Hevosharrastaminen parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Ratsastus on kehonhallinnan, hermo-lihasjärjestelmän, ketteryyden, koordinaation, monien

taito-ominaisuuksien ja erityisesti tasapainon harjoittamisen kannalta erinomainen laji. Se tuo monenlaista osaamista samalla kertaa. Ratsastus on laji, jossa kehitytään jatkuvasti. Oikeastaan koskaan et voi olla tarpeeksi hyvä. Kun on opittu ratsastuksen alkeet, ja oma koordinaatio kyky sekä taidot ovat sellaiset, että pystyt hallitsemaan hevosen yksin kaikissa askellajeissa. Aletaan silloin kehittää sinua pidemmälle, opit jatkuvasti uutta niin ratsustasi kuin itsestäsi. Mikäli omistat oman hevosen, on ratsastus tietyllä tavalla kokonaisvaltaisempaa, sillä tarkoituksena on kehittää sinua ja hevostasi. Tavoitteena on yleensä saada ratsastaja tuntemaan hevonen ja saada se kehittymään eteenpäin samaa tahtia kuin myös itse kehityt. Mikäli et omista omaa hevosta tai vuokraa sellaista on ratsastus enemmän itsensä kehittämistä ja omien taitojen hiomista. Saat vaihtelevasti mennä eri hevosille, joilla kaikilla on omat ominaisuutensa ja luonteensa. Se mikä toimi toisella hyvin ei välttämättä onnistukkaan toisen hevosen kanssa.

SRL:n tekemän ratsastajan terveysprofiili kyselyn mukaan 90 % vastaajista oli sitä mieltä, että ratsastus vaikuttaa heidän terveydentilaansa paljon tai erittäin paljon. Lähes 85 % vastaajista oli täysin tai lähes

samaa mieltä siitä, että ratsastuksen harrastaminen on tärkein terveyteen positiivisesti vaikuttava tekijä.

Prosenttiosuus on suuri ja sen perusteella on helppo päätellä ratsastuksen ja hevosten kanssa toimimisen niin hyvänä tapana liikkua, kuin myös tapana tavata ihmisiä sekä olla läsnä hevosen kanssa. Talli yhteisöt ovat usein tiiviitä ja kaikilla on sama kiinnostuksen kohde, ne hevoset. Niistä riittää juttua aina, olit sitten vasta alkaja tai jo pidemmän aikaa ehtinyt harrastamaan. Tallilla syntyy ystävyyssuhteita ja sieltä saa myös vertaistukea, mikäli omassa ratsastuksessa tuntuu jokin mättäävän tai oma heppa on ollut erilainen kuin yleensä.

Terveys voidaan jakaa fyysiseen, psyykkiseen, emotionaaliseen, hengelliseen ja yhteiskunnalliseen terveyteen. Ratsastuksen yksi tärkeimmistä osa-alueista on fyysisen terveyden ohella psyykkinen terveys.

Ratsastuksessa fyysisenä terveytenä voidaan pitää kehon mekaanisen toimintakyvyn ominaisuuksia. Ratsastus kehittää pääasiallisesti taito-ominaisuuksia, joiden kehittymisen pohjana on hyvä fyysinen peruskunto. Ratsastus on mukava tapa myös oman kunnon kohentamiseen, pikkuhiljaa tapahtuvilla muutoksilla on paljon merkitystä.

Psyykkinen terveys, johon liittyy vahvasti myös emotionaalinen terveys, on yksi lajin peruspilareita. Ratsastajan on tunnettava sekä hevosen että itsensä välittämät tunnetilat. Ratsastajan tunnetilat heijastuvat välittömästi hevoseen ja tätä kautta koko suoritukseen. Hevoset ovat pako eläimiä, ne aistivat hyvin nopeasti vaaratilanteet ja tilanteet joita ne kuvittelevat vaaraksi. Mikäli itse säikähdät jotain, on hyvin todennäköistä, että hevonenkin sitä säikähtää. Jos olet itse äreällä ja vihaisella tuulella aistii hevonen sen samantien ja voi ruveta varovaiseksi seurassasi.

Itse koen hevosharrastuksen tärkeänä osana elämääni. Tallilla vietetty aika auttaa lievittämään stressiä ja unohtamaan hetkeksi ne suurimmat murheet. Myös raikas ulkoilma pitkän päivän päätteeksi tekee hyvää ja unikin tulee illalla paremmin. Oma harrastaminen on tällä hetkellä lähinnä itsekseen ratsastelua ja välillä myös valmennuksissa käyntiä. Itse ratsastamisen lisäksi teen paljon myös tallitöitä ja hevosten kanssa tuleekin vietettyä paljon aikaa. Kunnon ylläpitämisen lisäksi tallilta saatu energia ja stressitön olo, on sellaista mitä muualta ei saa.

Kesäaamuina kun menen tekemään aamutallia noin 7 aikoina ja aurinko on juuri noussut, pelloissa on vielä pieni aamukaste ja käyn hakemassa hevoset laitumeen. Jokainen niistä pääsee yksitellen vapaaksi ja kirmaavat korvat hörössä keskenään pitkin peltoa. Siinä hetkessä haluaa vain hetkeksi istua alas ja katsoa niiden menoa. Silloin ei harmita aikainen aamuherätys tai oikeastaan mikään muukaan. Ja niillä hyvillä hetkillä jaksaa myös ne pimeät ja kuraiset syksyt. Sillä siitä on kaukana se hevoselämän loisto, kun uppoat tarhoissa kuraan ja koko ajan sataa vettä. Kuraiset loimet täytyy vaihtaa ja jalkoja olla jatkuvasti pesemässä. On pimeää ja koleaa. Silloin iskee myös hevosille niin sanottu ”syysvilli” ja ratsastaessa niiden mielestä olisi vain mukava pukitella ja pelätä jokaista pimeää kulmaa. Mutta niin sitä vaan jaksaa säällä kuin säällä, koska ne hyvät hetket ja myös huonotkin on niitä jotka loppujenlopuksi tekee onnelliseksi.

http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/36332_Terveysprofiili_2012_netti.pdf