Helvetistä uusi normaali?

Erik Bertrand Larssen. Hänellä on kokemus yhteistyöstä Yhdysvaltain laivaston, Iso-Britannian ilmavoimien ja Norjan armeijan erikoisjoukoista. Larssen on tehnyt siviiliversion armeijan helvetinviikosta, jolloin tavoitteena on ylittää itsensä ja olla paras mahdollinen versio itsestään. Helvetinviikossa ei ole kyse kiduttamisesta vaan läsnäolosta, omien tapojen tunnistamisesta ja uusien, parempien tapojen luomisesta. Henkisestä kasvusta. Viime viikolla Hurma Projektit otti tiiminä haasteen helvetinviikosta ja jokainen yksilö räätälöi oman helvetinviikkonsa, sääntöjen puitteissa.

Älä tee näin, tee näin

Aikaisin nukkumaan, aikaisin ylös.
Näytä mahdollisimman hyvältä aina. Urheile extreemisti. Terveellinen ruokavalio.
Digitaalinen elämä haltuun. Hyperfokus. Seuraavalle levelille.

Viikko piti sisällään useampia sääntöjä, joihin suhtautui aluksi hammasta purren. Joka aamu klo 05.00 ylös, ei telkkaria, ei puhelimeen koskemista työpäivän aikana (paitsi työpuhelut), ei herkkuja ja ajoissa nukkumaan. Ja monta muuta.

Jokaisena aamuna kiukutti herätä siihen aikaan, kun muu maailma vielä nukkui. Kiukku katosi tosin pian, kun tunnin aamulenkki ja aamupala oli ohi ja kello löi vasta seitsemän. Välillä aloitin työtkin jo siihen aikaan. Olikin aika hienoa saada asioita aikaan ja päivä käyntiin ajoissa. Kun tv:n ja Netflixin katsominen oli kielletty, jäi iltaan myös aikaa urheilulle ja lukemiselle. Työt piti sulkea pois mielestä, kun taputteli päivän pakettiin – töitä ei tuotu enää kotiin, sähköposteihin ei vastattu tai Slack-viestejä avattu. Olikin aika virkistävää haastaa itseään keskittymään täysillä vapaa-aikaan, samoin kuin töissä vastustaa houkutusta avata kavereiden Whatsapp-viestejä, vaikka olisikin ollut tauolla.

Onko elämää helvetinviikon jälkeen?

Tänään aloitin uuden viikon ilman helvetinviikon painetta aikaisesta herätyksestä tai torkuttamisen kielloista. Torkutin tunnin ja aamulenkki jäi väliin. Harmitti. Työpäivän aikana otin tauolla puhelimen käteen ja availin eri somekanavia, todetakseni vain, että ei mitään kiinnostavaa – miksi teen näin? Helvetinviikon paine oli hiipunut, totta kai, se meni jo.

Opin kuitenkin, että pystyn siihen. Pystyn heräämään aikaisin ja saamaan enemmän aikaan päivän aikana kuin ennen. Opin päästämään irti häiritsevistä virikkeistä, ja irrottamaan työn ja arjen toisistaan. Opin nauttimaan siitä hyperfokuksesta, kun oikeasti keskittyy juuri siihen mitä on tekemässä. Kun käyn lenkillä, keskityn ympäristöön ja musiikkiin, askeliin. Kun teen töitä, tavoittelen flow-tilaa ja keskityn yhteen asiaan kerralla. Olin tehokkaampi. Helvetinviikko haastoi lisäämään kuntopiirin kierroksen lisään ja juoksulenkille keskivauhdin noston ja kymmenen minuuttia lisää. Tunnistin omia tapojani ja löysin uusia miellyttäviä tapoja, kuten liikunnan siirtäminen aamuun illan sijasta ja parhaassa tapauksessa aamuun ja iltaan. Olin töiden parissa virkeämpi näin. Miksei helvetinviikon opit voisi olla minulle uusia normaaleita? Hyperfokus ja pitkät aamulenkit ovat edelleen tervetulleita. Kannatti haastaa itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Nyt opit talteen ja arkeen.

Kuka uskaltaa ottaa helvetinviikon haasteen seuraavaksi?

https://www.linkedin.com/pulse/helvetist%C3%A4-uusi-normaali-sanna-tahlo/?published=t

Julkaistu Linkedinissä 30.9.2019