Helvetin viikko

Olen jo aijemmin lukenut kyseisen kirjan kirjailijalta Bertrand Larssen. Kirja pohjautuu armejan omaan harjoitusjaksoon, joka haastaa sotilasta fyysisesti ja henkisesti äärimmäisyyksiin asti. Kirja on tehty siviiliversioksi toteutettavaksi, ja jokainen lukia saa itse päättää millaisia ajatuksia ottaa mukaan siitä elämäänsä. Kirjassa kerrotaan erilaisia sääntöjä helvetinviikolle, joita tulisi noudattaa jotta siitä saisi kaiken oleellisen irti. Esimerkiksi herätys kello 5:00 ja nukkumaan 22:00 joka ilta.

Jokaiselle päivälle kirjassa on erilainen teema, koska asioita ei tehdä samanaikaisesti, vaan muutokset tapahtuvat hitaasti. Itse kävin tämän viikon läpi luettuani kirjan, eli laitoin kirjan opit käytäntöön. Mitä tässä itse esseessä halusin kertoa teille, on se miten tämä kirja ja helvetin viikon läpikäyminen näkyy nykyisessö elämässäni, oliko siitä mitään hyötyä? Kerron hieman aluksi päiväkirjani pohjalta, millainen tämä viikko on ja kuinka tosissani sen toteutin.

Maanantai: tapa

Maanantaina käsitellään kirjassa omia tapojamme ja tottumuksiamme. Päivän aikana on tarkoitus tarkastella omia tapojamme, millaisia haluamme jatkossa omaksua ja millaisista luopua. Helvetin viikon olen toteuttanut 8.7-14.7.2019. Tämä oli sitä aikaa vielä kun unirytmini oli luokkaa nukkumaan aamuyöstä ja herätys keskellä päivää, koulusta myöhässä ja elämä on risainen. Aamuisin selasin puhelinta, iltaisin selasin puhelinta ja katselin netflixiä. Halusin tuolloin itse muutosta, joten oli helppo tarttua kirjan sääntöihin tosissaan.

Tiistai: moodi ja keskittyminen

Tiistain teema on moodi ja keskittyminen, tämän teeman tärkein pointti on tunteiden suora vaikutus keskittymiseen. Myös tunteiden vaikutus asioihin, miten annamme tunteiden vaikuttaa vai olemmeko itse tunteidemme ohjaajia. Tämän päivän olen kokenut muistiinpanojeni mukaan rankaksi ja haastavaksi, olen itse todella tunteellinen ihminen ja olen aina kokenut että keskittyminen ei ole vahvuuteni.

Työskentelin silloin puhelinmyyjänä, ja puhelinmyynnissä koetaan isoja tunteita. Olin joka ikinen kerta sortunut siihen, että jokin asiakaskohtaaminen päättyy epäonnellisesti, koska yksi epäonnistunut asiakaskohtaaminen oli saanut itseni epävarmaksi, surulliseksi ja vihaiseksi. Tämä oli moodini kun siirryin seuraaviin puheluihin. Tästä oli jo monen kuukauden ajan tullut iso ongelma ja moodia oli vaikeaa muuttaa. Siitä oli tullut lumipalloefekti. Päätökseni oli muuttaa moodia, hoin itselleni että kaikki sujuu ja minä olen hyvä myyjä ja yritin ruokkia positiivisuutta itseeni. Lukitsin ikävät tunteeni ja yritin luoda hyvien tunteideni kuplan.

Keskiviikko: ajanhallinta

Ajanhallintani ei ole koskaan ollut hyvä, olen aina ollut se myöhästelijä ja tuntuu että olen aina elänyt kiireessä. Mitä konkreettisia muutoksia tein aikatauluihin, oli se että heräsin 5:00 ja menin nukkumaan tasan 22:00. Myös pidin kiinni sovituista aikatauluista kuten työpäivästä, enkä myöhästynyt sieltä.

Torstai: pois mukavuusalueelta

”Emme voi tulla sellaisiksi kuin haaveilemme, jos pysymme sellaisina kuin olemme.”, olen ottanut lainauksen vihkoni reunaan kirjasta, muistuttamaan että on hyvä poistua mukavuusalueelta. Kirjassa on ohje, että torstaina ei nukuta. Ja minähän tein niin. Kirjassa halutaan väsymyksen antaa meille perspektiiviä asioihin, esim. Vertailupohjaa mitä väsymys oikeasti tarkoittaa.

Perjantai: lepo ja palautuminen

”Toiminta ja lepo ovat elämän perusasiat. Niiden välisen tasapainon löytäminen vaatii taitoa. Viisas tietää, milloin tarvitsee lepoa ja milloin toimintaa ja kuinka paljon kumpaakin. Taito levätä toimiessa ja toimia levossa-se on äärimmäisen vapautta.

Lepo on aina itselle ollut vieras käsite. Muistan kuinka minua ahdisti tämän päivän teema. Lepo? Mitä hittoa se on, muistan kysyneeni itseltäni. Syy miksi vierastan lepoa on ehkä siinä, että haluan saada paljon aikaiseksi. Tämä helvetinviikon lepopäivä ei minussa vielä saanut mitään suurempia muutoksia aikaan, ja muistiinpanojeni mukaan en ole tätä päivää edes ottanut tosissaan.

Mitä olen oppinut ja vienyt käytäntöön?

Nyt kahden vuoden jälkeen voin todeta, että elämänlaatuni on kohentunut. En usko että pelkästään helvetin viikko on saanut minussa näitä muutoksia aikaan, mutta se on toiminut kulmakivenä muutoksen aiheuttajana. Olen tehnyt pieniä muutoksia pikkuhiljaa ja purkanut muutokset pienempiin steppeihin. Omistan nykyään todella fiksun vuorokausirytmin, ja olen jopa vienyt sen vähän ylitse omienkin odotusteni. Menen nukkumaan joka ilta viimeistään 21:00 ja herään joka aamu 4:00. Rutiineihini kuuluu etten käytä puhelinta aamuisin, vaan aamuni koostuvat omasta ajastani, eli salitreenistä tai aamulenkistä. Aamulla syön aina ravitsevan aterian ja haluan käyttää siihen aikaa, koska kiireettömät aamut ovat itselle tärkeämpiä, kuin illat katsellen netflixiä.

Mitä tulee moodiin ja keskittymiseen, olen haalinut itselleni muutamia kikkoja. Esimerkiksi ison stressin tai kriisin kohdatessa en koe, että menisin täysin paniikkiin tai antaisi tunteiden vallata, osaan jo mielestäni suhteellisen hyvin kontrolloida runteita ja pysyä tilanteessa rauhallisena. Tähän tilanteeseen pääsemiseen auttaa paineisessa tilanteessa meditointi ja syvään hengittely. Nykyään näin ei tarvitse tehdä enää kovin usein, koska olen oppinut myös käytännön kautta että viileänä pysyminen yleensä vie asiaa parempaan suuntaan kuin paniikissa säheltäminen.

Ajanhallinta ja lepo ovat edelleen kompastuskiviäni, aliarvioinnjatkuvasti omaa leponi tarvetta ja koen aina tekeväni 110% eli hieman yli mitä pystyn. Tämä suoranaisesti törmää ajanhallinnan kanssa, sillä aikatauluissa pysyminen ilman kunnollisia taukoja, lepoa ja siirtymiä on hieman kaaoottista. Joten nämä osiot ovat vielä suuria kehityskohtiani.

Mukavuusalueen ulkopuolella oleminen olisi itselleni tosin tässä vaiheessa lepo, ja aijon sen ottaa seuraavaksi projektikseni. Mutta mitä mukavuusalueen ulkopuolisia tekoja olen tehnyt tämän kahden vuoden aikana? On isoja ja on pieniä asioita, isoja on esimerkiksi nyt proakatemiaan päästyäni sellaisiin projekteihin ryhtyminen, joissa en ole entuudestaan ollut hyvä, tai edes tiennyt kyseisestä alasta. Hyvä esimerkki on oma projektini Delise. Delise on elintarvikealan yritys ja minulla ei ole hygieniapassia kummempaa koulutusta siihen. Pienempiä tekoja on mm. Omien virheiden myöntäminen. Olen pitkään aina toiminut lapsellisesti, enkä ole osannut pyytää anteeksi tai nähdä omia virheitä. Nykyään olen kuitenkin tietoisesti mennyt siihen suuntaan, jossa oikeasti pohdin, että mitäs tässä nyt oikeasti tapahtuikaan.

Voin siis todeta, että kirjan lukeminen kannattaa, aijon tehdä helvetin viikon kirjan ohjeiden mukaan joskus vielä uudelleen. Pitää muistaa että muutokset ei tapahdu yhdessä viikossa, vaan asioita joutuu pureskelemaan pidemmän aikaa, jotta ne automatisoituvat. Koen että olen vahvempi ihmisenä nykyään henkisesti ja fyysisesti, mutta halu kehittyä ei ole kadonnut minnekkään, vaan olen täysin valmis elämän antamiin haasteisiin.