Tämän esseen kirjoitus alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä kello 4.25. Paikkana toimii Proakatemian puheluhuone, jossa on yön aikana paketoitu jo toinenkin essee. Takana on viikon verran aikaisia herätyksiä, liikuntasuorituksia, terveellisiä aterioita, omien tapojen tarkastelua sekä epämukavuusalueelle menemistä. Olo on virkeä, vaikka takana on pian 24 tuntia hereillä oloa ja seuraavan kerran silmät saa ummistaa 16 tunnin kuluttua.

Helvetin viikon tarkoituksena on ollut haastaa omia arkirutiineja, sekä keskittyä omaan ajankäyttöön ja tehokkuuteen niin työssä, kuin vapaalla. Helvetin viikko juontaa juurensa Ruotsin erikoisjoukkojen koulutusjaksosta ja Helvetin viikko -kirjan kirjoittanut motivaatiovalmentaja Erik Bertrand Larssen on muotoillut siitä tavallisille ihmisille soveltuvan version. Helvetin viikosta saa irti juuri niin paljon, kuin kukin sille antaa. Helvetin viikon jokaiselle päivälle on oma teemansa, asia joka kulloinkin on erityistarkkailussa.

Maanantaina tarkkailtiin omia rutiineja, tapoja jotka toistuvat päivittäin. Toistuvat tavat tuli kirjata ylös ja niiden olemassa oloa piti pohtia. Pohdinnalla pyrittiin löytämään tavat, joista haluaa pitää kiinni ja tavat, joista haluaa luopua. Aloitin maanantain heräämällä kello viisi aamulla. Menin vessaan ja selasin puhelinta. Seuraavaksi puin vaatteet ylle ja lähdin aamulenkille, mikä ei ole minulle tavanomaista. Lenkin jälkeen söin saman aamiaisen, kuin jokaisena arkiaamuna ennenkin; kaurapuuron raejuustolla ja omenahillolla. Rutiinilista alkoi täyttyä heti aamusta ja päivän aikana tapojani pohtiessa tulin siihen tulokseen, että en halua aloittaa päivääni puhelimen selaamisella, vaan aamulenkillä. Voitte arvata, että kumpi tapa toteutui ja kumpi ei toteutunut seuraavina aamuina.

Tiistain teemana oli moodi ja keskittyminen. Sisäistin asian siten, että tiistaina pyritään keskittymään aina käsillä olevaan hetkeen. En huomannut tarkkailla omaa keskittymistäni niin huolella kuin ehkä olisi pitänyt, mutta päivän päätteeksi reflektoidessa totesin, että osan päivästä keskittyminen pysyi erinomaisesti juuri siinä tehtävässä mitä pitikin tehdä. Iltapäivällä keskittyminen alkoi herpaantua ja ongelmia ilmeni, kun oli aika siirtää ajatukset projektista toiseen. Aamupäivän tapahtumaprojektin suunnittelu eteni tehokkaasti, mutta iltapäivän kontaktointi puhelimitse ei ollut niin tehokasta, kuin odotin. Epäonnistuin vaihtamaan ideointi-moodin kontaktointi -moodiin. Epäonnistumista edesauttoi aikataulutuksen venyminen, sillä tapahtumaprojektin ideointi venyi kontaktoinnin päälle ja kontaktointia aloittaessa vallitseva ajatus oli, että suunnitelma epäonnistui, olen myöhässä.

Keskiviikon ajanhallintapäivä epäonnistui omalta kohdaltani täysin. En löytänyt aikaa varsinaiselle ajanhallinnan suunnittelulle, sillä tuottoisa koko yhteisön kehittämiseen keskittynyt Proakatemia päivä vei ”työajan” kokonaan ja jatkoin työntekoa jopa hieman sen jälkeen. Rikoin siis sääntöjä sekä jättämällä päiväkohtaisen tehtävän suorittamatta, että tekemällä töitä vapaa-ajalla. Pohdin kuitenkin omaa suhtautumistani työntekoon ja työhön käytettyyn aikaan ja tulin siihen tulokseen, että minua ei todellakaan haittaa tehdä töitä enemmän kuin kahdeksan tuntia päivässä. Toivoin muutama vuosi sitten, että saisin siirrettyä urheiluun kohdistuvan valtavan intohimon edes osittain työelämään. Nyt näin on käynyt ja tuntuu ettei välillä ole edes muuta mielessä, kuin jonkin projektin toteutus tai uuden konseptin kehittäminen.

Torstain teemana oli pelkojen kohtaaminen ja epämukavuusalueelle astuminen. Suurin epämukavuusalueelle suuntaunut teko oli esseen kirjoittaminen läpi yön. Valvominen, laadukas ajattelu ja järkevän sisällön tuottaminen ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Epämukavuusalueelle menemistä oli myös pelkojen kohtaaminen, tai oikeastaan niiden miettiminen. Tuntuu, että pahin asia mitä minulle voisi tapahtua, on halvaantuminen. Oli hämmentävän vaikeaa miettiä pelkoja, sillä minusta tuntuu, ettei sellaisia oikeastaan ole.

Perjantain teema ohjaa keskittymään lepäämiseen ja hiljaisina hetkinä tulisi tutkiskella mennyttä viikkoa ja sen varrella koettuja hetkiä. Parasta helvetin viikossa on ollut unirytmin säännöllisyys. Minulla on paha tapa venyttää nukkumaanmenoa yli puolen yön, jolloin herään aamuisin väsyneenä. Tällä viikolla uni on maittanut jo heti ilta kymmeneltä, jonka ansiosta tavallisina arkipäivinä voisin herätä virkeänä jo kuudelta.  Toivon, että saan tästä viikosta vietyä käytäntöön unirytmin, säännöllisen liikunnan ja tavan tarkkailla omia tapojani. Helvetin viikko voi kuulostaa voittamattomalta, mutta sitä se ei ole. Se vaatii hieman asennetta ja ryhmän antama paine auttaa jaksamaan loppuun asti.