Nykypäivänä moni haalii itselleen hirmuisesti asioita, tehtäviä ja työtä. ”Enemmän on enemmän” -periaate tuntuu olevan osa monen arkea. Halutaan saavuttaa suuria uraharppauksia, saada parempaa palkkaa, ostaa uusi auto ja elää yksinkertaisesti leveämmin. Tutustuin Timo Lampikosken vuonna 2001 kirjoittamaan teokseen nimeltä ”Vähemmän on enemmän”, ja vaikka teoksen kirjoittamisesta onkin kulunut jo jonkin verran aikaa, päätevät silti monet Lampikosken neuvoista nykypäivänäkin elämään.

Tunnistan itsessäni hälyyttäviä piirteitä Lampikosken mainitsemasta ”enemmän-syndroomasta”. On hyvin tavallista, että huomaan tekeväni vielä puolenyön jälkeenkin töitä arkiviikolla. Tämä on jälkivaikutusta sille, etten ole osannut kieltäytyä minulle houkuttavista tarjouksista esimerkiksi töitä koskien. Vaikka jonakin iltana saisin tehtävät hoidetuksi aikaisemmin kuin yleensä, huomaan jatkavani työmäärästä turtuneena hommia yön pikkutunneille asti.

Teoksessaan Lampikoski kuvaa visuaalisen kaavion avulla, kuinka uupumuksen kierre voi johtaa burnoutiin. Oravanpyörä alkaa kiireestä, joka jatkuu työnarkomanian ja kaaoksen kautta loppuun palamiseen eli burnoutiin. En ainakaan vielä tällä hetkellä suostu tunnustamaan olevani työnarkomanian partaalla, vaikka töitä yömyöhään teenkin, mutta hälyyttäviä merkkejä toimintatavoissani on havaittavissa.

Listaan kirjan ja omien ajatusteni pohjalta mielestäni tärkeimmät vinkit, joilla vähentää liiallista uurastamista, ja puolestaan lisätä keveyttä ja vapaata tilaa elämäänsä.

1. Opettele sanomaan ei. Houkuttelevista tarjouksista kieltäytyminen voi tuntua sillä nimenomaisella hetkellä epämiellyttävältä, mutta jos tämän hetkinen elämä näyttää täyteen ahdetulta, etkä ole siihen tyytyväinen, on aika astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja tehdä asialle muutos. Kieltävän vastauksen vaikutus näkyy vasta myöhemmin, kun tarpeeksi moneen tarjoukseen on sanonut ei, mutta se on varmasti vaivan arvoista.
2. Aikatauluta päiväsi, ja muista, että vähemmän on enemmän. Jotta puhtaalle lepäämiselle jää tarpeeksi aikaa, tarvittavat työt tulee hoitaa tehokkaasti. Tätä helpottaa edellisenä päivänä seuraavan päivän aikatauluttaminen. Aikatauluttamisessa on kuitenkin hyvä muistaa, että on hyvä varata aikaa myös yllättäville asioille, kuten palaverien venymisille jne. Mitä enemmän joustoa ja vapaata tilaa päivässä on, sitä stressittömämmäksi pystyt päivän rakentamaan.
3. Tee maksimissaan kolmen kohdan tehtävälistoja. Priorisoi kaikkein akuuteimmat ja tärkeysjärjestyksessäsi korkeimmalla olevat tehtävät listan kärkeen. Sääntönä on, että listan seuraavaa kohtaa ei saa alkaa suorittamaan, ennen kuin listalla korkeamman prioriteetin tehtävä on suoritettu. Kun tiedät selkeästi, mihin voimavarasi täytyy sillä hetkellä sijoittaa, on helpompaa saada ne kaikista tärkeimmät tehtävät hoidettua. Näin aikasi ei kulu ei niin tärkeiden tehtävien kanssa puuhastelemiseen.
4. Rauhoita aikaa itsellesi. Monen on vaikeaa katkaista työntekoa vain jossakin vaiheessa. Jos olet kuitenkin päättänyt vaikka yhden päivän viikosta, jolloin töitä ei tehdä ollenkaan tai enää vaikka kello kolmen jälkeen, on tavoitteessa helpompi pysyä.
5. Vähennä tietoisesti kännykän räpläämistä. Kuinka paljon aikaamme kuluukaan hukkaan älypuhelimien vuoksi, puhumattakaan niistä kaikista arvokkaista pienistä hetkistä, joita ei nenä kiinni ruudussa oleva kerkeä huomaamaan. Ota tietoiseksi tavoitteeksi lopettaa kokonaan puhelimen käyttö illalla kuuden aikaan, jonka jälkeen haasta itsesi ja jätä puhelin ”vahingossa” kotiin, tai vaihda puhelin lentotilaan koko päiväksi. Lyön vetoa, että huomaat pian, kuinka paljon ihmeellisiä asioita on jäänytkään näkemättä esimerkiksi tavallisen päivittäisen työmatkan varrella.

Lampikoski selventää teoksessaan, kuinka tärkeää on muistaa jättää aikaa ja tehdä tilaa niille asioille, joilla on merkitystä, ja joiden tekemisestä todella nauttii. Kukapa nyt haluaisi muistella viimeisinä elinvuosinaan, kuinka valitsi rankan työn tekemisen elämästä nauttimisen sijasta. Olen tästä täysin samaa mieltä, ja otan tavoitteekseni tehdä jokainen päivä vähintään puoli tuntia jotain sellaista, josta oikeasti nautin.

(Julkaistu omassa blogissa 13.12.2017, osoitteessa http://elamaaspektrinlapi.blogspot.fi/2017/12/hei-hidasta-vauhtia.html)