Käyttäytymistieteen mukaan rangaistus on mikä tahansa epämiellyttävä ärsyke, jota käytetään epätoivottavan käyttäytymisen pysäyttämiseen. Se ei opeta vastaanottajalleen mitä rankaisija sen haluaa tehdä; se vain ilmaisee, minkä käyttäytymisen hän haluaa lopettaa.

Elämme tällä hetkellä maailmassa, joka hengittää tuota mantraa. Eikä todellakaan pelkästään rikosjärjestelmässämme, vaan joka puolella elämäämme. Kasvatus, koulutus, ystävät, viholliset ja lemmikkimme saavat oppia elämään rangaistuksien kautta. Uskomme ja luulemme, että rangaistus on tehokkain tapa muokata toisen käytöstä.

Akatemialla rangaistus kulttuuri on purettu lähes olemattomiin. Jos sua ei kiinnosta pätkän vertaa, kuinka oikeaoppinen sähköpostitarjous kirjoitetaan, niin ei sun tarvitsekaan, eikä kukaan rankaise. Perinteisessä koulumaailmassa on kuitenkin edelleen pakko tehdä, vaikka mitä ja jos et, niin siitähän rangaistaan.

Mulla ei koskaan ole ollut kovin hyvä käsiala. Ala-asteella se koitui suureksi ongelmaksi, kun kaunokirjoitus oli niin epäselvää, että itsekkään ei sitä pystynyt lukemaan. Sanomattakin selvää, että vietin paljon aikaa tukiopetuksessa. Tukiopetus voisi olla aivan hyvin jotain muutakin kuin rangaistus, mutta väitän, että semmoiseksi meistä useimmat sen koki. Itse kirjoitin neljännen luokan keväällä joka keskiviikko 15:00 – 16:00 yksinäni aakkosia rivien väliin. Muistan, kuinka loistin intoa aakkosia kohtaan, samalla kun muut lähtivät kotiin ja Hervannan rinteeseen laskettelemaan. Vittu, että opin vihaamaan noina aikoina äidinkieltä.

Rangaistukset yksinkertaisesti opettavat meitä vain välttämään niitä.

Eventan sisäiset kirjapistesakot (sekä akatemia) ovat oiva esimerkki siitä, kuinka rangaistu toimii. Joka kk Eventalaisen on kirjoitettava 5 kirjapistettä tai muuten 200€ sakkorangaistus on omasi. Moni on oppinut kiertämään tämän. Kirjoitetaan pakon alla juuri sen verran, että kehtaa sen pistää esseepankkiin. Tuskin tapahtui mitään oikeaa itsetutkiskelua, pohtimista ja oppimista, joita meidän esseiltä odotetaan. Voin sanoa, että olen itsekin kerran, jos en toisenkin kirjoittanut viimeisenä iltana sakon pelossa vähät välittämästä, mitä kirjoitan, kunhan kirjoitan.

Sen sijaan, että pyrkisimme aktiivisesti rankaisemaan (joka on muuten laiskojen ja tyhmien työkalu), pitäisi meidän ennemminkin etsiä keinoja, joilla esim. palkitsemme rangaistuksen sijaan. Sen sijaan, että Eventan hr käyttää kuun 15 päivä seuraten, kuka palautti esseen ajoissa ja kuka myöhässä, voisin hän käydä kommentoimassa erinomaisia esseitä ja auttaa heitä, joilla esseiden tekeminen takertelee.

Tiesittekös muuten, että Norjasta löytyy vankila, joka kohtelee lähes kylpylätasoisesti murhaajia? Euroopassa rikoksen uusii n.70-75% vangeista. Bastoyn “kylpylä” saarella vankien samainen tilasto näyttää 16%! Ei sillä, että omaan suurta mielipidettä, minkälainen rangaistujärjestelmän tulisi olla, mutta pistää tuo kovasti kyllä miettimään rangaistuksen tehokkuutta.