Tampere
30 Nov, Monday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Harrastuksesta ammatti



Kirjoittanut: Jimi Hautamäki - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Käsittelen esseessäni harrastuksen muuttumista ammatiksi ja sitä, mikä on harrastusten merkitys arjessa. Minulla on henkilökohtaista kokemusta aiheesta ja käsittelen aihetta muusikon ja jääkiekkoilijan näkökulmasta.

 

Harrastus. Se on tekemistä, jota tekee pyyteettömästi ja sisäisen motivaation takia. Harrastuksia on tarjolla laidasta laitaan aina urheilusta mattojen virkkaamiseen ja ne ovat tärkeitä aktiviteetteja yksilön henkisen hyvinvoinnin kannalta. Joskus harrastus voi tuntua siltä, että haluaa sen ympäröivän kaikkia oman elämän osa-alueita, sillä sen tuoma mielihyvä innostaa ja piristää arkea.

Moni toivoo nuorena, että omasta rakkaasta harrastuksesta tulisi isona ammatti. Oli tavoitteena sitten ammattiurheilija tai ammattimuusikko, niin pärjätäkseen ei riitä se, että on huippulahjakas. Kyse on motivaatiosta saada itsensä treenaamaan myös silloin, kun siltä ei tunnu. Vaaditaan onnistumisia oikealla hetkellä ja erottautumiskykyä muista lajia harrastavista.

Suomessa on äärimmäisen paljon niin jääkiekkoilijoita, kun muusikoita. On oletettavaa, että kaikki harrastajat eivät pääse luomaan harrastuksestaan ammattia. Jo ensimmäisillä leirityksillä jääkiekossa vanhemmille opetetaan, että 50 hengen porukasta saattaa tulla yksi NHL -tason pelaaja, noin 5 saattaa pelata loppu-uransa Liigassa ja 10 pelaa muutaman kauden Liigassa, kunnes sopimuksille ei tule enää jatkoa.

 

Muusikon näkökulmasta tilanne ei ole yhtä yksiselitteinen, sillä varsinaisia työnantajia (vrt. NHL, Liiga) ei Suomessa ole popmusiikin saralla. Klassisen musiikin uralla on mahdollista työllistyä mm. Kaupungin orkestereissa tai Filharmoniassa. Keikkailevan muusikon työ on usein kiinni, joko artistin kiinnostuksesta soittajan taitoja kohtaan tai oman yhtyeen menestyksestä Suomen musiikkimarkkinoilla. 99% suomen muusikoista on freelancereita ja työllistyminen on pitkälti kiinni omasta aktiivisuudesta. Uusien töiden jatkuva kartoittaminen on ympärivuotisen keikkailun kannalta elintärkeää. Artisti voi aina vaihtaa soittajat kesken kaiken tai yhtye voi hajota. Samalla tavalla jääkiekkoilijan sopimus voidaan olla jatkamatta tai pahimmillaan purkaa kesken kauden.

 

Kun urheilusta tai taiteesta tulee ammatti, se usein lakkaa olemasta mielekästä. Treenaamaan mennään, koska on pakko. Peliin tai keikalle mennään, koska siitä maksetaan. Moni ammattiurheilija sanoo haastatteluissa, että rakastaa lajia ja nauttii siitä, että saa tehdä harrastusta ammattinaan. Oma näkemykseni aiheeseen on se, että nämäkin ihmiset tarvitsevat urheilun rinnalle oikean harrastuksen, joka ei ole lähellä harjoitettavaa ammattia. Harrastus vie parhaimmillaan ajatukset pois arjen huolista ja työn stressistä. Se voi olla runojen kirjoittamista tai tenniksen pelaamista. Molempia yhdistää kuitenkin se, että ei voi antaa työhuolien tai ulkopuolisten ärsykkeiden vaikuttaa tekemiseen.

 

Yritin hakea lähteitä harrastusten merkityksestä aikuisilla, mutta aiheesta ei oltu kirjoitettu vielä hakukoneesta löytyvää artikkelia. Hakukone löysi osumia vain harrastusten merkityksestä nuorilla. Tätä asiaa olisi ollut kiva reflektoida työhyvinvoinnin ja mielenterveyden näkökulmasta, sillä mielestäni jokainen ihminen tarvitsee työn rinnalle mielekästä tekemistä. Voi tuntua hölmöltä ajatukselta, että kun harrastuksessa on saavuttanut sen tason, että sitä saa tehdä ammatikseen, niin kaipaisi vielä uuden harrastuksen rinnalle.

 

Oma kokemukseni rumpujen soiton muuttumisesta ammatiksi oli varsin luonnollinen, sillä keikkoja alkoi olla jo uran alkuvaiheessa. Päädyin nopeasti soittamaan usean bändin kanssa ja suunta alkoi olla hyvin ammattimainen, sillä kuvioihin tulivat levy-yhtiöt ja managerit, jotka pitivät huolen siitä, että kaikki asiat menivät sääntöjen mukaan ja tekeminen vaikutti ulospäin ammattimaiselta. Noin 17 vuotiaaksi asti rumpujen soitto oli kivaa ja sitä teki mielellään myös vapaa-ajalla, mutta täysi-ikäisyyden ja sen tuoman vastuun saattelemana soittaminen muuttui raha-orientoituneeksi. En sano, etteikö keikoilla soittaminen olisi kivaa, vaan en enää pidä rumpujen soittamista harrastuksena, jota tekisin vapaa-ajallani huvikseen.

 

Jääkiekko toi elämääni täysin toisenlaisen aspektin. Se vaatii fyysisesti paljon ja pelin osa-alueet vaativat erityistä keskittymistä, jotta pelissä pysyy mukana. Huomasin varhain, että kaukalossa en ajatellut kouluun liittyviä asioita tai stressannut keikoista. Vaikka olen taitava jääkiekossa ja potentiaalia voisi riittää jollekin sarjatasolle, niin haluan pitää sen puhtaasti mielekkäänä harrastuksena, ilman ylimääräistä painetta.

 

Haluan kannustaa tämän esseen lukijoita panostamaan vapaa-ajan harrastuksen merkitykseen arjessa. Proakatemialla moni tekee kovasti töitä oman projektin eteen. Välillä niin paljon, että vapaa-aika meinaa sekoittua työhön, sillä uutta ja jännittävää projektia haluaisi kehittää kellon ympäri. Suosittelen ottamaan aikaa itselle ja valitsemaan edes pienen harrastuksen, joka tuntuu mielekkäältä, äläkä missään nimessä muuta sitä liiketoiminnaksi.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close