Tuulen huminaa
Usvainen, kolea metsä

Metsikön hiljainen valtias ottaa askeleen
Taivaalla möllöttävä kuu tuo valoa

Tullessaan metsän reunalle
Yksinäinen vaeltaja katsoo vaihtoehtojaan

Voi astuessaan vasemmalle hän luoda nahkansa uudelleen
Tietää oman totuutensa
Kulkea omaa polkuaan

Kun kääntyessään oikealle seurata lampaana paimentaan
Jatkaa kulkua niin kuin ennenkin
Seurata reittiä muuttumatonta

Tuulen huminaa
Sumun huntu on laskeutunut maahan
Metsikön hiljainen valtias jatkaa kulkuaan

Tämä “runo” on saanut inspiraationsa eräästä rohkeasta henkilöstä.