Tampere
28 Mar, Thursday
9° C

Proakatemian esseepankki

Hän ei ole enää täällä



Kirjoittanut: Kasimir Vuorinen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aki Hintsa- tänään olen elossa, kuolevan miehen päiväkirja
Oskari Saari
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Hän ei ole enää täällä

 

2 esseepistettä

 

Haluan kirjoituksen saatesanoina kertoa, että omakohtaiset kokemukset ovat elävästä elämästä ja ovat kirjoittajalle oivallinen tapa purkaa tuntoja ja tapahtumia ulos mielensopukoista kirjoitettuun muotoon. Kaikille lukijoille kiitokset jo etukäteen!

 

Kesäkuisena maanantaina 7.6. heräilen Turussa noin kello 9 aikoihin ja heti herättyäni pahana tapana on pitkään nukuttujen yöunien jälkeen kurkistaa omenapuhelimen näytölle, että onko yön aikana tullut viestejä tai ilmoituksia näytölle, joille pitäisi heti aamulla antaa aikaa. Nopeasti unen tokkurasta silmien edes hieman auettua kiinnitän välittömästi huomioni WhatsApp -viestiin, joka on tullut entiseltä pelikaveriltani. Ensimmäinen ajatukseni on, että mitä asia mahtaa koskea, koska kyseisen kaverin kanssa viestinvaihto ei ole jokapäiväistä. Ilmoitusbannerista pystyy lukemaan viestin alun: ’’Morjesta! Ajattelin nyt tälläi ilmoittaa, ettei tarvitse lehdestä lukea…’’. Viesti saa minut välittömästi hereille ja avaamaan puhelimesta sovelluksen nopeasti nähdäkseni koko viestin.

 

Tuon viestin sisältö sai pysähtymään siihen paikkaan. Luettuani viestin en voinut uskoa lukemaani ja välittömästi mieleeni tulvi useita kysymyksiä: ’’Miten voi olla mahdollista?’’, ’’Mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut?’’, ’’Miksi juuri hän?’’, ’’Miksi nyt, juuri kun kesäloma oli alkanut?’’. On aivan käsittämättömän vaikea päästä kärryille mitä on tapahtunut ja miksi. Lopulta on pakko uskoa edes osaksi, että asia on nyt sillä tavalla, että isoveljeni hyvä ystävä ja vanha pelikaveri, koko pienen Loimaan suuri mies ei ole enää keskuudessamme. Sunnuntaina 6.6.2021 tapahtunut moottoripyöräonnettomuus Salon lähellä on kohtalokas. Jukka Vehviläinen on poissa. Vain vähän reilu kuukausi aiemmin hän on juhlinut omia 40-vuotissyntymäpäiviään.

 

Onnettomuus pysäytti koko Loimaan ja jokainen edes hiukan lentopalloa paikkakunnalla seurannut tietää kenestä on kyse. ’’Vellu’’ oli iso ja pidetty persoona. Isä, opettaja, musiikkimies, lentopalloilija, juniorilentopallovalmentaja ja ennen kaikkea hieno ihminen. Kaipaus on joka puolella suurta ja vaatii paljon aikaa, että muistot alkavat hälventää suurta surua. Onneksi tästä miehestä tarinoita riittää paljon ja moneen lähtöön.

 

Muutos

 

Elämässämme tapahtuu paljon koko ajan. Vaikkei joka päivä olisikaan kaikista proaktiivisin tai tuotteliain niin ympärillämme elämä menee eteenpäin, halusimme tai emme. Moni asia ei ole elämässämme varmaa, mutta yksi harvoista asioista, joka on varmaa, on muutos. Runsaasti käytetty sanonta ’’elämä jatkuu’’ on totta. Elämä jatkuu, joka tapauksessa jollakin tavalla tapahtui mitä tahansa.

 

Kesäkuisen onnettomuuden jälkeen muutos monen ihmisen elämässä valtava. Lapsilla ei ole enää isää, vanhemmilla ei ole enää poikaa, vaimolla ei ole enää aviomiestä, eikä ystävillä ystävää. Listaa voisi jatkaa todella pitkään. Kyseessä olevaa ikävää tapahtumaa, ei kannata lähtee vertailemaan muihin, mutta lähdönhetket ovat aina käänteentekeviä ja isoja muutoksia. Läheisen sairaus, äkillinen kuolema tai esimerkiksi terveyteen vaikuttava onnettomuus ovat aina omaisille ja läheisille kovia paikkoja.

 

Oskari Saaren kirjoittamaa kirjaa Aki Hintsa: Tänään olen elossa: Kuolevan miehen päiväkirja kuunnellessani oikeastaan sain idean kirjoittaa kesäkuisesta onnettomuudesta, joka musersi Loimaan. Kirja oli hyvä läpileikkaus Aki Hintsan elämän viimeisestä vuodesta. Hintsa sai siis diagnoosin haimasyövästä siitä huolimatta, että hän itse oli lääkäri ja auttoi lukemattomia potilaita esimerkiksi huippu-urheilijoita uransa varrella tulemaan paremmaksi, parantaakseen vammansa ja noustakseen maailman huipulle. Hän ei ollut tottunut olemaan itse hoidettavana: ’’On mentävä eteenpäin, seuraavan potilaan luo, on käytävä käsiksi seuraaviin murheisiin. Satoja kertoja urallaan Hintsa on kertonut potilaille huonot uutiset. Tällä kertaa tilanne on toinen. Nyt potilas on hän itse’’ (Saari 2021, 11).  

 

 

 

Perspektiivi ja aika

 

Vakavat tapahtumat lähi- tai tuttavapiirissä eivät ole helppoja käsitellä. On oltava valmis kohtamaan tosiasiat, toisilla hetki koittaa aikaisemmin ja toisilla myöhemmin. Fyysisten faktojen myötä kuten esimerkiksi toista ei yksinkertaisesti enää ole tulee eteen myös henkinen ja psyykkinen asettuminen uudelle taajuudelle. Kuulostaa karulta sanoa mutta asioissa voi olla se ripauksellinen hyvääkin siinä mielessä, että asiat asettuvat täysin uuteen perspektiiviin tapahtumien jälkeen. Kenties arvostus omaa ja muiden olemista kohtaan kasvaa. Syntyy kiitollisuutta hetkistä ja asioista, joita sinulla on ympärilläsi juuri nyt. Tässä ja nyt! Loppujen lopuksi meillä ei ole olemassakaan muita hetkiä kuin tämä. Kaikki muu on mielemme ja ennen kaikkea ajatustemme muistissa.

 

Tapahtui mitä tahansa tapahtumille on annettava aikaa ja itselle armollisuutta niitä käsitellä sitten kuin itselle sopivalta tuntuu. Ei ole turhaan sanottu: ’’Aika parantaa haavat’’.

 

 

 

 

Lähteet

 

Saari, O. 2021. Aki Hintsa Tänään olen elossa: Kuolevan miehen päiväkirja. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö

 

 

 

 

Kommentit
  • Tutta

    Kiitos avoimuudestasi esseessäsi! Kirjoitat: “Tapahtui mitä tahansa tapahtumille on annettava aikaa ja itselle armollisuutta niitä käsitellä sitten kuin itselle sopivalta tuntuu.” Totta, kunhan ajan kuluessa ei unohda käsitellä asioita. Surut kannattaa surra ja sen myötä niistä voi muodostua muistoja, jotka eivät enää satu.
    Osanottoni!

    17.2.2022
Post a Reply to Tutta cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Tutta Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close