Tampere
28 Mar, Thursday
4° C

Proakatemian esseepankki

Haitallinen itsekritiikki



Kirjoittanut: Juha Hyytinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Irti Itsekritiikistä
Ronnie Grandell
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Herranjumala sinä olet huono kirjoittamaan, miten sinä et pysty keksiä edes aloitusta sinun esseellesi? – sinusta ei ole mihinkään. Näiden lauseiden sanoma on kaikunut päässäni monia kertoja kaikissa taivutus- sekä sanamuodoissa. Olen jo kauan tiedostanut sen, että olen todella itsekriittinen itseäni kohtaan, tein sitten ihan mitä tahansa. Tiettyyn pisteeseen asti tämä on vienyt minua eteenpäin, mutta pikku hiljaa tämä on alkanut syömään minua kaikilta eri osa-alueilta. Huono unenlaatu, töiden sakkaavaa eteneminen ja ylipäätään kaiken oman tekemisen näkeminen negatiivisesta perspektiivistä. Olipa kyseessä kodin siisteyden ylläpito tai se, että näkeekö kavereita illalla vai ei. Pienistä yksittäisistä lumihiutaleista on muodostunut jääpintainen lumipallo, jonka matkaa on vaikea pysäyttää. Ronnie Grandellin kirjan Irti Itsekritiikistä lähes jokainen kohta iski minuun todella syvältä, koska olen taistellut näiden asioiden kanssa tähän päivään asti. Viime aikoina olen onnistunut pitämään itsekritiikin paremmin hallinnassa, mutta tietyissä tilanteissa se kuitenkin ottaa yliotteen minusta ja sitten se on taas menoa.

 

 

Pelko epäonnistumisesta

 

Jo pienestä asti olen ollut todella itsekriittinen itseäni kohtaan, mutta silloin se on keskittynyt melkein vain urheiluun. Aina hävityn jääkiekko-ottelun jälkeen pidin itseäni syypäänä siihen, ettei meidän mukaamme tarttunut tärkeitä sarjapisteitä. Miksi minun piti ampua tyhjästä maalista ohi viimeisellä peliminuutilla? Minulla on ollut aina kova halu voittaa ja se onkin sitten poikinutkin monia hyviä asioita lyhyen elämäni aikana. Kuitenkin varttuessani tämä on salakavalasti siirtynyt lähes kaikkeen omaan tekemiseen. Omasta mielestä ihan sama mitä olen tehnyt, on ollut väärin. Olipa kyseessä epäonnistunut koe koulussa tai taistelut ystävyyssuhteissa. Miten kaikki muut tekevät asiat niin paljon paremmin kuin minä? Monesti minusta on tuntunut siltä, että taistelen yksin näiden asioiden kanssa, mutta asia ei ole todellakaan näin. Lähes neljä viidestä ihmisistä kokee ja tuntee itsekriittisyyttä negatiivisessa mielessä elämänsä aikana.  Se on kuitenkin todella vaikea ymmärtää, kun kaikki nämä tunteet ottavat vallan sinun jokapäiväisessä elämässä. (Grandell 2018) Helposti alkaa väheksymään omia aikaansaamisiaan eikä vaan yksinkertaisesti anna itselleen aihetta iloon tai ylpeyteen. Kun jatkuvasti aliarvio omaa osaamistaan ja kaikkea mitä tekee, positiivisen palautteen ja kehujen vastaanottaminen vaikeutuu.

 

Minulla on paha tapa pitää asiat oman pääni sisällä ja suurin äänivalta omassa johtoryhmässäni on ollut juuri itsekritiikillä. Hyvänä esimerkkinä tästä pidän sitä, kun olen kirjoittanut juurikin näitä esseitä mitä tällä hetkelläkin naputtelen. Olen voinut olla jo sanamäärällisesti valmis esseen kanssa, kunnes poistan koko tekstin. Aluksi olen voinut olla sitä mieltä, että kirjoittamani teksti on ollut hyvää, mutta sitten olen jumittunut joihinkin pieniin yksityiskohtiin, joiden myötä mielipiteeni omaa tekstiäni kohtaan on muuttunut täysin. Kirjan kirjoittajaa Grandellia lainatakseni ”Itsekritiikki on kuin varjo, joka seuraa mukana päivästä toiseen ja samalla puuttuu jokaiseen asiaan mitä tekee”. Kun olen tarpeeksi monta kertaa antanut itsekriittisyyden ottaa ohjat elämästäni, siinä ei enää vastustelut auttaneet. Vaikka nämä ajatukset ovatkin kuin mielikuvituksesta vedettyjä, ne tuntuvat siinä hetkessä aidoilta – uhilta. Tämä laukaisee ihmisessä suojavalmiuden, koska keho tuntee itsensä uhatuksi. Pelkkää maalaisjärkeä käyttämällä osaa sanoa, että pitkän päälle tämä voi käydä todella raskaaksi ja seuraamukset voivat olla peruuttamattomia (Grandell 2018).

 

Monesti kun ihminen on itsekriittinen omia tekemisiään kohtaan, sen takana on aito intohimo ja kiinnostus tehtävää asiaa kohtaan. Tämän laukaisee aktiviteetti, josta todellakin pitää ja odottaa itseltään paljon asian tiimoilta. Ei halua, että omaan panokseen petytään. Tärkeää olisi kuitenkin se, että antaisimme itsellemme luvan olla inhimillisiä. Hyväksyä oma keskeneräisyys ja antaa itselleen uusi mahdollisuus. Se on ymmärrettävää, että meillä nuorilla on paljon tavoitteita, jotka me haluamme saavuttaa niin nopeasti kuin mahdollista. Kuitenkin tämä kohta elämästä pitäisi olla sitä parasta aikaa, jolloin pystyy tutkiskelemaan itseään ja muutenkin pitää rehellisesti hauskaa. Meillä on koko elämä edessämme, joten miksi me teemme siitä jo tässä kohtaa niin raskasta, ettei sängystä nouseminen onnistu aamuisin. Elämässä pitäisi olla enemmän palauttavia, kuin kuormittavia tekijöitä. Mutta se on tosi asia, että yhteiskunta missä me elämme, ohjaa meitä huomaamattomasti tähän pisteeseen, vaikka puhummekin jatkuvasti enemmän kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista (Grandell 2018).

 

Mihin päin syyttävä sormi osoittaa?

 

Jos omaa itsekriittisiä ajatuksia itsestään, on turha lähteä solvaamaan itseään enempään asian suhteen. Et ole ainoa syypää siihen, että miksi taistelet asian kanssa parasta aikaa. Se on todistettu, että geeniperimä voi vaikuttaa siihen, että kuinka itsekriittinen sinusta tulee. Mutta se ei pelaa tässä pelissä niin isoa roolia. Syyttävä sormi tänä päivänä osoittaa internettiin ja sosiaaliseen mediaan, johon me valitettavasti verrataan omaa toimintaamme. Aina löytyy joku, kuka näyttää ulospäin täydelliseltä ja virheettömältä. Luodaan illuusio siitä, että elämä on pelkästään ruusuilla tanssimista eikä vastoinkäymisistä ole tietoakaan. Ja valitettavan moni näiden sosiaalisen median vaikuttajien seuraajista on alaikäisiä, jotka tulevat etsimään todellisista minäkuvaansa vielä vuosikausia. Samaan aikaan kouluissa taistellaan siitä, että kenellä on parhaat arvosanat ja ketkä pääsee mihinkin opinahjoon opiskelemaan. Arvosanoilla arviointi on muutenkin minun mielestä todella vanhanaikainen tapa, joka ei kulje oppimisen kanssa käsi kädessä. Koska kukaan ulkopuolinen ei voi loppujen lopuksi tietää, että kuinka paljon sinä oikeasti kehityit jonkin kurssin aikana. Absurdi ajatus, että yksi numero voisi muka määrittää sinun osaamisen jostain tietystä osa-alueesta (Grandell 2018).

 

 ”Sisäinen maailmani ei tunnu enää sotatantereelta”

 

Yllä oleva sitaatti on Ylen artikkelista, joka kertoo juurikin tämän kirjan kirjoittajasta Ronnie Grandellista. Artikkelissa Grandellin asiakas sanoi kyseisellä tavalla, kun hän sai taltutettua ylenpalttisen itsekriittisyyden. Pikku hiljaa olen päässyt siihen pisteeseen, että pystyn samaistumaan tähän. Kun olen alkanut olemaan armollisempi itselleni, olen alkanut saamaan paljon enemmän aikaan ja ylipäätään olen ollut paljon pirteämpi sekä rohkeampi. Osaan nauttia pienistäkin onnistumisista, jotka ruokkivat jaksamaan etenkin näin joulun alla, kun tankki alkaa olemaan muutenkin tyhjillään. Vaikka tietyissä tilanteissa olenkin huomannut, että itsekritiikin peikko koittaa kiivetä olkapäälleni, olen koittanut olla miettimättä liikaa ja kliseisesti sanoen luottanut prosessiin. Kun onnistuu päihittämään tämän tunteen pari kertaa, sen voittaminen vain helpottuu entisestään (Pelo 2018).

 

Omasta näkövinkkelistä on välillä todella vaikea nähdä, että mitä oikeasti on tullut tehtyä ja saavutettua. Meillä pidettiin palautepaja, jossa jokaisella tiimin jäsenelle kerrottiin palautetta – s itä tärkeää positiivista palautetta viime syksystä. Itsellekin tuli kehuja etenkin rohkeudesta ja siitä, miten oma kehityskäyräni on ollut nousussa, kun vertaa vuodentakaiseen. Jos muistan oikein, en kiittänyt tiimiä näistä nostoista, vaan olin hiljaa – joten kiitos! Kun tarkemmin miettii, niin onhan sitä tullut aika paljon tehtyä kaikenlaista ja sitä kautta löytänyt uusia intohimon kohteita, johon käyttää mielellään aikaa. Itsekriittisyys tulee olemaan varmasti osa minua hamaan loppuun asti, mutta nyt voisin sanoa, että osaan puhua hänen kanssaan melkein samaa kieltä. Kunhan saan vielä aksentin viilattua, niin kaikki on hyvin.

 

 

 

 

Lähteet:

 

Pelo, M. 2018. Jatkuva itsekritiikki aiheuttaa kehossa stressireaktion – Oletko liian itsekriittinen? Kysy itseltäsi nämä viisi kysymystä. YLE. Luettu 9.12.2019.

 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/29/jatkuva-itsekritiikki-aiheuttaa-kehossa-stressireaktion-oletko-liian

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close