Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Häiriköiden vallankumous



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Noin kolme vuotta sitten, ammattikorkeakoulun alkuaikoina, minua pyydettiin puhumaan opiskeluistani entiselle yläasteelleni. Taustoistani teidän tulisi tietää se, että en ollut koskaan kovin ihanteellinen opiskelija. Myin yläasteella alkoholia muille opiskelijoille, vedin myös samaisilla tuotteilla räkälärvit kesken päivän ja oksensin PISA kokeeni päälle. Siivosin vessoja viikonpäivät, kun asiat tuli ilmi koululle. Kiinnostus koulutus instituutiota kohtaan ei ollut kovinkaan korkealla. Sanomattakin selvää, että olin yksi niistä häirikkö oppilaista. Mietin, että ovat mahtaneet unohtaa, kenet kutsuivat kylään.

Menin kuitenkin mielelläni kertomaan opinahjostani, etenkin Proakatemiasta, vaikken vielä varsinaisesti siellä opintoja ollut aloittanutkaan. Kerrottuani entisen kouluni abeille (koulussa oli myös lukio, johon minulla ei tietenkään ollut mitään asiaa) tarinanani, halusi vanha oponi viedä minut vielä katsomaan, josko opettajan huoneesta löytyisi tuttuja naamoja. Ainoat ajatukseni oli, että ”älä anna sen olla rehtori”. Kappas kummaa, kun ainoa henkilö paikalla oli yläasteeni aikainen rehtorini.

En muista keskustelua sana tarkkaan, mutta yksi kommentti ja keskustelun aihe on iskostunut takaraivooni vahvasti. Pohdimme, kuinka ne minun kaltaiseni yläasteen häiriköt saadaan ymmärtämään koulutuksen merkitys. Pohdimme, mikä sai minut muuttumaan.

Opinnot alkavat jälleen olemaan ruutulippua vaille valmiit ja palasin tähän kysymykseen jälleen. Sen herätti Asmo Salorannan startup-tarina. Asmo ei kertomansa mukaan olisi yläasteen perusteella uskonut, että nauttisi heräämisestä ennen puolta päivää. En uskonut minäkään. Muistan vannoneeni, että kun perustan oman yrityksen, niin maanantai on vapaapäivä ja muut päivät alkavat aikaisintaan klo 10.

Samalla tuo yksittäinen kappale herätti, minut pohtimaan onko viljelemilläni vitseillä, ”proakatemia on yksi iso tarkkisluokka”, jotain pohjaa. Asmo ainakin vaikutti häiriköltä. Jostain syystä sekä ympärilläni, että startup-maailmassa muutenkin löytyy läjäpäin häiriköitä. Yrittäjyys genre taitaa oikeastaan yksi tarkkisluokka.

Samaa pohtivat myös Slushin pöhinä mimmit. Helaniemi, Kuronen ja Väkeväinen kertovat startup-käsikirjassaan Kalifornian, Berkelyn ja Stanfordin yliopistojen 2015 julkaistusta tutkimuksesta, jossa tutkittiin yrittäjien henkisiä ongelmia ja niiden suhdetta muuhun väestöön. Tutkimuksen mukaan mm.72% yrittäjistä koki olevansa huolestunut mielenterveydestään, kun muulla väestöllä luku on 7%. Yrittäjistä 30% ilmoitti kärsineensä masennuksesta ja muista mielenterveys ongelmista. Mielenkiintoista tästä tekee sen, kumpi tulee ensin. Samaisen tutkimuksen löydökset osoittivat, että mielenterveysongelmat eivät olisi seurausta yrittäjyydestä, vaan voivat olla jopa merkittävästi vaikuttava tekijä yrittäjyyteen suuntautumisessa.

 

Samaisen tutkimuksen löydökset osoittivat, että mielenterveysongelmat eivät olisi seurausta yrittäjyydestä, vaan voivat olla jopa merkittävästi vaikuttava tekijä yrittäjyyteen suuntautumisessa.

 

Yrittäjät ovat siis vähän enemmän sekaisin, kuin muu yhteyskunta. Itseänihän tämä lämmittää suuresti. Mieluummin nolo, kuin tylsä. Mieluummin sekaisin, kuin tavallinen. Maailma on vain mielenkiintoisempi niin. Ennen kaikkea olen mieluummin häirikkö, kuin kiltti. Kiltti on minulle jotain sellaista, jossa käyttäydyt, niin kuin muut haluavat ja toivovat. En voi koskaan oppia tuntemaan itseäni, jos pyrin vain olemaan mielin kielin muille.

Niin tämä koko jutun pointti kai oli se, että olen viimein tajunnut, että enhän minä ole muuttunut mihinkään. Tai olen ja paljon, mutta ihan älytön häirikkö olen edelleen. Olen aivan varmasti häirikkö, kun joku auktoriteetti luulee voivansa kertoa, kuka olen ja mitä minun pitäisi tehdä. Olen häirikkö, kun joku haluaa, että käyttäydyn niiden normien ja arvojen mukaan, jota se arvostaa. OLEN IHAN VITULLINEN KIROILEVA HÄIRIKKÖ.

Olen myös aivan tajuttoman intohimoinen oppija. Oon kunnianhimoinen ja utelias, ja olen aina ollut. Aina jos on mahdollista auttaa, teen sen. Mikään ei tunnu paremmalta, kuin auttaa muita intohimoisia sekoilijoita. Ja jos vain mahdollista, niin sekoilla yhdessä <3.

Ja kun mietitte, millä ne häiriö tapaukset saadaan oppimaan, niin on varmaan jo todettava, että se keppi ei ole ratkaisu. Mielestäni koko koulutusjärjestelmä on täysin epäinhimillinen. ihmisiä työnnetään piparkakkumuotin läpi ja kaikki terävät reunat leikataan pois. Kukaan ei opi tuntemaan itseään, kun pitää olla ulos päin, jotain mikä hyväksytään.

Koulun pitäisi olla paikka, missä saat työkalut ja vapauden toteuttaa itseesi. Paikka, missä muut kannustavat sun epämuodostumia. Hyväksyy sellaisena, kun oot ja saatavat jopa heittää bensaa liekkeihin. Mulla oli aina sellainen fiilis Proakatemialla. Ja kun pääsen ensi vuonna pöydän toiselle puolen, aion luoda juuri sellaisen ympäristön, jossa sain itse viimeiset 2,5 vuotta viettää.

 

 

Have I gone Mad?

I’m afraid so. You´re entirely bonkers.
But I’ll tell you a secret. All the best people are.

 

Kutsuvat Sitä Pöhinäksi: Tositarinoita Kasvuyrittäjyydestä – Katariina Helaniemi, Annaleena Kuronen ja Venla Väkeväinen

Asmo – No Exit: Kuinka tapoin rakkaani ja muita tarinoita startup-maailmasta – Asmo Saloranta

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close