Tampere
01 Dec, Wednesday
-11° C

Proakatemian esseepankki

Googlasin, miten laiskoja ihmisiä johdetaan



Kirjoittanut: Kaisa Ojaniemi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään?
Satu Kaski
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Viime aikoina en ole saanut oikein esseitä kirjoitettua. Kirjoja olen kyllä ahminut, mutta esseeksi asti ne eivät ole päässeet. Olen mietiskellyt, että mistä tämä inspiraatiokato johtuu. Päädyin siihen, että minulla on ollut liian vähän kriisejä tänä syksynä, josta kirjoittaa. Mistä sitten tämä kriisien kuiva kausi johtuu? Varmasti siitä, että kiireisen vuoden jälkeen olen halunnut ottaa rennommin ja jättänyt kalenteriin paljon aikaa vapaalle hengailulle ja laiskottelulle. Nyt kun mietin, ei tässä niin paljon haasteita ole ollut tänä syksynä. Haasteet, niiden voittaminen ja niistä oppiminen ovat ehdottomasti parasta ainesta esseiden kirjoittamiseen. Katselin valtavaa kirjakasaa yöpöydälläni ja mietin, että nyt haluan kirjoittaa jostain. Mitä minulle on tänä syksynä tapahtunut?

Ehkä opettavaisin kokemus tänä syksynä on ollut se, kun päätin ottaa vetovastuun meidän 12h-innovoinnista. Halusin ottaa innovoinnin vetovastuulleni, koska mielestäni aikaisemmat innovointimme ovat menneet ihan plörinäksi ja halusin, että me kerrankin onnistuttaisiin. Ehkä suurimmat haasteet innovoinnissamme ovat olleet, että se on ollut lähinnä meidän omista mielipiteistä keskustelua. En jotenkin näe, miten 16 hengen mielipiteiden kompromissit olisivat mitään innovointia. Siispä päätin selvittää, että mitä se innovointi nyt on ja miten sitä tehdään.

Tein taustatutkimusta googlen avulla ja selvitin innovoinnin työkaluja ja menetelmiä. Luin opinnäytetöitä ja tein tiimillemme sotasuunnitelman ja aikataulun innovointipäivää varten. Tunsin oloni jo puoliksi voittajaksi tässä kohtaa. KERRANKIN MEILLÄ ON JOKIN SELVÄ SUUNNITELMA, JOTA NOUDATTAMALLA MENESTYISIMME VARMASTI. Sotasuunnitelma oli pitkä, täynnä hienoa sanoja ja käsitteitä, ja tuntui, että tällä kertaa tästä ei voi tulla muuta, kun parasta. Kävimme tiimin kanssa läpi suunnitelman, jokaisen kohdan vaihe vaiheelta. Selvensimme vaikeita käsitteitä ja keksimme esimerkkejä tapauksiin. Jengi oli ihan haltioissaan ja fiiliksissä suunnitelmasta.

Kaikki eivät kuitenkaan ihan aluksi olleet innovoinnista haipissa. Revenan syksyn tavoitteeksi ajateltiin syksyn ensimmäisessä pajassa yritysvierailuja ja innovointeja. Kun puhuimme tavoitteista uudestaan, kukaan ei enää halunnutkaan tavoitella innovoinnista hyvää numeroa. Monen suusta kuului: Ihan sama mitä innovoinnista tulee, tavoite on katsoa mikä meidän taso on. Minua suututti. Tätäkö varten olen käyttänyt paljon aikaa tämän aiheen tutkimiseen ja kartoittamiseen. Senkö takia, että saamme katsoa mitä saamme? Minulla ei ollut todellakaan motivaatiota lähteä johtamaan ryhmää, jonka tavoite on katsoa mihin pystyy. Halusin kunnianhimoa. Kotona mietin, että miksi hitossa ihmiset ovat näin laiskoja.

Kotona päätin googlata, että miten laiskoja ihmisiä oikein johdetaan, koska pakko oli jotain keksiä. Google sanoi, että laiskoja ihmisiä ei ole olemassakaan, vaan laiskuus johtuu yleensä siitä, että on epävarma omista kyvyistään tai että haaste vaikuttaa liian suurelta. Juttelin Tribellä alumnien kanssa myös aiheesta ja pyysin heiltä vinkkejä siihen, miten epämotivoituneetkin tiimiläiset saadaan innovointiin mukaan. Sain neuvoksi sen, että unohda he, joita ei kiinnosta ja keskity heihin joita innovointi oikeasti kiinnostaa. Epämotivoituneet ovat nakkikoneita ja tykinruokaa, ja motivoituneet ritareita, joiden kanssa taistelen haastetta kohti. Tämä auttoi minua ja antoi minulle mielenrauhan.

Innovointipalverin alussa ilmoitinkin jengille että hei, mä ymmärrän jos tämä nyt ei nappaa kaikkia. Mä googletin eilen, että miten laiskoja ihmisiä johdetaan ja sain vastukseksi, että laiskuutta ei ole, vaan tämä ehkä enemmän epävarmuutta ja pelkoa innovointia kohti. Ei hätää, tänään käydään tämä minun kattava innovointipaketti läpi, jotta olisimme varmempia huomisessa innovoinnissa. Jos sua ei silti kiinnosta tämä tippaakaan, toivon, että et anna sen vaikuttaa muiden innokkaiden fiilikseen. Tavoitteeksi ilmoitin kaarna/5, eli jokainen sai itse määritellä itselleen hyvän tavoitteen, jota kohti mentiin. Oma tavoitteeni oli tottakai 5/5.

Sain tiimiltä hyvää palautetta puheestani ja moni, joita innovointi ei napannut edellispäivänä, oli täysin messissä. Kuulemma passiivis-aggressiivinen lähestymistapani toimi, eli se, että sen suoraan sanonut ihmisiä epämotivoituneiksi laiskiaisiksi, vaan toin asian esiin kiertoilmauksin, pehmeällä tavalla. Datapälenä suurin oppini johtamisesta oli, että työnnä tiimiläisiä kohti haasteita, mutta pidä heitä samalla kädestä kiinni, toimi tässäkin yhteydessä vallan mainiosti.

Vaikka itse innovointi menikin penkin alle, olen silti hyvin onnellinen ja kiitollinen tästä kokemuksesta. Tämä vahvisti omaa tyyliäni olla johtaja, ja opetti tärkeää taitoa viestiä ja kommunikoida. Olen ylpeä itsestäni, sillä en antanut ikävien ja masentavien ajatusten ottaa valtaa, vaan otin järjen käteen ja lähdin etsimään vastauksia niin hakukoneesta kuin verkostoistani. Täytyy vielä lopuksi hehkuttaa sitä, miten mahtavia tilaisuuksia oppia Proakatemialta löytyy, toivon, että jokainen osaa ottaa niistä kaiken irti.

Tässä vielä 7 syytä sille, mitä tekee ihmistä laiskan (Kaski & Nevanen 2020, 103-121)

  1. Epävarmuus ja epäonnistumisen pelko
  2. Aikaansaamattomuus (toiminnanohjauksen vaikeudet)
  3. Pettymykset ja niiden välttely
  4. Väärät asenteet (”En tee tiettyä asiaa periaatekysymyksen vuoksi”)
  5. Muut estävät ahkeruuden (Ihmisten välinen kilpailu)
  6. Elämänopetukset (Yliahkera ei välttämättä saa mitään sen parempaa kuin muutkaan)
  7. Elämä ei mahdu normeihin (Kaikkia ei kiinnosta esimerkiksi koulu tai kodin eteen raataminen)

 

Kaski, Satu ja Nevanen Vesa. 2020. Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään? Tekijät ja kirjapaja.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close