Tampere
08 Aug, Saturday
13° C

Proakatemian esseepankki

FOMO – Entä jos jään jostain paitsi?



Kirjoittanut: Arttu Myllys - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

FOMO on lyhenne sanoista Fear of Missing Out. Periaatteessa on kyse sosiaalisesta angstista, eli siitä, että jää oman ryhmän ulkopuolelle. Ihminen kokee jäävänsä paitsi, jos ei osallistu johonkin tapahtumaan, tai ei seuraa aktiivisesti sosiaalisen median kanavia. Se on pelkoa, jossa tultaisiin tilanteeseen, ettei kahvipöydässä tiedä jotain juttua, tai missaisi vuosisadan juhlat. Jatkuvasti täytyy tietää, mitä Twitterissä tällä hetkellä käydään läpi ja mikä on se uusin hittibiisi, mistä kaikki puhuvat. Nämä ovat toki ihan oikeita ”pelkoja”, mutta ovatko ne sen kaiken ajan tuhlaamisen ja vaivan näön arvoista? FOMOn on todettu aiheuttavan pahimmillaan jopa fyysisiä oireita, kuten hikoilua, joten kyseessä on suhteellisen voimakas asia. Sen pohjimmainen idea on onnellisuuden tarve. Sivuavia asioita ovat myös riittämättömyyden tunne ja kateus. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa seurataan ystäviä ja kavereita, jotka lisäilevät jatkuvasti kuvia erilaisista juhlista ja siitä kuinka hienoa elämä on ja kuinka mahtavalta se näyttää. Katsoja kokee alitajuntaista tarvetta saavuttaa myös sama asema ja pyrkii etsimään elämään jotain millä päästä siihen. Tämän jälkeen siitä tehdään päivitys someen, ja noidankehä on valmis. Tähän liittyy myös puolitiedostamaton huomionhakuisuus, minkä sosiaalinen media aiheuttaa, mutta myös parantaa. Se luo tarpeen saada huomiota, tykkäyksiä, kommentteja ja jakoja.

Esimerkiksi paljon kritiikkiä saavat ”klikkiotsikot” käyttävät tätä hyväkseen. ”oletko aina niistänyt väärin” ”kuka näyttelijä tienasi viimevuonna eniten” ” espanjalainen hämmästyi Suomessa: Tämä kaikkien tuntema sanonta on ulkomaalaisen korvaan todella härski ja mystinen”. Nämä kaikki herättävät sisällä mielenkiinnon klikata otsikko auki, että tietäisi sitten kahvipöydässä jotain asiasta.

Itse kuulun tähän ryhmään. Hyvin vahvasti. Puhelin piippaa jatkuvasti ja sitä täytyy katsoa, jos olisi tullut jokin tärkeä viesti, mihin pitäisi reagoida. Toki minulle välillä tuleekin viestejä, joihin täytyy reagoida mahdollisimman nopeasti, tai joku tuttava on ohikulkumatkalla pysähtynyt Tampereelle ja voisi nähdä pikaisesti. Tällaiset viestit eivät kestä tuntiakaan olla lukematta – ainakaan minun mielestäni. Tavallaan yksi omista arvoista on tavoitettavuus. Haluan olla ihmisille puhelimen päässä, sillä hyvin usein saan viestejä ystäviltä, joihin on hyvä vastata mahdollisimman nopeasti. En toki elä aivan kännykkä kädessä, vaan pajojen aikana, sekä työskennellessä, puhelin on sivussa ”vain hälytyksen” -tilassa, jolloin vain puhelut hälyttävät. Toinen tilanne, milloin en puhelinta katso on ystävien tapaaminen. Jos menen käymään kaverilla kahvilla, niin jätän puhelimen suosiolla pois, sillä se on sitä oikeaa laatuaikaa, mihin tarvitsee keskittyä. Muun ajan sitten olenkin puhelimen lähettyvillä, jotta voin osallistua kaikkiin ryhmäkeskusteluihin ja seurata jatkuvasti Facebookin fiidiäni.

Toinen osa-alue on tapahtumiin osallistuminen. Koetaan tarpeelliseksi mennä kaikkiin tapahtumiin mitä on ja joskus se tarkoittaakin vain pikaista kääntymistä jossakin, koska täytyy lähteä jo seuraavaan. Itsellä on järjestötoiminnan takia jokainen viikko, jos jonkinmoisia kissanristiäisiä, joihin menen mitä useimmin.

Esko Valtaoja oli ollut aikoinaan pitämässä Aalto-yliopiston fuksitilaisuudessa tervehdystä, johon inttikaverini oli osallistunut. Puheen Esko oli lopettanut näin: ”Muistakaa kun mietitte, että lähdettekö bileisiin vai kotiin, niin bileistä pääsee aina kotiin” neuvo on samaa luokka kuin se klassinen ”kokeen voi uusia, hyviä bileitä ei”. Molemmissa on perää, mutta onko niissä lopulta mitään järkeä? Tykkään käydä eri tapahtumissa moikkaamassa kavereita ja tutustumassa uusiin ihmisiin. Voihan siellä tavata, jos jonkinmoista tyyppiä, joista voi olla iloa myöhemmin. Näin onkin monesti tapahtunut ja tästä ansioista omaan mielestäni suhteellisen hyvät verkostot, joista on ollut paljon apua. Näiden ansiosta olen pari työpaikkaakin saanut.

Sitten se pääkysymys: Onko tällä mitään väliä? Vastaus: On ja ei. Tietysti on hyvä olla tavoitettavissa ja tietysti on hyvä verkostoitua ja näyttää naamaansa erilaisissa tapahtumissa, mutta kuten kaikessa, ongelma tulee vasta sitten, kun tulee ongelma. Jos roikut sosiaalisessa mediassa jatkuvasti ja puhelin on kasvanut käteesi, tee muutos. Jos Kaikki aikasi menee erilaisissa tapahtumissa ja tämän takia tärkeämmät asiat jäävät tekemättä, tee muutos. Itse olen oppinut vasta viime aikoina sanomaan ei tapahtumille ja tilaisuuksille, joihin osallistuminen ei ole mitenkään tärkeää ja olisi pois kallisarvoisesta työajastani. Valitsen osallistumiseni tarkkaan ja monesti en viivy koko iltaa, vaan omistan aikaa myös lepäämiselle. Kännykän olen jättänyt yhä useimmin sivuun ja kiinnittänyt huomiota sen ajankäyttöön. Kaikkea kohtuudella.

Aihetunnisteet:
Kommentit
  • Timo Myöhänen

    Aivan uusi käsite tuo FOMO. Tunnistan kuitenkin tilanteen ja “oireet” nykymaailmassa. Olen kiinnittänyt huomiota myös nuoriin ja lapsiin, joilla kyseisiä oireita esiintyy. Itkupotkuraivarit ja melske on melkoinen, kun ei päsekkään tyydyttämään pinttyneitä tarpeitaan. Toisaalta myös vastakkaista liikehdintää on ollut myös havaittavissa. Ihmiset ovat ns. sometauolla ja välttävät kyseisiä sovelluksia, liekkö tämä merkki FOMOn äärimmäisestä ilmenemisestä?

    9.11.2017
  • Anton Klemola

    Kirjoitin viime keväänä Motiven Anun ja Lauran kanssa soluesseen “Somekauhu”, jossa käsitellään myös FOMO-ilmiötä. Tutustukaa jos aihe kiinnostaa:
    http://esseepankki.proakatemia.fi/somekauhu/
    “Sosiaalista mediaa vilkaistaan nykyään kuin kelloa, arkisesti ja usein. Sosiaalista mediaa käytetään pääasiassa tiedonhakuun, uuden oppimiseen, jakamiseen ja yhteistyösuhteisiin. Monet kokevat sosiaalisen median hyödylliseksi ja sellaiseksi asiaksi, jota ilman ei halua olla.
    Monia näyttää vaivaavan pelko siitä, että jos omia sosiaalisen median kanaviaan ei jatkuvasti tarkista, menettää jotain tärkeää. Entä jos sosiaalista mediaa ei käytä juuri lainkaan? Saako silloin vähemmän esimerkiksi informaatiota kuin muut?”

    12.11.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close