1 JOHDANTO

Menen. Teen. Suoritan. Ruksin asioita listalta. Kun yhden saa valmiiksi, toinen tehtävä nostaa päätään. “Nämä täytyy tehdä.” Mietin, mitä tapahtuu, jos jätänkin tekemättä. Ei välttämättä mitään, mutta olishan se noloa. Kurinalainen luonne ei anna periksi. En tunne itseäni stressaantuneeksi, mutta välillä pohdin, johtavatko tehtävät minua vai minä tehtäviä.

Osallistuin viime kesänä Johtajatulet-seminaariin. Istuin Evon mättäällä ja kuuntelin, kun Camilla Tuominen puhui “folio-ihmisistä”. He kääriytyvät folioon peittääkseen tunteensa ja haudatakseen kaiken piiloon. Ei saa näyttää tunteita. Pitää olla rauhallinen ja hillitty. Kun tätä jatkaa tarpeeksi kauan, folio antaa periksi ja tunteet ryöpsähtävät epämääräisenä möykkynä, suurempana kuin mitä alun perin olivatkaan.

Jäin miettimään kaikkia niitä kertoja, kun yhtäkkiä oli alkanut itkettää ihan oudossa tilanteessa. Muistin sen hetken, jolloin päätin jättää opettajan työt hetkeksi sivuun ja lähteä uudelleen opiskelemaan. Olin autossa, matkalla kotiin. Takana oli pitkä työviikko ja repsikan paikalla tuijottava työkassi oli taas täynnä keskeneräisiä työtehtäviä. Olin väsynyt, ylityöllistetty ja yksin kaikkien niiden vaatimusten kanssa, joita nuorta opettajaa kohtaan asetetaan. Purskahdin itkuun ja tajusin, että näin ei voi jatkua.

Camilla Tuomisen puheenvuoro Evon Johtajatulilla sai pohtimaan, onko minun ympärilläni folio. Mistä se on syntynyt? Pitäisikö sitä löysentää ja kuinka suuri osa siitä on vain omaa persoonaa? Halusin ryhtyä tutkimaan asiaa, ja löysin käsiini Tuomisen (2018) teoksen Johda tunteita – Menesty työelämässä. Kirjassaan Tuominen (2018, 27) vertaa vastaavaa tilannetta ankkaan, joka on pinnasta ilmeetön, vaikka todellisuudessa räpylät vetävät pinnan alla tuhatta ja sataa. Haavoittuvaisuus pitää piilottaa. Vaikeuksia tai heikkouksia ei voi näyttää. Pitää näyttää ammattimaiselta ja osaavalta.

Tuominen (2018, 53) huomauttaa, että “feikki tyyneys” ei kuitenkaan ole tunteiden johtamista. Tunteet pelottavat ja moni mieluummin estää ne ja keskittyy tekemiseen (Tuominen 2018, 53). Samalla luodaan ympärille panssaria, kääriydytään folioon, ja luodaan tajuamatta aikapommia, joka odottaa tikittäen sopivaa hetkeä. Hymyillään hammasta purren, kunnes jossain tilanteessa aika loppuu ja tunteet räjähtävät erikoisessa tilanteessa.

Tuomisen (2018) teoksessa tunteiden johtaminen kytketään vahvasti hyvinvointiin ja mielenhallintaan. Teos ei antanut minulle vastauksia niihin kysymyksiin, joita olin etsimässä, mutta se sai kyllä pohtimaan omaa toimintaa ja työskentelyä. Seuraavaksi esittelen, mitä tunteiden johtamisella tarkoitetaan ja mitä omien tunteiden johtaminen vaatii. Kyky johtaa omia tunteita on avain myös hyvään johtamiseen ja ennen kaikkea kestävään yrittäjyyteen.

2 TUNTEIDEN JOHTAMINEN

Marianna Salin (2017) kirjoittaa Leadership Finland -verkkolehden artikkelissaan tunteiden käsittelystä ja muistuttaa, että antoi tunteiden sitten näkyä tai ei ne ohjaavat meitä jatkuvasti. Salinin (2017) mukaan tunteisiin voi kuitenkin vaikuttaa, kunhan ne vain ensin tunnistaa. Tuominen (2018, 57) toteaa, että joskus tunteet jopa pyytävät meitä pysähtymään, ja silloin kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, mitä ne haluavat meille kertoa.

“Tunteisiin ei löydy selkeitä vastauksia ulkopuolelta. Sen sijaan tunteista pitää itse ottaa vastuuta, ja armollinen mutta jämäkkä katse on suunnattava ensin omaan systeemiin.” (Tuominen 2018, 49.)

Tunteiden johtaminen ja niiden hallinta vaatii pysähtymistä tunteiden äärelle. Suurimman osan ajasta kuljemme autopilotilla, koska kaiken ympärillä olevan informaation rekisteröiminen olisi ihmisaivoille aivan liikaa (Tuominen 2018, 83). Tuominen (2018, 105) korostaa läsnäolon merkitystä tunteiden tunnistamisessa. Läsnäolon tilassa irrottaudutaan aktiivisesta tekemisestä ja ajattelusta ja keskitytään vain ja ainoastaan olemaan läsnä, oli se sitten itselle tai toisille (Tuominen 2018, 105).

Silloin kun mielessä pyörii monta tehtävää, tämä on minulle todella vaikeaa. Kuulen kun joku puhuu, mutta päässä laukkaa kuusi asiaa eri suuntiin, enkä todellisuudessa kuuntele, mitä hänellä on sanottavana. Olen tosin viime aikoina parantanut tapojani. Olen kehittänyt kikkoja, jotka auttavat minua olemaan paremmin läsnä. Suurin osa kikoista liittyy puhelimen käyttöön, sillä sen jälkeen kun aloitin Proakatemialla, puhelimeen tulevien viestien ja puhelujen määrä on varmaankin kolminkertaistunut. Ihmissuhteet ovat tietysti hyvä asia, mutta on myös sellaista kuin turha viestintä. Nykyään mykistän usein kotona puhelimen niin, että se ei soidessaan edes värise. Palavereissa en vastaa puheluihin tai viesteihin, elleivät ne liity kyseiseen palaveriin. Viimeisimmän kikan toteutin tänään, kun ostin erillisen herätyskellon, jotta voin jättää puhelimen yön ajaksi kokonaan toiseen huoneeseen.

Kun onnistuu pysähtymään tunteen äärelle, sen voi tunnistaa. Tunnistamista auttaa tunteen konkreettinen nimeäminen. Tuominen (2018, 65) lisää, että tunteiden nimeäminen saa aivot rauhoittumaan. Olo helpottuu, kun saa paremman kuvan siitä, mikä tunne minulla on ja mikä sen aiheutti. Epämääräinen ahdistusmöykky voi paljastua pettymykseksi, peloksi, epävarmuudeksi tai vaikka kateudeksi, kun sen uskaltaa avata ja pilkkoa pienempiin palasiin. Itse olen ainakin löytänyt itseni joskus tilanteista, joissa oleminen ei tunnu hyvältä, vaikka siihen ei tunnu löytyvän hyvää syytä. Jos tällaisten tilanteiden äärelle malttaisi pysähtyä, voisi ahdistavan olon takaa löytyä konkreettinen tunne.

No nyt sillä on nimi, mitäs sitten? Pelkästään tunteen nimeäminen voi olla jo avuksi jollekin, mutta yleensä on syytä pohtia myös, mistä tunne kumpuaa. Salin (2017) huomauttaa, että tässä auttaa se, että oppii tuntemaan itsensä. Kun tietää, mitä osaa ja mikä itseä motivoi, on helpompi analysoida, miksi jokin tilanne aiheuttaa tietyn tunteen. Joku joka motivoituu siitä, että pääsee ideoimaan ja käyttämään luovuuttaan ahdistuu ehkä tehtävistä, joihin liittyy ennalta määrättyä tarkkaa suorittamista.

Vaikka pysähtyminen ja läsnäoleminen voi olla kaltaiselleni tehtäväorientoituneelle suorittajalle vaikeaa, luulen että paljon vaikeampaa on silti se, mikä seuraa tunteen analysoinnin jälkeen. Se, että oppii tunnistamaan, millaiset tilanteet aiheuttavat itselle tietynlaisia tunteita, ei välttämättä riitä. Jos tunteiden hautaamisesta tai tunneryöpsähdyksistä seuraa ikäviä tilanteita, niille olisi tietysti kiva tehdä jotain. Tuominen (2018, 53) huomauttaakin, että monet myös menevät täysillä tunnemyrskyn mukaan ja pitävät käytöstään oikeutettuna. “Mä nyt vain olen tällaisissa tilanteissa vähän temperamenttinen, joten mä nyt vain toimin näin!” No, ei.

Jotta voidaan puhua tunteiden johtamisesta, tunteille täytyy pyrkiä myös tekemään jotakin. Kun on oppinut tunnistamaan tilanteen, josta tunne kumpuaa, voi ryhtyä kehittämään ratkaisuja siihen, miten kyseisessä tilanteessa kannattaisi toimia. Se että ylipäätään kykenee tunnistamaan tilanteen, voi tosin olla jo puoli ratkaisua, sillä silloin yleensä pystyy ottamaan paremmin myös muut huomioon.

Palaverissa jonkun tietyn tyypin puheenvuorot ärsyttävät aina. Olet huomannut, että ärsytys johtuu tyypin itsevarmuudesta ja lavakarismasta. Jossain vaiheessa ymmärrät, että tyyppi ärsyttää, koska olet kateellinen hänen esiintymistaidoistaan. Ärsytys ei katoa, vaikka tunnistat, mistä kateuden tunne kumpuaa, mutta ymmärrät, että olet tiuskinut hänelle ehkä ihan suotta, ja että se ei tunnu tyypistä kovin hyvältä. Vaikka kateuden tunteen työstäminen voi olla pitkä prosessi, pystyt nyt hillitsemään omaa tiuskimistasi, koska ymmärrät, ettei sinun kateuden tunteesi ole hänen vikansa.

3 POHDINTA

Istun kirjoituspöytäni ääressä, ja pohdiskelen edessäni pötköttelevää Tuomisen (2018) teosta. Kirja oli pitkään lukulistallani, koska monet olivat sitä kehuneet jo ennen kuin löysin itseni Evon mättäältä pohtimista, olenko jonkinlainen folioon kääriytynyt tunneaikapommi. Tällaiseen kysymykseen ei tietenkään mikään kirja anna suoraa vastausta vaan ratkaisun täytyy löytyä minusta itsestäni. Tuomisen (2018) kirja ei kuitenkaan auttanut minua eteenpäin näissä pohdinnoissa. Minulle kirja näyttäytyi enemmänkin mystisenä mielenhallinnan oppaana, josta en oikein löytänyt selkeää punaista lankaa. Tuominen (2018) käsittelee asioita kovin abstraktilla tasolla, ja olisin itse kaivannut enemmän selkeitä ohjenuoria tunteiden hallintaan. Kirjan lopussa tosin listataan lyhyesti vielä tunteiden johtamisen käytännön vinkkejä, ja listaus onkin konkreettiselle ajattelijalle ihan käyttökelpoinen.

Sekä tunteiden käsittely että mielenhallinta korostuvat tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä, sillä mikään ei enää tunnu olevan pysyvää. Maailma muuttuu niin nopeasti, että kaikilla aloilla pitää olla jatkuvasti valmis muutoksiin. Myös Tuominen (2018, 37) puhuu siitä, että tulevaisuudessa “vakkarituoleja” ei tule olemaan enää samassa mittakaavassa kuin ennen. Ymmärrän tämän paremmin kuin hyvin, sillä en itsekään ole ollut päivääkään vakituisessa työsuhteessa, ja koko ajatus tuntuu minusta utopialta. Monelle tällainen ajatus muuttuvasta työelämästä voi olla suorastaan itsestäänselvyys. Olin viime viikolla kuuntelemassa asiantuntijaluentoa, jonka lopuksi 38-vuotiaalta luennoitsijalta kysyttiin “Mitä suunnitelmia sulla on tulevaisuudelle tai mikä susta sitten tulee isona?”

Maailman muuttuessa alati kehittyvä teknologia mahdollistaa sen, että työntekijät voidaan tarvittaessa tavoittaa koska vain, mistä vain. Alkuviikosta Yle julkaisi Kati Turtolan (2019) artikkelin, jossa kerrottiin monen suomalaisen hakeutuvan etätöihin saadakseen mahdollisuuden keskittyä työhönsä paremmin. Todellisuudessa teknologia kuitenkin mahdollistaa sen, että työ keskeytyy kotona ihan yhtä tiuhaan kuin työpaikallakin. Työnteon keskeytyminen ja se, että pitäisi aina olla valmis nurkan takaa tuleviin muutoksiin on ihmisen psyykelle aika raskasta, eikä olekaan mikään ihme, että läsnäolon taitoa pitää erikseen harjoitella.

Vaikka en vielä selvittänytkään, olenko jonkinlainen folioon kääriytynyt tunnemöhkäle, luulen että Tuomisen (2018) teos sai ajattelemaan läsnäolon taitoa taas uudesta näkökulmasta. Onko sattumaa, että juuri tätä teosta lukiessani kävelin kauppaan ostamaan herätyskelloa? En tiedä. Olin puhunut asiasta jo kauan, mutta saattaahan olla, että tämä kirja oli se, mikä sai minut toimimaan. Seuraavaksi ei auta kuin lähteä kokeilemaan, onko ostoksesta apua vai ei.

LÄHTEET

Salin, M. 2017. Tunnista tunteesi – Johda itseäsi. HRM Partners Oy. Luettu 10.11.2019. https://www.leadershipfinland.fi/artikkelit/tunnista+tunteesi-johda+itseasi/

Tuominen, C. 2018 Johda tunteita – Menesty työelämässä. Helsinki: Tammi.

Turtola, K. 2019. Erikoistutkija: “Chattailu on alkanut rapauttaa alkuperäistä etätyön ideaa”. Yle Uutiset. Luettu 5.11.2019. https://yle.fi/uutiset/3-11050661