Final Camp – The Riekes Center

Kun aloitimme Motive 4.0:n kanssa Proakatemialla, saimme kuulla tästä uskomattomasta mahdollisuudesta, jota kutsutaan akatemialla Final Campiksi. Muistan ajatelleeni, kuinka upealta tämä tiimin yhteinen ja viimeinen projekti kuulostaa, sillä senhän saa tehdä ulkomailla -vau! Motive 3.0 oli silloin suunnittelemassa projektia Ranskaan, mikä kuulosti hienolta, mutta valitettavasti projekti ei onnistunutkaan ja he päätyivät Ruotsiin. En sano, että siinä olisi mitään vikaa, sillä ihan sama minne menee, mahdollisuudet tehdä hienoja asioita on auki. Kuitenkin päätimme uuden tiimimme kanssa, että haluamme mennä pidemmälle ja tavoitella sitä tosissaan.

Myöhemmin tiimiläisistämme, Samuli, oli kuuntelemassa Proakatemialla esitystä Kaliforniassa sijaitsevasta Riekes Centteristä, joka ottaa opiskelijoita Proakatemialta tekemään Final Camp -projektia Jenkkeihin. Ajatus jäi muhimaan mieleemme. Myöhemmin päätimme Final Campin projektipäälliköt eli minä ja Antony. Projektipäälliköiden tehtävänä oli pitää langat kasassa, päivittää säännöllisin väliajoin yhteinen tilanne ja tavoitteet. Meillä oli muitakin vaihtoehtoja Final Campin kohteeksi, mutta lopulta päädyimme Riekesin vaihtoehtoon ja Antony aloitti yhteydenpidon. Onneksi meidät hyväksyttiin Riekesiin, vaikka toinenkin tiimi Proakatemialta oli lähdössä sinne.

Prosessi eteni meidän mielestämme hitaasti ja ymmärtääkseni kaikkia meistä hieman ärsytti tietämättömyys, mitä tuleman pitää. Toisaalta sinne oli hyvä lähteä avoimin mielin, mutta vaikka olisimme tienneet, mitä paikanpäällä on, en usko, että se olisi muuttanut avoimuuttamme. Mutta tämä heidän toimintatapansa ja sillä mentiin. Se, että he vastasivat meille hyvin hitaasti sieltä päästä, ehkä johti meillä siihen, että emme juurikaan suunnitelleen muita paikkoja, missä voisimme käydä tutustumassa tai suunnitelleet kirjallisesti, mitä voisimme tarjota heille projektina. Seuraaville oppina, että älkää odotelko niin kauan kuin me. Jos haluaa mennä johonkin muuhun paikkaan Riekesin ohella tutustumaan niin kannattaa vain rohkeasti ottaa yhteyttä, sillä siellä päässä saadaan aikataulut sovittua joustavasti Centterin kanssa, mikä oli postiviinen yllätys. Otimme muutamaan paikkaan noin vajaa kaksi viikkoa ennen lähtöä yhteyttä ja saimme yhden vastauksen: kävimme tutustumassa Nordic Business House/Business Finlandin toimintaan. Onneksi pääsimme, sillä oli mielenkiintoista kuulla heidän toiminnastaan.

Toinen oppi seuraaville on tietenkin rahojen keräämisen aloittaminen ajoissa. Meidän onneksi koitui Kuplapallo projekti, jolla saimme kerrytettyä yhteistä Final Camp kassaa sen verran, että saimme sieltä maksettua jotakin kuluja. Lentoja ja vuokra-autoja sekä bensoja ei siis tarvinnut maksaa omasta pussista vaan ne menivät yrityksen yhteiseltä ja omalta tililtä. Jos olisimme aloittaneet rahojen keräämisen aikaisemmin, olisimme voineet kustantaa muitakin asioita helposti Riekesissä, mutta toisaalta rahat riittivät perusasioihin, mikä oli tärkeintä.

Sitten itse Final Campille. Vietimme Kaliforniassa vajaa kolme viikkoa, jonka aikana pääsimme kokemaan huikeita juttuja! Heti ensimmäisenä saavuttuamme Riekes Centterille, tunsimme kuinka meidät otettiin avoimin, iloisin mielin vastaan. Heti alusta alkaen meistä tuntui, että meistä välitetään aidosti. Riekes Center on siis ns. Hyvinvointikeskus, jossa on kolme eri osastoa: urheilu, luonto ja taiteet. Ensimmäisellä viikolla pääsimme kokemaan Riekes Centerin asiakkaan näkökulmasta. Meidät tutustutettiin jokaiseen osastoon ja pääsimme esimerkiksi opettelemaan tulen tekoa, perustamaan bändin ja treenaamaan ohjatusti. Pidin Riekesissä siitä, että keskuksen toiminnalla on aina ihan sama mitä tehdään niin takana perusajatus. Ihmisten välinen yhteys ja se, että on tärkeää olla juuri sinä.

Minulle haastavinta oli soittaminen. En ole ikinä soittanut mitään instrumenttia ja nyt minut laitettiin bändiin soittamaan basso ja vielä oikeassa Open Mic -tapahtumassa yleisön edessä. Bändissä soittaminen oli minulle oikeasti epämiellyttävää, sillä olin niin epämukavuusalueeni ulkopuolella kuin vain mahdollista. Pahinta siitä teki kuitenkin se, että tunsin itseni niin huonoksi verrattuna muihin. Lopulta tykkäsin toisaalta esiintyä, mutta parasta oli se, että tein jotain mistä en kuvitellut nauttivani, mutta salaa nautin. Kasvoin siinä mielessä ihmisenä, että suoriuduin haasteista loppuun asti, enkä luovuttanut vaan sain taskuuni jälleen yhden hienon kokemuksen.

Riekesin ajattelumaailmassa kohtaa myös omat arvoni erityisesti toisten auttamisessa. Annoimme esimerkiksi yläasteelaisten opiskelijoiden ohjata meitä salilla, vaikka he eivät olleet ohjanneet aikaisemmin. Tärkeintä oli saada heidät tuntemaan onnistumisen kokemuksia ja kasvattaa itseluottamusta sekä olla tuomitsematta. Tämä ei tuottanut kellekään meistä ongelmia, sillä tämä on jo perusarvo fysioterapeutin työssä.

Näiden kokemusten kautta teimme Riekesille heidän toivoman markkinointimateriaalin. Teimme esityksen ja kirjallisen raportin kokemuksistamme ja siitä, miten me näemme Riekesin toiminnan. Kokemuksiemme perusteella vastasimme myös esityksessä kysymykseen, miksi tulisi lahjoittaa keskuksen toimintaan. Esityksemme ja kirjallinen työ oli aito ja siitä välittyi se, kuinka hyvin olemme sisäistäneet keskuksen toiminnan. Tästä saimmekin positiivista palautetta ja he olivat jopa vaikuttuneita siitä, kuinka hyvin olemme ymmärtäneet keskuksen toiminnan ja ajattelumaailman. Luulen, että tähän vaikuttaa meidän tuleva ammattimme, sillä monilta osin teemme tulevaisuudessa samaa työtä ja näitä perusarvoja olemme vaalineet opiskelumme ajan ja viemme ne mukanamme työelämään.

Mitä haluan viedä Riekesistä mukaani on avoimuus ja toisesta ihmisestä aidosti välittäminen. Mielestäni teen näitä jo, mutta haluan viedä tätä ajattelutapaa enemmän tulevaisuuden työyhteisööni ja minun ja asiakkaani väliseen suhteeseen. Final Camp oli kyllä unohtumaton kokemus, kiitos siitä Motive!