Käännymme usein tietokirjojen pariin hankkiessamme uusia näkökulmia. Minulle oli yllättävää kuitenkin, että tietoa esimerkiksi johtajuudesta, esimerkillisyydestä ja hyväsydämisyydestä voi saada myös fiktiokirjallisuudesta. Valmentajamme Timo Nevalainen piti jokin aika sitten meille kirjapajan. Jokainen luki pajaa varten valitsemansa fiktiokirjan ja sitä lukiessa tuli pohtia etukäteen annettuja kysymyksiä kuten ”Miten kirjassa kuvataan henkilöiden välisiä suhteita ja erityisesti oikeaa ja väärää noissa suhteissa?” sekä ”Oliko kirjassa kiinnostavia henkilöhahmoja? Miten heidän kokemustaan kuvattiin?”

Olen pitkään halunnut lukea lapsuuden ja nuoruuden lempikirjasarjani Harry Potterit uudestaan. Tehtävänanto oli siihen oiva tilaisuus. Pajaa varten päätin lukea kirjasarjan ensimmäisen kirjan eli Harry Potter ja Viisasten kivi. Olin hyvinkin yllättynyt, kuinka huomasin aivan uudenlaisia asioita meille lähes kaikille tutusta tarinasta. En osaa sanoa vaikuttiko siihen tehtävänanto, uudenlainen tietotaito koulutuksen myötä, vierähtäneet vuodet vaiko nämä kaikki yhdessä. En tiedä. Joka tapauksessa tässä esseessä pohdin asioita, joita laitoin merkille kirjaa lukiessa koskien johtajuutta sekä kirjan henkilöhahmojen käyttäytymistä.

Kaikille Harry Potter faneille kirjassa esiintyvä oikean ja väärän asetelma on varmasti tuttu. Tarinasta löytyy pahat velhot sekä hyvät velhot. Sen sijaan, että olisin keskittynyt lukiessani vain tarinaan, kuinka pahat tekee pahaa ja hyvät hyvää, mietin enemmänkin millä tavoin pahat velhot toteuttavat pahuuden ja millä tavoin hyvät velhot valitsevat oikeat ja hyvyyttä edistävät ratkaisut. Seuraavaksi aiheesta muutamia esimerkkejä.

Niin Viisasten kivi kirjassa kuin – elokuvassakin, lajitteluhattu lajittelee velhot ja noidat heille sopiviin tupiin ensimmäisenä koulupäivänä. Oletko kuitenkaan koskaan pohtinut, että Harry tekee tämän valinnan jo oikeastaan itse aikaisemmin, kun hän kieltäytyy liittoutumasta Malfoyn kanssa. Häntä ei kiinnostanut liittoutua henkilön kanssa, joka kohteli muita ihmisiä ala-arvoisesti ja epäreilusti niin kuin Luihuisille oli tyypillistä. Tässä tilanteessa Harry tietoisesti valitsi menestyksen ja vallan sijasta lojaaliuuden sekä ystävyyden.

Laitoin myös merkille, että hyväsydämisyys sekä heikompien puolustaminen tuovat takaisin hyvää Harrylle. Esimerkkinä tarinan kohta ensimmäisestä lentotunnista. Professori lähtee hetkeksi ja kieltää lentämästä hänen ollessaan poissa. Malfoy alkaa kiusata Nevilleä ja ottaa hänen muistipallon sekä lentää korkealle sen kanssa. Harry puolustaa Nevilleä ja lentää ottamaan Malfoylta pallon. Toinen professori näkee tilanteen ja pyytä Harryn sisälle. Tämän näkiessään Malfoy nauraa ivallisesti, koska hän luulee, että sai Harryn vaikeuksiin. Sen sijasta professori haluaa Harryn huispausjoukkueeseen, koska näki Harryn hyvät lentotaidot.

Tästä voimme oppia, että hyvää kannattaa laittaa kiertämään. Toisaalta on myös hyvä nostaa esille kysymys; Onko sääntöjen rikkominen hyväksyttävää silloin, jos sillä on tarkoitus auttaa? Kuten Harryn tapauksessa.

Jos olet lukenut Pottereita, olet varmasti laittanut merkille Harryn rohkeuden tilanteessa kuin tilanteessa. Hän ei ikinä epäröi vain toimii. Varsinkin, jos kyseessä on jokin asia, jonka hän kokee merkitykselliseksi. Miksi silloin edes pitäisi epäröidä? Hän on aina valmis uhraamaan yhteisen hyvän puolesta. Tämä vaatii kuitenkin uskomatonta uskoa itseen sekä muihin. Harry elää hetkessä. Dumbledore antaakin Harrylle neuvon: ” Ei ole hyvä rypeä haaveissa ja unohtaa elää.” (Rowling 2000, 233)

Kirjassa näkyy hyvin ääripäät erilaisista johtajista. Käytän nyt esimerkkinä Harryä ja Voldemortia. Voldemortin seuraajat eli kuolonsyöjät toimivat hänen alaisinaan ainoastaan pelon takia. Tai muutama hänen seuraajistaan on ns. uskollisia ystäviä, jotka toimivat kuitenkin palvelijoina. Suhde on täysin yksipuolista. Harry toimii esimerkillisesti ja oikeanlaisella toiminnallaan saa vierelleen ihmisiä, jotka haluavat toimia tiiminä hänen kanssaan, koska Harryn toiminta inspiroi heitä. Harry on rohkea, lojaali, epäitsekäs ja hyväntahtoinen.

Kirjan tuttu kolmikko on Harry, Ron ja Hermione. Kyseiset hahmot toimivat jo nuorella iällä taitavasti tiimissä ja tukevat toisiaan hankalissa tilanteissa. Jokaisen heidän panostaan tarvitaan koitoksissa ennen viisasten kiven saamista. Jokaisella heistä on erilaiset osaamiset, täysin poikkeavat toisistaan. Mikä tärkeintä he tietävät toistensa vahvuudet sekä osaavat hyödyntää niitä oikeissa tilanteissa ja delegoida tehtävät oikeille henkilöille. Loppujen lopuksi he yhdessä selvisivät yhteisellä panostuksella. Tarinassa näkyy hieno esimerkki erilaisten taitojen hyödyntämisestä tiimissä.

Aioin jatkaa Harry Potter – sarjan lukemisen loppuun uusin silmin. Olin hieman ponnistellut fiktiokirjallisuutta vastaan viime aikoina tai etenkin koulun aikana. Ainoastaan siitä syystä, että aikaa ei tuntunut jäävän muulle kuin tietokirjallisuudelle. Timon pitämän pajan jälkeen sekä tämän kirjan luettuani mieleni kuitenkin muuttui. Yritän sujauttaa muutamia fiktiokirjoja välillä tietokirjallisuuden lukemisen väliin. Fiktiokirjallisuuden lukeminen on jotenkin todella vapauttavaa sekä se luo hyvää tasapainoa raskaammalle tietokirjallisuudelle. Ja kuka sanoo, ettei fiktiosta voi mitään oppia? Todistin sen ajattelutavan ainakin itselleni täysin vääräksi. Lämpimin sydämin voin suositella jokaista avaamaan seuraavaksi itselle mieluisan fiktiokirjan. Sen jälkeen on hyvä itseltä kysyä esimerkiksi mikä oli kirjan sanoma tai tarinan tarkoitus?