Proakatemialla me tiimiyrittäjät etsimme keskustellen meitä kiinnostavat aiheet, joita haluamme käsitellä yhdessä ja tuomme sitten sisällön kaksi kertaa viikossa tapahtuviin oppimistilanteisiin eli pajoihimme. Jokin aika sitten löysin itseni tilanteesta, jossa valmentajamme kysyi onko tiimissämme joku, joka ei ole vielä vetänyt pajaa. Huomasin käteni nousevan ainoana. Miten ihmeessä näin on päässyt käymään? Syksy on hujahtanut ohi vauhdilla, osa on pitänyt pajaa yhdessä pikkutiiminsä kanssa ja en ollut edes huomannut jääneeni yksin ilman vetovastuuta. Saadakseni lisää tukea pajan vetämiseen, tutustuin ryhmän vetämiseen liittyvään kirjallisuuteen.

En muista kuulleeni fasilitointi-termiä ennen Proakatemialle tuloa. Piritta Kantojärvi määrittelee käsitteen lyhyen ytimekkäästi ryhmäprosessin helpottamiseksi. Helpottamista tarkoittavat myös esimerkiksi englannin facilitate ja ranskan faciliter. Jäin kuitenkin miettimään fasilitoinnin ja ryhmänohjauksen välistä suhdetta. Aihe on tärkeä sekä tiimioppimisen että ammatillisuuteni kannalta, sillä ryhmien vetäminen on yksi sosionomin osaamisalue.

Puhtaassa fasilitoinnissa ohjaaja eli fasilitaattori ei ota minkäänlaista kantaa keskustelun sisältöön, siihen puuttuminen passivoi ryhmää. Alla olevassa kuvaajassa on esitetty asiantuntijan, valmentajan ja fasilitaattorin paikat suhteessa sisältöön ja prosessiin. Ryhmän ohjaajan tai vetäjän voinee ajatella olevan yläkäsite, jonka alaisia rooleja nämä kolme ovat. Proakatemialla valmentajan rooli on melko selkeästi määritelty, mutta pajaa vetävä tiimiyrittäjä tuskin sopii puhtaasti mihinkään näistä kategorioista. Toisaalta hänen ei tarvitsekaan tavoitella puhdasta fasilitointia – hänkin on osa tiimiyritystä ja hänellä saa olla tuotavanaan omat ajatuksensa ja näkökulmansa vetämässään pajassa käytyyn keskusteluun.

Ryhmän vetäjän eri roolivaihtoehdot, mukaillen Kantojärvi (2012, 36).

Kopit omaan työhön ja opintoihin

Tein kirjasta muutamia poimintoja, jotka koin tärkeiksi erityisesti omia ryhmänohjauksellisia tilanteita silmällä pitäen:

• Osallistumista helpottaa, kun selvillä ovat: tilaisuuden tarkoitus, kesto, sekä pääpiirteet ja annetaan jokin esimerkki.
• Pidä huolta, että ideointi ja kehitysprosessi pysyvät erillään: kritiikki ensimmäisessä vaiheessa tukahduttaa ideat ja kehitysprosessista harhautuminen ideointiin ei ole tehokasta.
• Tiedosta, että ideoinnin ja jatkojalostettavan idean valinnan välinen tila voi olla varsin kaoottinen.
• Käytä erilaisia menetelmiä, jotta eri tavoin oppivat saavat jotain irti (esim. kerro, tee visuaalisesti, anna esimerkki..)
• Kirjasta löytyi uusia menetelmiä ja tarkoitukseni on tutustua niihin paremmin ja opetella niiden käyttöä.
• Luovat menetelmät menettävät tehonsa, jos ne tuntuvat päämäärättömältä leikkimiseltä eli jäävät ilman fokusta ja tarkoitusta.
• Riippuen halutusta vastauksesta, kysymysten asettelun tapa vaihtelee: suljettuja tai avoimia, neutraaleja tai ei-neutraaleja. Kirjassa hyödyllinen ehdotuslista erilaisista kysymyksistä työskentelyprosessin eri vaiheissa.
• Harjoittele uusia menetelmiä etukäteen, niin tiedät mitä teet ja luotat itseesi ryhmänohjaustilanteessa.

Kuten yllä jo mainittiin, ryhmätilanteen selkeä rakenne ja tarkoitus ovat tärkeitä. Fasilitoinnin prosessi etenee Kantojärven mukaan seuraavasti:

Lopuksi nostaisin vielä esille kirjassa esitellyn luovuuden määritelmän, joka korostaa luovuuden innovatiivista puolta:

”Luovuus on aktiivinen asenne, jossa ongelmia tarkastellaan mahdollisuuksina ja ihmetellään uteliaasti, miksi jotain tapahtuu. (–) Luova asenne ei ole vain uskoa siihen, että asiat voivat olla paremmin, vaan myös omien ajatusten tietoista valintaa ja aktiivista toimintaa asioiden parantamiseksi.” (Kantojärvi 2012, 19-20).

Esimerkki muiden käytöksen vaikutuksesta

Mieleeni tulee myös tilanne muutama viikko sitten käymältäni y-kampuksen kurssilta, jossa valmentaja antoi esimerkin: opiskelijalla, jolla oli useimmiten todella hyviä pitchauksia, meni yksi esitys täysin penkin alle. Palautekeskustelussa kävi ilmi, että yleensä iloisen räiskyvä ja esitelmistä kiinnostunut, yleisössä istuva luokkakaveri oli tällä kertaa vain nojannut poskeensa kärsivän näköisenä. Esitystään pitävä opiskelija tulkitsi kaverinsa käytöksen niin, että hänen pitchauksensa oli surullisen tylsistyttävää kuultavaa ja suoriutui sen takia huonosti. Lopulta syy kaverin kärsivään ilmeeseen olikin kova hammassärky.

Mielestäni yllä kerrottu esimerkki pätee varsin hyvin myös ryhmänohjauksen kontekstissa. Erityisesti aloittelevana ryhmänohjaajana ryhmäläisten reaktiot voivat varmasti vaikuttaa paljonkin itsetuntoon ohjaajana ja uskoon onnistumisesta ”tuokin näyttää tuolla niin tylsistyneeltä ja vilkuilee kännykkäänsä, onkohan tämä tehtävä sittenkään järkevä?”. Tämä on hyvä muistutus siitä, että ihmisillä on tapana selittää toisten käytöstä itseensä liittyvillä syillä ja että tähän ei kannattaisi sortua liikaa.

Lähteet: Kantojärvi, P. 2012. Fasilitointi luo uutta. Helsinki: Talentum.