Hans Roslingin kirjoittama kirja Faktojen maailma on erinomainen paketti yleissivistyksen päivittämiseen. Kaikki faktat esitetään kirjassa selkeästi ja hyvin perustellusti tilastojen ja lukujen siivittämänä. Monet asioista kerrotaan myös esimerkki tarinan kautta, jonka takia niitä on helpompi sisäistää. Hans Rosling teki pitkän uran kansainvälisen lääketieteen parissa luennoimalla aiheesta ympäri maailmaa. Hän on myös perustanut Gapminder-nettisivun, josta löytyy laajasti opetusmateriaalia sekä tilastoja ilmaiseksi. Faktojen maailma kirjassa tarkastellaan globaalisti yhteiskuntamme kehittymistä erityisesti terveysnäkökulmasta. Kirjassa käydään läpi myös erilaisia vaistoja, jotka vaikuttavat päätöksentekoomme sekä mielipiteidemme muodotukseen. Pureudun näihin vaistoihin sekä niiden näkymiseen tiimityöskentelyssä tarkemmin tässä esseessäni.

Kuiluvaisto

Tulemme useaan kertaan huomaamaan eri vaistoja käsitellessämme, että meidän ihmisten aivot pyrkivät tekemään turhan suoria linjoja asioiden välille. Tämä on luonnollinen reaktio, sillä haluamme löytää asioille aina mahdollisimman selkeän ja yksinkertaisen selityksen, mutta ajattelemamme ”helppo” selitys asioille ei aina välttämättä ole se oikea. Näin ollen saatamme huomaamatta sulkea oikean selityksen asioille pois pelkästään niiden monimutkaisuuden takia. Kuiluvaisto pelkistettynä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maailmassa olisi vain hyviä tai pahoja ihmisiä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Totuus on harvoin vain kaksinapainen, vaikka usein saatamme alitajuntaisesti niin ajatella. Jos tuomme kuiluvaiston omaan arkipäiväämme ja tiimityöskentelyn pariin, löydämme sieltäkin piirteitä tästä ”harha” ajattelusta. Ajatellaan, että tiimimme koostuu monesta eri möykystä, jotka ovat kekomaisessa kasassa. Kasan alimmasta osasta löytyy vastakkaisilta reunoilta möykyt, jotka toinen reuna kuvastaa tiimissä hyvin viihtyviä ihmisiä ja toinen reuna huonosti voivia tiimijäseniä. Saatamme helposti tarttua näihin ääriesimerkkeihin, vaikka suurin osa tiimin jäsenistä on täysin neutraaleja keskellä olevia ”möykkyjä”. Kun ajattelemme vain näitä ääriesimerkkejä, muodostuu käsityksemme tiimistämme paljon dramaattisemmaksi kuin se oikeasti edes on. Asiat eivät ole siis niin huonosti kuin luulemme. Omat aivomme vain haluavat tehdä nopean johtopäätöksen muutaman esimerkin varaan. Kuiluvaistoa hallitakseen tulee siis aina etsiä enemmistö ja muodostaa mielipide sen perusteella.

Kielteisyysvaisto

Meillä ihmisillä on taipumuksena nähdä enemmän paha kuin hyvä, mikä juontaa juurensa evoluutiossa kauemmas. Kauan kauan sitten on eloonjäämisen kannalta ollut tärkeää, että pahat asiat jäävät paremmin mieleen kuin hyvät asiat. Tämä kielteisyysvaisto kuitenkin aiheuttaa nykypäivänä meille enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä se ajaa meitä tekemään vääränlaisia tulkintoja asioista. Kielteisyysvaistoa ruokkii menneisyyden väärin muistaminen, journalistien ja aktivistien valikoiva raportointi sekä tunne, että niin kauan kuin maailmassa tapahtuu pahoja asioita, on sydämetöntä sanoa niiden muuttuneen paremmiksi.

Sanonta ”aika kultaa muistot” on enemmän kuin totta. Muistamme menneisyyden ruusuisempana kuin se oikeasti olikaan ja sen takia nykyhetki saattaa värittyä vääristyneenä mieleemme. Kielteisyysvaiston takia saatamme kokea, että nykyhetkessä asiat olisivat huonommin kuin aikaisemmin, mikä ei kuitenkaan usein pidä paikkaansa. Journalistit ja aktivistit suorastaan mässäilevät ihmisten kielteisyysvaistolla ja syöttävät lisää vettä myllyyn omalla valikoivalla raportoinnillaan, sillä me ihmiset olemme liian helppoja uhreja ja uskomme liian kevyesti mediasta tulevat asiat. Viimeinen kielteisyysvaistoa ruokkiva tekijä istuu mielestäni parhaiten omaan tiimiimme, sillä on selvästi aistittavissa ihmisten ajatuksista, että niin kauan kuin joku tiimistämme voi huonosti, on sydämetöntä ajatella, että asiat olisivat muuttuneet paremmiksi. Näin ollen saatamme helposti kokea tiimimme tilanteen huonoksi, vaikka se onkin kehittynyt hurjasti eteenpäin. Kielteisyysvaistoa hallitakseen tulee muistaa, että asiat voivat olla yhtä aikaa sekä paremmin että huonosti. Ei saisi myöskään takertua vain huonoihin uutisiin vaan tulisi muistaa, että on olemassa myös paljon hyviä uutisia. Yhdessä hyvien ja huonojen uutisten kanssa saa muodostettua huomattavasti realistisemman käsityksen todellisesta tilanteesta.

Viivasuoruusvaisto

Viivasuoruusvaistossa korostuu taas kerran ihmisten ajatuksenjuoksun yksinkertaisuus. Pelkistettynä sanottuna haluamme vetää mutkat suoriksi ja ajatella asioiden olevan vain viivasuoria. Monet trendit eivät kuitenkaan noudata pelkästään viivasuoria linjoja vaan ne elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Esimerkiksi tiimimme taloustilanne ei ole joko pelkästään kasvava tai laskeva vaan tilanne elää jatkuvasti. Viivasuoruusvaistoa hallitakseen tulisi muistaa, että tilanteet elävät jatkuvasti ja harva asia on pelkästään kasvava.

Pelkovaisto   

Pelkovaisto pohjautuu taas hyvin kauas evoluutioon ja sillä on ollut erittäin merkittävä tekijä ihmisen eloonjäämisen kanssa. Ilman pelkovaistoa olisimme kuolleet sukupuuttoon jo kauan sitten. Evoluution jäljiltä aivoihimme on jäänyt pelkovaisto, vaikka se ei palvele meitä enää vastaavalla tavalla arkipäiväisessä toiminnassamme. Esimerkiksi käärmeiden suunnaton pelkääminen arkipäiväisessä elämässä on ollut tärkeä asia aikaisemmin eloon jäämisen kannalta, mutta Suomen kaltaisessa maassa nykypäivänä siitä ei ole juuri apua. Ihmisten tulisikin miettiä todellisten vaarojen pelkäämistä arvioimalla riskit ja niiden todellinen paikkansa pitävyys. Riskien kaavana toimiikin hyvin vaara kertaa alttius eli hahmottaa todellinen vaara sekä todellinen alttius sille. Esimerkiksi käärmeiden aiheuttama vaara arkipäiväisessä elämässä on hyvin pieni, joten ei ole järkeä käyttää jokapäiväistä energiaa niiden pelkäämiseen. Pelkovaistoa hallitakseen tulee siis hahmottaa todelliset realistiset riskit.

Kokovaisto  

Kokovaistossa takerrutaan helposti yhteen yksittäiseen lukuun tai asiaan. Tätä vaistoa media myös käyttää helposti hyväkseen esittämällä jutuissaan vain yhden luvun, mikä saa asian näyttämään huomattavasti dramaattisemmalta. Esimerkiksi lapsikuolleisuutta verrattaessa vuonna 2016 kuoli 4,2 miljoonaa lasta, mikä kuulostaa hurjalta. Mutta kun sitä verrataan vuoteen 1950, jolloin lapsikuolleisuus oli 14,4 miljoonaa saa asiat ihan eri mittakaavat. Maailmamme on siis kehittynyt hurjasti eteenpäin, vaikka edelleen kuolee liikaa lapsia. Kokovaistoa hallitakseen tulisi siis verrata lukuja tai asioita aina johonkin muuhun eikä tyytyä vain siihen yhteen esitettyyn asiaan. Näin saa taas muodostettua todellisen faktoihin perustuvan käsityksen asioista.

Yleistämisvaisto

Yleistämisvaistossa mieltämme hämärtää enemmistön ajattelu. Sillä on suuri ero, onko enemmistö 51% vai 99%. Tulisikin selvittää aina selvät prosenttiluvut eikä tyytyä pelkkään enemmistö-sanaan. Yleistämisvaistossa tartumme helposti yksittäisiin esimerkkeihin ja sen varjolla teemme liian suuren johtopäätelmän. Pelkistettynä esimerkkinä, jos yksi kemikaali aiheuttaa vaaraa se ei tarkoita, että kaikki kemikaalit ovat haitallisia. Yleistämiseen kuuluu myös ajatus, että muut ovat idiootteja ja itse on ” normaali”, mikä ei usein pidä paikkaansa. Tiimityöskentelyssä tämä näkyy työskentelytapojen eroavaisuuksina. Jos toinen tekee työnsä eri tavalla kuin itse, se ei automaattisesti tarkoita, että toisen tapa olisi huono, vaikka toisen työskentelytapaa olisikin vaikea ymmärtää. Vaikka työskentelytavat ovat erilaisia, johtavat ne usein kuitenkin samaan lopputulokseen, eri polkuja vain.

Kohtalovaisto

Kohtalovaistossa tulee ajatus, että asiat ovat sitä mitä ne ovat vääjäämättömistä, väistämättömistä syistä. Ne ovat aina olleet niin eivätkä ikinä muutu.  Kuten kulttuurit, ihmiset, maat, uskonnot, tai arvot. Asia ei kuitenkaan ole niin, sillä kaikki asiat muuttuvat jatkuvasti. Osa muutoksista on todella hitaita ja ne näkyvät ainoastaan hyvin pitkällä aikavälillä, jonka takia saatamme sokaistua ajatukselle, että ne eivät muuttuisi ollenkaan. Kohtalovaisto näkyy tiimityöskentelyssä esimerkiksi sillä tavalla, että jos henkilö X on tiimiyrityksen alkuvaiheessa ollut tietynlainen tiimipelaaja, tulisi hän olemaan täysin samanlainen tiimipelaaja loppuun asti. Erittäin pelkistetty esimerkki, mutta se ohjaa meidät suoraan kohtalovaiston ytimeen. Suljemme silmämme kokonaisuuden hahmottamiselta sekä kauaskantoiselta ajattelulta, jos tuudittaudumme kohtalovaiston varassa tehtyihin päätöksiin. Kohtalovaistoa hallitakseen tulisi muistaa, että kaikki kivet vierivät jatkuvasti, mutta eri tahtiin.

Ainoan näkökulman vaisto  

Kuten Hans Rosling kirjassaan toteaa: ”Maailmankuvan muodostaminen mediaan turvautumalla olisi sama kuin muodostaisi kuvan minusta vain katsomalla kuvaa jalkaterästäni”. Jalkaterä on osa vartaloa, mutta ei todellakaan se kaunein osa. Samoin mediassa näkyy osa maailmankuvasta, mutta usein se on se synkin ja rumin osa. Kannattaa siis ottaa kokonaisuus huomioon eikä sokaistua liikaa pelkkään median tuomaan näkökulmaan. Ainoan näkökulman vaisto vaanii myös tiimityöskentelyssä. Omia ideoita sparraillessa kannattaisi aina kysyä mahdollisimman monelta erilaiselta ihmiseltä mielipiteitä ideasta, sillä ainoan näkökulman ideologia voi helposti rajoittaa mielikuvitusta. Olisi myös silkkaa haaskausta olla hyödyntämättä idearikasta ympäristöä, jossa opiskelemme.

Syyttelyvaisto

Ihmiset haluavat usein löytää selvän ja yksinkertaisen syyn, miksi jokin asia tapahtuu. Erityisesti silloin, jos jokin on mennyt vikaan. Syypään etsiminen kuitenkin hidastaa kykyä löytää ratkaisua ongelmaan ja estää keskittämästä energian oikeisiin kohtiin. Syyttelyn sijaan tulisi siis keskittyä itse ongelmaan ja sen lähtökohtiin. Sama asia toimii myös toisinpäin, maine tulee yhtä helposti kuin moite. Jonkin asian onnistuessa tulisi siis etsiä sankarin sijaan järjestelmiä onnistumisen takana. Konfliktitilanteissa tiimin sisällä lähdetään todella helposti syyttelemään toisia, mikä ei edistä tilanteen selvittelyjä yhtään. Suurin osa konflikteista johtuu usein väärinkäsityksistä tai näkemyseroista, jotka selviävät yllättävän nopeasti, kun lähdetään syyttelyn sijaan etsimään ja ratkaisemaan ongelmaa.

Hätävaisto

Hätävaisto kulkee melkein käsikädessä pelkovaiston kanssa, koska sillä on myös pitkä evolutiivinen merkitys. Hätävaisto on pelastanut ihmisen ruohikossa vaanivalta leijonalta tai muilta äkillisiltä tilanteilta.  Nykypäivänä emme kuitenkaan enää tarvitse hätävaistoa niin paljon kuin ennen, tai ainakaan samassa merkityksessä. Elämämme on menneisyyteen verrattuna hyvin turvallista nykyään. Monet myyjät ja markkinoijat käyttävät tätä vaistoa hyväkseen kasvattaakseen myyntiään. Tarjouksiin suositellaan tarttumaan heti, sillä hetkenpäästä voi olla jo liian myöhäistä, mikä voi alitajuntaisesti käynnistää hätävaistomme. Tällöin aivomme ajattelevat, että kyseessä on hätätilanne.  Harvoin asia kuitenkaan on näin vaan saman tarjouksen voi saada myös huomenna. Sen takia on tärkeä hengähtää ja miettiä onko todella kyseessä ”hätätilanne”. Samaa sääntöä voi hyvin heijastaa myös tiimitoimintaan. Harvoin asiaa tai päätöstä on pakko tehdä saman tien, vaan voi aivan hyvin ottaa pienen hengähdystauon ja miettiä rauhassa ratkaisua. Näin ollen lopullinen ratkaisukin on todennäköisesti järkevämpi kuin hätiköiden tehty päätös. Toki on tärkeää päästä päätökseen, ettei asiat jää roikkumaan loputtomasti.

Monet vaistoista ja niiden vaikutuksista päätöksentekoomme ovat ihmisille täysin alitajuntaisia ja tiedostamattomia. Sen takia olisikin hyvä välillä pysähtyä ja miettiä, mitkä vaistot itseä ohjaa ja ohjaavatko ne oikeaan suuntaan. Vaistot saattavat huomaamatta sokaista meidät ja hankaloittaa asioiden oikeiden ratkaisujen tai mittakaavan löytämistä. Kun saa itseä ohjaavat vaistot kuriin ja valjastettua ne oikeaan suuntaan, pystyy takuulla olemaan myös parempi tiimipelaaja. Ja lopuksi, on tärkeää muistaa pitää pää kylmänä ja vältellä liikaa dramaattisuutta.