Tampere
18 Jan, Monday
-10° C

Proakatemian esseepankki

Fair Play



Kirjoittanut: Eeva Haapamäki - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Johtamisen kuvauksissa käytetään paljon urheilumaailmaa metaforana. Moni johtamismaailman termikin tulee suoraan urheilumaailmasta, esimerkiksi sparraus tulee nyrkkeilystä ja tarkoittaa harjoitusvastustajan kanssa ottelemista.  Näin tehdään myös Saska Saarikosken Dettmann ja johtamisen taito –kirjassa.  Kirja kuvaa koripallon maailmaa ja koripallojoukkueen valmentamista ja näistä nousevat johtamiseen liittyvät teemat ovat yleistettävissä muillekin elämän osa-alueille. 

Kone vai ihminen? 

Valmentajaurallaan Dettman perusti muutaman muun urheilumaailman valmentajan ja vaikuttajan kanssa Fair Play komitean. Tämä komitea perustettiin vastaiskuksi urheiluvalmennusmaailmassa  vallalla olleelle teknis-taktiselle maailmankuvalle. Teknis-taktisessa maailmakuvassa urheilijat nähdään kuin koneina. Johtaminen tällaisessa maailmassa on autoritaarista ja perustuu koulutukseen, käskemiseen ja kontrolliin. Armeijassa koulutus taitaa nojata edelleen näihin kolmeen k:hon. Miten tällaisen johtajakoulutuksen saanut voisi johtaa esimerkiksi asiantuntijoista koostuvaa tiimiä? Miten tämän tyyppinen autoritäärinen johtaminen soveltuu nykypäivään? Aika moni armeijan johtamiskoulutuksen saanut kuvittelee tietävänsä joitain johtamisesta. Dettman kirjoittaa osuvasti, että näitä menetelmiä esimerkiksi asiantuntijayhteisössä käyttävä johtaja tekisi itsestään pellen.  

Teknis-taktisen valmennusopin sijalle Dettman nosti Ihmislähtöisen johtamisen. Tämän johtamistyylin kolme K:ta ovat kyseleminen, kuunteleminen, kannustaminen ja kiittäminen. Ihmistä hallitaan antamalla hänen olla vapaa. Tällöin kuvioihin astuu mukaan luottamus. Joukkueen pelaajille annetaan vastuuta. Tämä voi olla aluksi vaikeaa, jos on vain tottunut tottelemaan.  Vastuun antaminen estää välinpitämättömyyttä, kun pelaajan tulee itse huolehtia asioista.  

Arkista aherrusta vai huskysafareja? 

Koripallovalmentaja Henrik Dettmanin joukkueet alkoivat voittaa siinä vaiheessa, kun hän ja joukkue lopettivat tavoitteiden ajattelun ja keskittyivät päivittäiseen työntekoon.  Tietysti kunnianhimoiset tavoitteet tulee olla missä tahansa eteenpäinpyrkivässä tekemisessä, mutta todellisten tavoitteiden tulisi olla huomisissa harjoituksissa, työyhteisön palaverissa tai seuraavassa työtehtävässä.  Nämä arkiset yhteistyötä lujittavat työtehtävät kantavat pidemmälle kuin varta vasten järjestetyt juhlaillalliset tai baarireissut. Dettmanin mukaan “joukkuehenkeä nostavat saunaillat ja huskyajelut ovat ihan kivoja, mutta itse luotan enemmän pieniin jokapäiväisiin yhdessäolon rutiineihin”.  Eli Tärkeämpää on se, mitä työn arjessa tapahtuu.  Itsehän en samalla tavalla osallistu esimerkiksi opiskelijabileisiin tai töiden jälkeen kaljalla istuskeluun, kuin nuoremmat kollegani. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö välittäisi tai pitäisi muista tiimiläisistäni. Pyrin kuitenkin olemaan aina läsnä, kun teemme töitä yhdessä ja todella valitsemaan sen, mihin projekteihin lähden mukaan, jotta pystyn antamaan niihin aikaani ja osaamistani. Jos haluat tutustua minuun, tehdään jokin projekti yhdessä.  

Itse työhön ja suoritukseen keskittymisen sijaan voi lähteä helposti tekemään jotakin sellaista, joka vie fokusta ja energiaa väärään suuntaan. Esimerkiksi koripallomaailmassa pelitilanteessa showmeininki ja huutelu tuomariston ja valmentajien välillä vei joukkueen keskittymisen väärään suuntaan, omasta tekemisestä tuomarien tekemiseen. Tiukoissa tilanteissa, kuten kesken koripallopelin tai esimerkiksi meillä tiimin kesken, kun saamme tiukan aikataulun toimeksiantajalta, ei tällaisiin epäolennaisuuksiin kannattaisi aikaa ja energiaa tuhlata. 

Vahvuudet ja heikkoudet 

 Mitä tehdään, kun joku tiimin jäsen loukkaantuu, sairastuu tai joutuu jäämään pois yhteisestä tekemisestä?  Tämän tyyppisessä kriisitilanteissa erityisesti valmentajan rooli on tärkeä. Sen sijaan, että loukkaantuntu pelaaja pakotettaisiin pelipaitaan ja joukkue näennäisesti pelaisi täydellä vahvuudella, järkevämpi tapa on reilusti ottaa loukkaantunut pelaaja pois ja antaa muiden tiimiläisten ottaa vastuuta ja kantaa joukkuetta. Tällä tavalla vahva tiimi toimii, toinen toistaan tukien eikä kukaan valehtele ja pidä yllä vahingollista tilannetta.

Me emme ole koneita, vaan ihmisiä, joilla on kokonainen elämä.  Tiimin tekemiset eivät ole irrallaan jokaisen tiimiläisen tunteista ja henkilökohtaisesta elämästä vaan vaikuttavat tiiviisti toisiinsa. Joku voi sairastua tai elämässä voi tulla isoja vastoinkäymisiä. Se miten tiimi näihin tilanteisiin reagoi, kertoo paljon siitä, millaisilla arvoilla tiimissä toimitaan. Tällaisissa tiimin kriisitilanteissa kannattaa keskittyä vahvuuksiin. Dettmanin mukaan vaikeiden hetkien kultainen sääntö kuuluu: keskity vahvuuksiisi. Kriisitilanteessa haetaan pieniä onnistumisia, koska niistä rakentuvat uudet onnistumiset.   

Saman henkilön tarinan voi kertoa monella tavalla, korostaen esimerkiksi vahvuuksia tai heikkouksia, mutta ihminen ei ole pelkästään jompikumpi. Dettmanin opit ovat minulle juuri sellaisia, joihin itse haluan uskoa ja kirjaa lukiessani vain ahmin tekstiä ja nyökyttelin mielessäni ajatellen, että juuri näin asioiden tulisikin mennä ja olla. Vaikka monet asiat olivatkin moneen kertaan kuultuja, ei ole yhtään hullumpaa muistuttaa itseään esimerkiksi ajatuksella siitä, että tee muille niin kuin haluaisit itsellesikin tehtävän. 

 

 

Kommentit
  • Elina Merviö

    Olen samaa mieltä Dettmanin kanssa 🙂 Pienet tekemiset jatkuvasti arjessa yhdessä oman tiimin ja proakatemialaisten kanssa vievät tiimiytymistä harppauksilla eteenpäin.

    30.10.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close