Eventa on kokenut jälleen suuren muutoksen, kun edellinen saapumiserä on valmistunut ja jättänyt Proakatemian. Eventa oli viime vuonna 14 hengen tiimi, mutta tänä vuonna tiimiin kuuluu enää kuusi. Päätimme yhdessä eventalaisten kanssa, että kirjoitamme tämän vuoden startista esseet, joissa tarkastelemme sitä, miten olemme onnistuneet luomaan omalle tiimioppimisellemme parhaat edellytykset ja rakenteet.

Vaikka yritimmekin paljon valmistautua tähän vuoteen jo menneenä syksynä niin silti olemme joutuneet miettimään monia asioita uudestaan syvemmin tammikuun aikana. Valmentajamme Tirri on jaksanut muistuttaa meitä siitä, että tiimioppiminen kärsii pienessä tiimissä ja pajojen pitäisi perustua jollekin muulle kuin dialogille. Toisaalta pieni tiimi mahdollistaa ketterän toimimisen ja jokaista tiimin jäsentä on helpompi kuunnella ja ottaa huomioon. Ainakin noin periaatteessa.

Tällainen aikataulutusta ja rutiineja rakastava kuin minä, sai valtavaa helpotusta siitä, että määrittelimme yhdessä Eventalle vuosikellon. Teimme sen jo syksyllä, mutta olemme päivittäneet ja muokanneet sitä pitkin matkaa. Helpottaa omia projekteja ja niiden myyntiä todella paljon, kun ns. pakolliset tiimin yhteiset jutut on selvillä jo moneksi viikoksi eteenpäin. Olemme saaneet jo esimakua aikataulumuutoksista ja olemme vielä selvinneet niistä helposti ja uusien aikataulujen sopiminen on ollut helppoa.

Tammikuun aikana tarkastelimme toimintaamme kriittisesti ja otimme esiin epäkohtia. Totesimme muun muassa sen, että pienellä tiimillä oli vaikeampi pysyä yhdessä asiassa kerrallaan. Monet yhteiset hetkemme menivät siihen, että kävimme monia asioita läpi ja pompimme aiheesta toiseen. Toiminta tuntui monelta osin ihmeen tehottomalta. Tähän ratkaisuksi päätimme kokeilla sitä, jos emme pitäisikään joka tiistai pakollista ja virallista viikkopalaveria. Päätimme pitää viikkopalaverin vain, jos yhteisiä, päätöksiä vaativia asioita olisi ilmennyt. Jos palaveria ei ole niin sen ajan pystyi käyttämään muuhun tiimitoimintaan.

Se huomattiin myös, että tosiaan dialogiset pajat eivät enää toimineet. Tarvittiin jotain muuta. Muutimme pajoja toiminnallisempaan muotoon ja listasimme yhdessä mahdollisia yrityksiä, joihin voisimme yhdessä mennä yritysvierailulle ja pajailla niiden yhteydessä. Kipuilimme sen kanssa, mikä tekee pajasta hyvän ja milloin paja on liian toiminnallinen ja onkin lähinnä projektin työstöä eikä pajailua. Minulla on tunne, että tämä kipuilu varmaan jatkuu koko vuoden.

Vietimme tammikuussa paljon aikaa akatemian ulkopuolella. Kaikki tiimin yhteiset päivät vietimme joko yliopiston tai pääkirjaston tiloissa. Huomasimme, miten tiimiläisten omien projektien erilaiset aikataulut korostuvat pienessä porukassa. Jonsu ja Maria työstävät oppariaan henkilöhaastatteluilla, Jasmiina keskittyy opparinsa tiedonkeruuseen, Vili työstää e-sports -tapahtumaa, Ida on sairaslomalla ja minä olen keskittynyt pajailuun, semmoihin ja projektin etsintään.  Olo on välillä ollut hieman yksinäinen, irrallinen.

Vuoden alussa mietimme meille yhteisiä tavoitteita. Listasimme tavoitteiksi jokaisen oman ammattitaidon vahvistaminen, tuntihinnan kasvattaminen sekä valmistuminen ajallaan. Lisäksi päätimme, että tänä vuonna pidämme huolen, ettei kukaan meistä pala loppuun. Tätä tavoitetta tukemaan aikataulutimme joka kuukaudelle Eventan hyvinvointituokion, jolloin olemme kukin vuorollamme vastuussa järjestämään tiimille jotakin kivaa ja hyvinvointia tukevaa ohjelmaa. Tammikuussa olikin heti oma vuoroni hyvi-hetkelle ja veinkin tiimin kävelylenkille Pyynikin maisemiin sekä olin suunnitellut aivopähkinäksi sanapelin. Pari tuntia kului hujauksessa ja oli mukavaa tehdä jotain yhdessä ja keskustella muustakin kuin vain kouluun liittyvistä jutuista.

Kuuntelin äänikirjana Sean Coveyn, Chris McChesneyn ja Jim Hulingin kirjan The 4 disciplines of execution (2012). Vaikka kirjan asiat ovat tulleet tutuiksi montaa eri kautta useaan otteeseen niin jäin silti miettimään tarkemmin näitä neljää pääpointtia.

1. Määrittäkää WIG-tavoite (Wildly Important Goal)

Tunnistakaa ja määrittäkää tärkein tavoite, jota ei saavuteta ilman erityistä huomiota. Meillä se taitaa olla ammattitaidon vahvistaminen, joka varmasti kulminoituu pajoissa ja niiden laadussa.

2. Toimikaa johdonmukaisesti päätavoitteen saavuttamiseksi

Tämä voisi ainakin meillä Eventassa tarkoittaa, että jätetään mursuilut vähemmälle ja keskitytään yhteen asiaan kerrallaan.

3. Pidä tulostaulua

Kirjassa väitetään rohkeasti, että voittaminen motivoi kaikkia ja tämän takia tulostaulun pitäminen näkyvällä paikalla saa tiimiläiset entistä parempia tuloksia kohti. Tarkastelin tätä omalta kohdaltani. Minua ei motivoi voittaminen, mielestäni siis minkäänlainen voittaminen. Minua motivoi uuden oppiminen. Mutta voisiko sen jotenkin kääntää sellaiseksi, että senkin saisi tulostaululle? Pohdin myös sitä, että koska yksilöitä motivoi erilaiset asiat niin voiko silloin ollakaan täysin yhtenäistä tulostaulua.

4. Luo vastuuvelvollisuus

Kun vastuu jaetaan jokaiselle yksilölle, pitäisi tulostakin syntyä. Vastuun ei välttämättä tarvitse jakautua tasaisesti, mutta vastuut pitäisi käydä avoimesti läpi, jotta epäonnistumisia ja tekemättä jättämisiä voidaan reflektoida yhdessä.

Näiden “sääntöjen” avulla minkä tahansa tiimin toiminta varmasti jäsentyisi ja toiminnasta saataisiin tuloksellista. Näiden avulla toimintaan saataisiin selkeyttä ja näiden pohjalta esimerkiksi viikkopalavereita olisi näppärämpi pitää. Uskoisin myös, että sitoutuminen tiimiin ja sen toimintaan sekä tavoitteisiin olisi jokaisella yksilöllä helpompaa.

Pakko vielä loppuun todeta, että vaikka syksyllä eventalaisten sitoutuminen tiimiin tuntui vähäiseltä ja ontuvalta, niin tammikuussa tällaista ongelmaa ei tuntunut olevan. Tammikuu oli Eventalle loistava startti viimeiseen vuoteen ja motivaatio tiimiä kohtaa kova. Tästä on hyvä jatkaa.

LÄHDE:

Covey, S., McChesney, C., Huling, J. 2012. The 4 disciplines of execution. Otava. Bookbeat. Äänikirja.