Etsitäänpä yhdessä kutsumuksiamme!
Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
KIRJALÄHTEET
KIRJA | KIRJAILIJA |
---|---|
Upeaa työtä! |
Lauri Järvilehto |
”Kutsumukselliset työntekijät ovat muita terveempiä. He kärsivät merkittävästi verrokkiryhmää vähemmän burn-outista. Kutsumuksellisilla ihmisillä on myöhemmällä iällä myös selvästi ei-kutsumuksellisia vähemmän kognitiivisia sairauksia kuten Alzheimeria. Ja kutsumukselliset työntekijät kokevat olevansa selvästi ei-kutsumuksellisia onnellisempia.” (Järvilehto, L. Upeaa työtä! Kustannusosakeyhtiö Tammi. 2013. E-kirja.)
Nykyaikana arjen hektisyys ja kiireet painavat päälle niin, ettei yksinkertaisesti ole aikaa pysähtyä miettimään, miksi teemme mitä teemme. Monet meistä päätyvät tekemään aivan vääriä asioita, emmekä me välttämättä edes tajua, että ne ovat vääriä. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin syvälle uurrettu kutsumus. Kutsumus on se elementti, jossa olemme parhaimmillamme. Jotkut löytävät sen nuorina, jotkut vasta pitkän ja hartaan pohdinnan tuloksena. Jotkut eivät valitettavasti löydä kutsumustaan koskaan.
Puhuin taannoin isoisäni kanssa sijoittamisesta. Kysyin, mihin hän on käyttänyt sijoituksista saamiaan osinkoja. Hän vastasi, että hyvin vähän hän on niitä käyttänyt. Isoisälläni ja isoäidilläni oli näet ollut suuria suunnitelmia rahojen käyttämiselle: he olivat aina ajatelleet, että kun molemmat pääsevät eläkkeelle, he lähtevät pitkille matkoille yhdessä. Nauttivat elämästä. Näin ei koskaan tapahtunut, sillä isoäitini sairastui syöpään puoli vuotta eläkkeelle pääsynsä jälkeen. Isoisäni totesi, että ikinä ei saisi odotella hyvää tilaisuutta niiden asioiden tekemiselle, joita rakastaa. Elämää pitää elää nyt.
Näin nuorena asioita tulee usein ajateltua liiankin rennosti: ”mitähän haluaisin tehdä elämälläni? Noh, kyllä minä sen kutsumukseni vielä joskus löydän. Olen vielä nuori, minun kuuluukin tehdä nyt hommia, joista en tykkää, jotta löydän sen, jota rakastan.” Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! saa kuitenkin pohtimaan, kuinka tärkeää olisi toteuttaa itseään – omia vahvuuksiaan ja intohimonsa kohteita – nuoresta asti, joka päivä. Koska kuinka paljon meillä oikeastaan on aikaa heittää hukkaan? Kuinka paljon aikaa meillä on pysyttäytyä paskaduuneissa, paskojen ”ystävien” seurassa, paskoissa parisuhteissa? Kirjan sanoma -pätee ihan kaikille elämän osa-alueille: heräätkö aamulla innoissasi siitä, että pääset tekemään asioita, joita rakastat? Jos et, teet jotain väärin.
Kutsumus ei ole hyväksi vain työntekijälle, vaan siitä hyötyy suuresti myös työnantaja. Kutsumukselliset työntekijät suoriutuivat esimiesarvion perusteella työtehtävistään 16% ei-kutsumuksellisia työntekijöitä paremmin. Kutsumukselliset työntekijät olivat 32% sitoutuneempia työpaikkaansa kuin ei-kutsumukselliset. ”London School of Economicsin tutkimuksessa selvisi, että työntekijän hyvinvointiin ja motivointiin satsattu punta tuotti hulppeat yhdeksän puntaa vähentyneinä työpoissaoloina ja kasvaneena tuottavuutena.” (Järvilehto, L. Upeaa työtä! Kustannusosakeyhtiö Tammi. 2013. E-kirja. Luku 1.1. Kutsumus.) Oman kutsumuksen löytämisellä on siis dramaattisia seurauksia niin työntekijälle kuin -antajallekin.
Miten oman kutsumuksensa sitten voi löytää? Järvilehdon mukaan sitä ei voi löytää, jos ei ole valmis sitä etsimään. Kukaan ei tuo intohimosi kohteita eteesi hopeatarjottimella, mikään kirja ei tee kutsumuksien etsintää puolestasi. Ja juuri siksi Järvilehto on kehitellyt kutsumuskartan. Kutsumuskartta tehdään seuraavalla tavalla: ota A4-kokoinen paperi. Etsi rauhallinen paikka ja kirjoita sitten paperille kaikki sellainen tekeminen, josta pidät. Se voi olla mitä vain. Kirjoita ylös vain sellaisia asioita, joiden tekemisestä nautit niiden itsensä vuoksi – ei niitä, joista saa parhaan palkan tai joista äitikin tykkää. Jos pää lyö tyhjää, kutsumuksien listaamiseen voi hyödyntää myös apulistaa, jonka kirjailija on kehitellyt. Kun kutsumukset on listattu, ne pisteytetään antamalla niille arvosana yhdestä kolmeen. Kolmosen saavat ne puuhat, joita saat jo tehdä niin paljon kuin haluat. Kakkosen saavat ne, joiden parissa haluaisit askaroida enemmänkin. Ykkösellä merkataan ne hommat, joita et pääse juuri nyt tekemään tarpeeksi, tai ollenkaan. Kutsumuskartan tarkoituksena on kertoa sinulle, kuka sinä olet: mitä tekisit, jos kukaan tai mikään ei rajoittaisi elämääsi.
Seuraavaksi kopioin Järvilehdon laatiman apulistan kutsumuskartan tekemiseen sellaisena, kuin se on kirjassa esitelty:
SOSIAALINEN TOIMINTA, KESKUSTELU LIIKENNEVÄLINEET
esiintyminen autoilu
huolenpito moottoripyöräily
yhteydenpito polkupyöräily
tiedottaminen rekan kuljettaminen
OPETTAMINEN, AJATUSTYÖ KULJETUSVÄLINEET
tutkimustyö linja-autot
ideointi junat
keksiminen taksit
laskeminen lentokoneet
ohjelmointi
lukeminen ELÄIN- JA KASVIKUNTA
ongelmanratkaisu puutarhanhoito
ratsastaminen
LUOVA TOIMINTA koirankoulutus
kirjoittaminen talouseläinten hoitaminen
maalaaminen kalastaminen
soittaminen metsänhoito
säveltäminen
HALLINNOLLINEN TOIMINTA
RUUMIILLINEN TOIMINTA johtaminen
urheilu organisointi
luonnossa liikkuminen suunnittelu
voimailu tiimityön koordinointi
tanssiminen projektinhallinta
henkilöstösuunnittelu TIETOTEKNIIKKA JA ELEKTRONIIKKA
rekrytointi ohjelmistosuunnittelu
kulttuuri laitesuunnittelu
kaunokirjallisuus laitehuolto
taide elektroniikkamyynti
teatteri
runous
KÄSILLÄ TEKEMINEN AJANVIETE
puutyöt ystävien kanssa oleilu
hitsaustyöt pelien pelaaminen
kankaat ja vaatteet matkustaminen
maalaustyöt elokuvat
Kun on saanut listattua ja pisteytettyä kutsumuksiaan, on tietenkin seuraavaksi aika miettiä, miten näistä kutsumuksista saisi rakennettua itselleen ansaintamallin, jossa oma kutsumuksellinen toiminta tuottaa riittävästi resursseja, ja voi tehdä juuri sitä, mitä haluaa. Tämä ei tietenkään ole enää yhtään niin helppoa, kuin kutsumuskartan laadinta. Tällaista ajattelua tulisi kuitenkin harjoittaa, mielestäni ihan jo vaikkapa peruskoulussa, puhumattakaan toisen asteen oppilaitoksista. Kuinka moni oikeasti tietää 17-vuotiaana yhtään, mitä haluaa elämällään tehdä? Uskon, että jos kutsumuksien etsimistä rohkaistaisi jo koulussa, nuorten olisi helpompaa löytää itselleen sopiva jatkokoulutus tai työpaikka. Itse hain Proakatemiaan opiskelemaan, koska ajattelin, että se on hyvä paikka ihmiselle, joka ei yhtään tiedä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Onnekseni kävi ilmi, että Proakatemia oli minulle juuri oikea paikka, mutta monella ei käy yhtä hyvä tuuri.
Myös Proakatemialla on paljon valmistumista lähenteleviä opiskelijoita, joilla ei ole hölkäsen pöläystäkään jatkosuunnitelmistaan. Me opiskelemme koulussa, jossa on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia kuin missään muualla etsiä omia vahvuuksiaan, intohimojaan ja kutsumuksiaan. Jostain syystä ihminen ei välttämättä yksin saa itseään patistettua kutsumuksiaan kohti, siihen tarvitsee usein pientä sysäystä. Kehottaisinkin meidän kaikkien täyttämään Järvilehdon laatiman kutsumuskartan ja oikeasti pohtimaan omaa olemistaan ja tulevaisuuttaan. Miksi olen olemassa? Mitä minun kuuluu tehdä? Ja ennen kaikkea, mitä minä haluan tehdä?