Etkö sä halua johtaa?

Se on varmasti ihan okei. Mä annan tässä näin mielivaltaisesti sulle luvan siihen, ole hyvä!  Paitsi, että me ollaan koulussa, jossa johtaminen on merkittävässä osassa opintoja. Älä käsitä väärin, minä en ole oikein aikaisemmin halunnut johtaa koko tiimiä tai isoja kokonaisuuksia. Huhheijaa, en minä kerta kaikkiaan edes tiedä mistä lähteä liikkeelle kyseisten asian parissa. Ja jos susta tuntuu samalta, niin jossain määrin hyvin helpottavaa kuulla.

Johtaminen on aihe, mistä olen lukenut aivan käsittämättömän ahdistavia ja toisaalta taas mahtavia kirjoja! Toisissa on riepoteltu ajatuksella, miten synkkää ja yksinäistä se onkaan. Epäonnistumisista epäonnistumisien perään puhumattakaan. Ja minä olen nyt päättänyt ottaa sen loskan vastaan hymysuin, mikäli sitä on tulossa! Antakaa tulla sitten vaan ja täysillä! Sillä nyt minä joudun, pääsen tai saan johtaa. Ihan miten sen kukin haluaa ajatella.

Ai miksi? Koska niin tiimi näki parhaaksi, multa toivottiin sitä ja vaikken mitenkään supersankarin elkein ole johtoroolien perään hamunnutkaan, kyllä se kai hieman sielussa kutkuttaa. Jaa että mitä? Tällainen tyyppi on nyt sitten Hurman Final Campin projektipäällikkönä. Mutta arvatkaa mitä, mua ehkä vähän hymyilyttää se. Vaikkei mulla ole mitään takeita, että olisin siinä hyvä. Se juju siinä onkin! Itsessä ei aina näe sitä potentiaalia, mitä muut näkevät. Joskus kai täytyy hieman kypsytellä ja tähän väliin kiittää tiimiä. Kyseiseen pestiin en olisi hakenut, olisin toivonut pääseväni projektitiimiin. Tiimin tuki ja vähän myös muutaman kätyrin ympäripuhuminen vei minut tähän pisteeseen. Istuppa siinä penkissä, kun joku kertoo sulle, miten sut haluttais nähdä siinä, kun et HR hommien lisäksi niissä saappaissa ole ollut. Hämmästynyt, häkeltynyt ja lopulta varmasti kiitollinen, minkälaiseen suohon minut onkaan henkisellä tasolla tuikattu. Silti, lämmin kiitos. Niin kuin aikaisemmin sanoin, en mä tähän olisi varmasti uskaltanut hakea. Joskus on hyvä, että tiimissä pusketaan, kyseenalaistetaan ja ennen kaikkea uskotaan.

Mun suhtautuminen johtamiseen on ollut aika ristiriitainen Proakatemian ajan. Sanoisin, että osittain se myös suorastaan pelottaa. Mulla on nimittäin tapana tehdä asiat kahdella tavalla, eikä mulla monessakaan asiassa ole kultaista keskitietä, mikä olis varmaan pikkuhiljaa hyvä alkaa löytymään! Joko asiat menee reippahasti riman ali tai sitten kaikki täytyy tehdä viimeisen päälle ja suunnitelmat oltava sellaiset, kuin olisin mitäkin katedraalia lähdössä rakentamaan. Ei se oo niin justiinsa, kuuluu myös aika vahvasti omaan sanavarastooni. Osittain jännittää se, miten osaan pitää tolkun asioissa. Mitä minulta toivotaan? Jöötä, lämpöä, häh? Osittain jännittää tiimin reaktio. Ison kokonaisuuden käsissä pitäminen ja delegointi. Voi delegointi, mitenhän sitä tekee niin, ettei tunnu, että passuuttaa tai työntää muille hommia omalta listalta.

Huomaatko, mä en tiedä miten mä tuun klaaraa tän homman! Päässä surraa tuhat ajatusta, kirjaa ja työkalua, mitä haluan päästä kokeilemaan, mutta onko niistä apua, se tullaan näkemään. Loskaa ja epäonnistumisia kohti, muuten minäkään en ikinä saa tätä kokemusta, enkä sen antamia varmasti kullan arvoisia oppeja, kunhan tarpeeksi tarkasti loskan läpi katsoo. Lopulta kuitenkin paistatellaan päivää jossain kaukana auringon alla, mikäli tiimiin on katsominen aikaisemmilta Hurmureiden ja Hurmaavien reissuilta!

Etkö sä halua johtaa? Mieti mistä se johtuu. Mulla on typeriä oletuksia johtamisesta ja johtajuudesta. Mä myös pelkään, lähes tulkoon kaikkea mitä siihen liittyy. Silti mä oon tässä. Eikä mun oo tarkotus olla mikään inspiraatio sulle. Mutta mä suosittelen heittää itses syvään päätyyn, jääkylmään sellaseen. Se kirpasee, mut voi pojat mä toivon ja uskon, että se myös virkistää.

Lopuks vielä sellanen juttu. Tää on klisee ja mä varotan sua. Täällä ollaan oppimassa ja täällä ei olla yksin. Mitä mä haluan tästä saada, niin niin paljon palautetta, kuin ikinä mahdollista. Turpaan tai kukkasia, mikä ikinä tuntuukaan sopivalta siihen hetkeen. Koko tiiminä me halutaan huipputiimikokemus ja onnistuminen projektin osalta. Ikimuistoinen juttu, mitä tullaan muistelemaan pitkään.