Tampere
01 Dec, Wednesday
-10° C

Proakatemian esseepankki

Etätyöstä lähityöhön



Kirjoittanut: Rosaliina Salmela - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Viime kevät oli aika raskas etäopiskelun suhteen. Päivät eivät poikenneet toisistaan ja aikaa tuli vain vietettyä oman kodin keittiöpöydän sekä sängyn välisessä maastossa. Etäopiskelu sai aikaan paljon turhautumisen tunteita, uupumusta sekä ahdistusta. Tästä syystä päätin lähteä kesäksi omalle kotipaikkakunnalle. Ajattelin, että tarvitsisin nyt perheeni sekä ystävät lähelleni sekä pääsisin nollaamaan ajatukseni tutuissa vanhoissa maisemissa ja löytämään uudenlaisen motivaation syksylle.

Palatessani Tampereelle ja tavatessani tiimiläiseni oikeasti, eikä zoomin välityksellä, niin tuntui, että tutustuin heihin aivan uudestaan. Pajatilanteissa näen oikeasti ihmisten kasvot, kuinka välillä nyrpistetään kulmakarvoja, kun ei ymmärretä tai haukotellaan, kun ei yksinkertaisesti kiinnosta. Luovuus tulee myös paljon paremmin esille lähityössä, ainakin omalla kohdallani verrattuna kevääseen, kun omista ajatuksista yhdistettynä valkoisten seinien tuijotteluun ei oikein enää saanut uusia ideoita aikaiseksi. Lähityöskentely antaa yllättävien kohtaamisten ja keskustelujen kautta paljon enemmän mahdollisuuksia uusiin ideoihin ja tilaisuuksiin toisinkuin etätyö.

 

Sosiaaliset tilanteet uuvuttavat

 

Vaikka lähityö on ollutkin mukavaa niin kolikolla on silti kääntöpuoli. Keväällä tottui siihen, että ketään ei nähnyt viikolla ja siihen tunteeseen lamaantui niin pahasti, että viikonloppuisinkaan ei innostanut nähdä ketään. Sosiaalinen kuormitus on ollut paljon enemmän läsnä nyt, kun näkee pelkän lähikaupan kassamyyjän lisäksi kymmeniä muita ihmisiä ja näille kaikille tulee puhuttua enemmän kuin ”kiitos ei kuittia” verran. Akatemialta saapuessani kotiin tunnen olevani yksinkertaisesti älyttömän poikki. En halua kuulla yhtään puhetta ja haluan päästä vain omiin oloihini. Olen monesti niin väsynyt sen jälkeen, kun olen viettänyt ihmisten kanssa 8 tuntia, että en meinaa jaksaa tehdä pakollisia asioita saapuessani kotiin ja näin ollen viivytän asioiden tekemistä vain pidemmälle päivää.

Mitä tehdä siis, kun kovasti haluaisi olla paikalla mutta sosiaaliset tilanteet vievät paljon energiaa? Tuntuu pahalta, että nyt kun pääsee olemaan paikan päällä niin ei haluakkaan hyödyntää sitä mahdollisuutta kokonaan. Aloinkin pohtimaan ratkaisua, että miten saisin lähityön hyödyt, mutta siten että lähityö ei tuntuisi heti niin raskaalta ja saisin paremmin ladattua akkujakin. Vaasan yliopiston (etänä vai toimistolla – kohti tulevaisuuden hybridimallia, 2021) keräsi yrityspuolelta aineistoa, jonka mukaan keskittymistä vaativien työtehtävien osalta 79 % vastaajista tekisi ne mieluummin etänä kuin toimistolla.

Aloin miettimään, että mikä vaatii minulta eniten keskittymistä? Ja totesin, että se on ehdottomasti lukeminen sekä esseet. En yksinkertaisesti pysty keskittymään lukemiseen muiden ihmisten ollessa samassa tilassa etenkin keskittymishäiriön kanssa. Päädyin ratkaisuun, että pyrin pitämään perjantait etätyöpäivinä. Perjantaisin luen kirjoja sekä kirjoitan esseitä kotona, jotta pääsisin niissä eteenpäin sekä saisin ladata akkuja seuraavia sosiaalisia tilanteita varten. Voihan se olla, että jossain vaiheessa tilanne muuttuu ja päätänkin, että pystyn olemaan joka päivä akatemialla, mutta tässä hetkessä koen tämän parhaimmaksi valinnaksi. Muiden saadessa sosiaalisista tilanteista enemmän kuin yksin olemisesta niin haluan tällä esseellä kertoa, että on aivan ok, jos sosiaalisten tilanteiden jälkeen kaipaa omaa aikaa sekä ei ole vielä valmis olemaan ihmisten kanssa joka päivä.

 

 

 

Vaasan Yliopisto. 2021. Etänä vai toimistolla – kohti tulevaisuuden hybridimallia. Luettu 10.10.2021. https://sites.uwasa.fi/etatyokompassi/2021/03/31/etana-vai-toimistolla-kohti-tulevaisuuden-hybridimallia/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close