Tampere
29 Mar, Friday
6° C

Proakatemian esseepankki

Etätyö – introvertin unelma vai luovuuden tappaja?



Kirjoittanut: Auri Saarelainen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Joulukuun projektorissa pidimme poikkeuksellisesti pajaa yhteisöstä, mikä olikin itseasiassa todella hyvä idea, kiitos järjestäneelle tiimille Revenalle siitä! Kaipasin hieman yhteisöä ja keskusteluita myös muiden, kuin oman tiimiyritykseni kanssa. Kaipaan sitä edelleen ja jo siitä voi päätellä, että etätyöskentelytilanne on jatkunut kauan. Harvemmin nautin kevyistä kahvipöytäkeskusteluista tai metelistä, mutta nyt kaipaan jo kuuluvia naurunremakoita.

Keskustellessamme yhteisöstä ja sen tilanteesta, sekä tammikuussa tiimiyrityksiä pystyttävistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista, eskareista, nousi luonnollisesti keskusteluun matkaan etätyö ja sen vaikutus esimerkiksi ryhmäytymiseen, käytäväkeskusteluihin ja niin edelleen. Jaoimme kaikki ajatuksen siitä, että yhteisöä ei enää tapaa samalla tavalla ja esimerkiksi minä en edes täysin tiedä, minkä näköisiä opiskelijoita meillä aloitti elokuussa. Eräs havainto etätyöstä jäi minulle kuitenkin vahvasti mieleen: “Tuottavuus nousee, mutta luovuus laskee”.

Kuten jo annoinkin ymmärtää ensimmäisessä kappaleessa, viihdyn hyvin omien ajatusteni kanssa ja tehden töitä itsenäisesti. Tänä syksynä itsenäinen työskentely on kuitenkin tuntunut todella raskaalta, vaikka keväällä nautin siitä koko sydämestäni ja vuorovaikutus tiimiläisteni kanssa oli täydellisen riittävästi. Mikä on toisin?

Etätyöskentelyn alkaessa työlistallani oli hyvin mekaanisia asioita, jotka pystyi suorittamaan tehokkaasti ilman suurempaa ajattelua, kunhan vain suoritti menemään. Tämä vaati tietenkin rauhallista ympäristöä, mikä kotona oli parasta. Lisäksi pystyin kuuntelemaan oikeanlaista musiikkia, eikä häiriötekijöitä juurikaan ollut. Tänä syksynä tilanne on kuitenkin ollut erilainen. Työlistallani on enenevimmissä määrin luovuutta ja ajattelua vaativia töitä, mikä toki on mukavaa ja tervetullutta. Kun työ vaatii ajattelua, herättää se ajatuksia. Syksyllä huomasin, että etätyö oli tehnyt sen, etten enää ajatellut tai osannut prosessoida ajatuksiani, mitä kautta luovuutta vaativia töitä oli todella hankala lähestyä kotoa käsin. Liikunta auttoi, kuten niin monessa ongelmassa aiemminkin.

Nyt mietin kuitenkin jo ensi kevättä ja esimerkiksi opinnäytetyön tekemistä. Prosessi on sinänsä luova, enkä oikein tiedä, kuinka pärjään sen kanssa etänä, kun kaikki käytäväkeskustelut jäävät etkä pääse helposti jakamaan pieniä hoksauksia, joista parhaimmillaan kasvaa jotain suurta jaettuna. Liikunta voi olla apu, tai voinhan minä aina esimerkiksi meditoida päivittäin, se kun tutkitusti lisää luovuutta. Kaipaan kuitenkin yhteisöä ja luulen, että Proakatemian yhteisö sekä sen jäsenet herättää minussa luovuuden, tai antaa turvallisen alustan lähteä ajatusten kanssa lentoon. Tämä jää kotona puuttumaan.

Etätyö on varmasti osittain introvertin unelma, tuottavuus ja tehokkuus kasvavat, levon määrä lisääntyy, rutiinit pysyvät samoina, eikä kukaan tule halaamaan. Lisäksi arkeen vapautuu tunteja, kun esimerkiksi kouluun kulkemiseen ei enää menekään aikaa. Vaarana tässä kuitenkin on hukkua etätyön maailmaan ja kadottaa luovuus. Emme saa hukkua, meidän täytyy oppia uimaan ja parhaiten tässä pärjää varmasti kiinnittämällä huomiota siihen, miten ruokit luovuuttasi. Ja sitä on ruokittava, se kuitenkin on tärkeä osa tulevaisuuden kompleksista työelämää.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close