Olimme maaliskuun 12. päivä pahaa-aavistamatta työkeikalla, kun tuli ilmoitus, että loppu kauppakeskustapahtumapäivistä on peruttu. Emme silloin osanneet missään tapauksessa odottaa, että virus tulisi vaikuttamaan koko loppukevääseen ja siirtäisi kaiken tehtävän työn kotiin. Suuri osa suomalaisista on joutunut siirtymään tänä keväänä etätyöskentelyyn. Näin opiskelijana muutos tuntuu kohtuullisen kivuttomalta, ja olen yllättynyt, kuinka helposti tämä kevät etänä on mennyt. Aluksi, kun kuulin, että siirrymme etätyöskentelymalliin, olin samaan aikaan jännittynyt, mutta myös äärimmäisen innoissani. Olen introvertti, eli ajatus siitä, ettei työviikon aikana tarvitsisi tavata ketään kuin videon välityksellä, tuntui äärimmäisen houkuttelevalta. Teamsin videopuhelutoiminto ei ollut itselleni entuudestaan tuttu, joskin se sellaiseksi muutaman ensimmäisen viikon aikana kyllä tuli. Alku sujui hienosti, pajat Teamsissa menivät yllättävän hyvin, ilman suurempia ongelmia. Projektitiimissämme meillä alku etänä hieman takkusi, sillä meillä on kiire kevät, eikä etätyöskentelymalliin siirtyminen ainakaan helpottanut kommunikointiamme. Aluksi haparoimme etsien sopivaa palaverimäärää per viikko, ja tapaa ilmoittaa esimerkiksi viikon aikataulut ja to do- listat. Äkkiä kuitenkin totuimme Teamsiin, ja saimme jokainen itsellemme hyvän rutiinin projektin aikataulujen puitteissa. Monesti projektitiimissä kävimme keskustelua, kuinka ihanaa ja sujuvaa olisi, kun asiat pystyisi kertomaan heti kasvotusten, eikä tarvitsisi yrittää kesken päivän sopia hätäkokousta koolle Teamsissa. Proakatemialla etätyöskentelyyn siirtyminen tapahtui mielestäni hyvin kivuttomasti, sillä meillä ei esimerkiksi ole tenttejä ja esimerkiksi esseet nyt muutenkin tehdään pääasiallisesti kotona tietokoneella. Projekteilla siirtyminen on varmasti hyvin projektikohtaista, me kuitenkin saimme siirtymän pääasiassa suoritettua hyvin.

Ensimmäisen kuukauden etätyöskentelyä harjoitettuani huomasin, että etätyöskentely kuormittaa itseäni jonkin verran enemmän, kuin perinteinen tapa. Tietokoneella istuminen päivästä toiseen alkoi tuntua raskaalta, eikä miljoona hommaa etänä suoritettavaksi helpottanut taakkaa. Myös viestintään (kirjalliseen sellaiseen) käytettävä panos on oltava etänä suurempi, kuin kasvotusten keskusteltaessa. Kuitenkin onnistumisen fiilikset saivat jaksamaan viikosta toiseen, ja pikkuhiljaa, yksi deadline kerrallaan onkin päästy eteenpäin. Onneksi nyt kevät on jo pitkällä, eikä tietokoneen ääressä tarvitse kesällä ehkä ihan niin paljon istuskella. Vaikka aluksi olin täysin sitä mieltä, että voisin tehdä töitä etänä vaikka seuraavat vuodet, on se kokemuksen myötä tänä keväänä muuttunut niin, että muutama etätyöpäivä viikossa olisi ehkä täyttä viikkoa parempi. Etätyö tulee yleistymään Suomessa voimakkaasti myös koronakriisin jälkeen. Taloustutkimuksen Ylelle tekemän kyselyn mukaan noin puolet maan yli miljoonasta etätyöläisestä haluaa ja myös pystyy tekemään työnsä pitkälti etänä myös jatkossa.

Onhan siinä kieltämättä puolensa, että arkisinkin aamukahvin saa juoda pörrötossuissa auringonpaisteessa parvekkeella, eikä farkkuja tarvitse välttämättä lainkaan pukea päälle, vaan työpäiviin voi pukeutua mukavasti. Rahkonen mainitsee Ylen uutisessa, että työn tuottavuus saattaa kotitoimistossa olla jopa suurempi kuin työpaikalla: ”Toimistolla on sosiaalista kanssakäymistä, työkavereiden kanssa pysähdytään parantamaan maailmaa, juttelemaan kahvikupin ääressä. Etätöissä tämmöinen jää kokonaan pois ja siksi hyvin sunniteltu etätyöpäivä voi olla hyvinkin tehokas.” Päivien rytmittäminen oli itselleni aluksi (ja on kyllä edelleen) haasteellista. Hyvänä työkaluna on kevään mittaan kuitenkin toimineet sähköiset to do -listat, kalenteria sen sijaan en ole maaliskuun jälkeen avannut lainkaan. Päivien tauotus on niin ja näin, enkä ole varmaan kertaakaan vielä saanut tehtyä kunnollista 8-16 työpäivää säännöllisine taukoineen. Yksi hyvä puoli päivissä on se, ettei mene matkoihin ja siirtymisiin enää sitä tuntia, mikä normaalisti menisi. Tuntuu muutenkin, että päivissä on paljon enemmän aikaa ja olen huomannut, että olen tuottavampi näin etänä. Ulkopuolelta tulevia keskeytyksiä ei juurikaan tehtävään hommaan tule, ja flow-tilaan pääseminen on hurjan paljon helpompaa. Toisaalta miinuspuolena vapaa-ajan ja työajan erottaminen tuntuu äärimmäisen hankalalta, kun ei siirry paikasta A paikkaan B, vaan siirtymiset tapahtuvat kodin sisällä… Usein huomaa vielä illalla naputtelevansa päivän hommia purkkiin, kun ei ole rytmittänyt päivää kunnolla. Viikonloput olen kuitenkin pyrkinyt pyhittämään vapaiksi.

Etätyöskentelyssä tauot ovat todellisuudessa tärkeitä, ja olisi hyvä nousta jaloittelemaan pitkin päivää, ja haukata myös happea. Itse työskentelen keittiön pöydän ääressä, joka ei missään tapauksessa ole se ergonomisin työpiste, ja jaloittelemaan saa nousta väkisinkin, kun paikat puutuvat. Ulkoilun olen huomannut auttavan merkittävästi jaksamaan, ja tuntuu että sillekin löytyy paljon helpommin nykyisin aikaa kuin ennen. Kun kaikki turha karsitaan, on omaan hyvinvointiin keskittyminen huomattavasti helpompaa. Onkin mielenkiintoista seurata, kuinka moni jää kotiin työskentelemään tämän erikoisen ajanjakson jälkeenkin. Ylen artikkelissa Rahkonen toteaa, että Suomen on odotettavissa mieletön etätyöbuumi ja digiloikka; hänen mukaansa on ennustettavissa, että työelämä tulee muuttumaan pysyvästi, kun 300 000 ihmistä aikoo jäädä etätöihin koronan jälkeenkin ja uudet etätyötavat jäävät nyt päälle suurella osalla meistä suomalaisista. Toisaalta tätä ei ole vaikeaa uskoa; onhan se mahtavaa siemailla aamukahvia collegehousuissa ja villapuserossa aamuauringon sarastaessa kodin vastapestystä ikkunasta sisään, ilman aamubussien ruuhkia ja ilman, että tarvitsee välttämättä sanoa kenellekkään yhtään mitään, aloitella työpäivää omassa tahdissa ilman jatkuvaa kiireen tuntua. Toisaalta sosiaaliset kontaktit ovat minimissä, aamukahviseura työpaikan takahuoneessa puuttuu, rakkaiden työkavereiden kommellukset luetaan Facebookin etusivulta sen sijaan, että niille naurettaisi yhdessä tauolla saman pöydän ääressä. Kolikolla on kaksi puolta, itse kuitenkin odotan tilanteen normalisoitumista kovasti.

”Suomalaisen kansanluonteelle etätyö sopii kuin nenä päähän! Meillä ei haittaa, vaikka olisi kilometri toiseen ihmiseen.”  – Juho Rahkonen, YLE