Valitsin kesäessee kirjaksi Kate Murphyn – Et taida kuunnella kirjan. Kuuntelin kirjan koska pystyn keskittymään paremmin kirjan sisältöön kuuntelemalla. Ennen kirjan kuuntelua kuvittelin omaavani hyvät kuuntelun taidon, mutta jo parin kappaleen jälkeen aloin kyseenalaistamaan ajatusta. Uusi ajatus heräsi siitä olenko sittenkään hyvä kuuntelija.

Pohdin paljon asioita mitä kirjassa nostettiin esille, päällimmäisenä miten pystyn parantamaan omaa taitoa kuunnella. Kirjaa kuunnellessa huomasin usein, kuinka jäin pohtimaan esille tuotua asiaa. Hetken kuluttua huomasin, että kirjassa puhutaankin jo aivan toisesta asiasta ja tajusin unohtaneeni kuunnella. Tätä tapahtuu minulle usein esim. koulussa tai toisen ihmisen kanssa keskustellessa. Koen että tarvitsisin paljon taukoja, jotta voin pohtia ja käsitellä juuri kuulemaani asiaa. Mutta tekeekö se minusta huonon kuuntelijan, jos tarvitsen aikaa pohtimiseen.

Kuunteleminen on mielestäni yksi sosiaalisten taitojen kulmakivistä. Sinun täytyy osata kuunnella ihmisiä, jotta voit ymmärtää heitä ja keskustella heidän kanssaan. Kun ihminen oikeasti kuuntelee sinua, tulee sinulle sellainen olo, että häntä todella kiinnostaa sinun asiasi ja ajatuksesi. Tämä olo saa aikaan sen, että uskallat puhua ihmiselle vähän aremmistakin asioista. Kun taas sinua kuuntelee ihminen, joka ei osaa kuunnella tulee olo, ettei häntä kiinnosta, mikä saa aikaan suojamuurien rakentumisen eikä asioista halua/uskalla puhua.

Nykymaailmassa erilaiset ärsykkeet vaikeuttavat kuuntelemista, näitä ovat puhelimet, televisiot, tietokoneet yms. Kun kuuntelee toista ihmistä ja samaan aikaan puhelimeen tulee ilmoitus, siirtyy huomio suoraan puhelimeen. Unohdan kokonaan kuuntelemisen ja ajatukset karkaavat miettimään, mitä ilmoitus mahtoi koskea. Monesti saatan käyttää puhelinta keskustelun aikana, jolloin luulen, että pystyn keskittymään toisen ihmisen kuuntelemiseen, vaikkakin suurin keskittyminen on siinä mitä puhelimen näytössä näkyy.  Tällöin helposti yli puolet asiasta jää kuulematta. Pohdin myös toisesta näkökulmasta; kuka haluaa keskustella ja kertoa omia tärkeitä asioitaan ihmiselle, joka keskittyy puhelimen räpläämiseen. Tähän haluan muutosta omalla kohdallani, haluan pystyä keskittymään siihen, mitä ihmiset ympärilläni keskustelevat ilman puhelinta kädessäni.

Kun työskentelee tiimissä, on kuunteleminen elintärkeä taito. Uusien ajatuksien ja ideoiden esille tuominen vaatii molemmin puolista luottamusta. Vaikka toisen ajatus ei sinun mielestäsi tunnu tärkeältä, voi se olla toiselle olla. Onkin hyvä muistaa, että jokaista tulisi oikeasti kuunnella ja varmistaa, että he tuntevat tulleensa kuulluksi. Kuka haluaisi tuoda esiin ideoitaan ja ajatuksia, jos kokee ettei kukaan kuuntele ja pidä omaa ajatustasi kuuntelemisen arvoisena.

Onneksi kuuntelu on taito, jota voidaan harjoittaa. Kaikkien ei tarvitse olla täydellisiä kuuntelijoita, mutta kunhan osaa pitää oikeaan aikaa korvat auki, voi oppia paljon uutta, jopa keskellä ruuhkaista bussia.