Tampere
24 Nov, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Blogiteksti: Esseet ei kiinnosta



Kirjoittanut: Aliisa Räsänen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Esseet ovat saaneet viime aikoina minut näkemään punaista. Ei vaan sovi pääkoppaani miksi niitä pitää tehdä niin helvetin monta akatemian aikana?!? Aiheet tuntuvat loppuvan kesken tai sitten en vain tajua systeemiä mistä kaikesta voisin kirjoittaa. Idean tähänkin blogitekstiin sain pajasta, kun avauduin patoumistani esseepankkia kohtaan.

”Mikset kirjoita siitä mitä juuri sanoit?”

-Niin totta joo voishan, sitä kai kirjoittaa tästäkin aiheesta!

Esseepankki tutkailut:

Olen pistänyt merkille, että esseepankki kuhisee toinen toisensa perään samoista kirjoista tehtyjä esseitä, tai jos ei samasta kirjasta niin aiheesta.

Alla olevat ovat niitä, jotka tulivat itselle ensimmäiseksi mieleen joihin olen törmännyt usein esseepankissa tai kuullut niistä puhuttavan akatemialaisten keskuudessa. Mitään sen tarkempaa tutkimusta en ole siis esseepankin uumeniin tehnyt, mutta laitoin mieleeni tulleet hakuun ja tässä tuloksia:

  • Tapojen voima (15 sivua esseitä)
  • Taivas + Helvetti 1 ja 2 (11 sivua esseitä)
  • Idiootit ympärilläni (7 sivua esseitä)
  • Voittamisen anatomia (6 sivua esseitä)
  • 4 tunnin työviikko (5 sivua esseitä)
  • Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (3 sivua esseitä)

Muutamia suosittuja aiheita

  • Itsensä johtaminen (29 sivua esseitä)
  • Ajankäyttö (17 sivua esseitä)
  • Missio, visio arvot (7 sivua esseitä)

Ymmärrään kyllä että samat kirjat ja varsinkin samat aiheet toistuvat esseissä. Itselle tulee vain jotenkin vastareaktio, että mitä helvettiä minäkin nyt vielä julkaisen samaa asiaa käsittelevän esseen samalle nettisivulle joka on jo täynnä vastaavia tuotoksia. Itsekin olen jo kirjoittanut esseitä yllä olevista kirjoista ja aiheista – mistä vain löytäisi lisää kivoja kirjoja.

Esseiden väkinäinen rustaaminen tuntuu ylitse pääsemättömän rasittavalta, kun olisi muutakin tekemistä. Ainakin niin olen uskotellut koko syksyn itselleni ja muille tänä talvena.  Ensimmäisenä akatemia vuotenani olin aina ajoissa akatemian ja tiimin asettamissa esseepiste rajoissa. Selitys tähän on helppo, minulla ei ollut kauheasti muuta tekemistä kuin rustata esseitä ja lukea kirjoja – olisinpa tehnyt sitä enemmän silloin! Nyt tuntuu, että aikaa kuluu jo täyden viikon edestä kaikkeen muuhun ja esseet pitäisi jaksaa raapustaa vielä kaiken päälle. Lukemisesta olen luopunut lähes kokonaan, kun liityin bookbeatiin ja aloin kuuntelemaan kirjoja. Ilman äänikirjoja esseiden osalta tilanteeni olisi vielä heikompi kuin se nykyiseltään on. Ja enää kirjojen valinnassa (ainakaan aina) tärkein kriteeri ei ole kirjan paksuus vaan se, että se aidosti kiinnostaa. Bookbeatista löytää myös uusimpia kirjoja toisin kuin kirjastosta. On tullut jonkun verran kuunneltua ”vapaa-ajan” kirjallisuuttakin, sitä en ole tehnyt sitten ylä-asteen. Ongelma ei siis niinkään ole lukemisessa – tykkään kuunnella ja oivaltaa asioita mutta oivallusten sanoiksi pukeminen paperille sellaiseen muotoon, että joku muukin saisi siitä jotakin irti se, se on se ongelma.

Selasin omia vanhoja esseitäni ja tajusin, että nehän ovat ihan hirveää kuraa lähes jokainen. ”Minimi mittaisia” sepostuksia. Se luo entisestään paineita esseitä kohtaan, on tunne, että pitäisi joskus saada kirjoitettua edes jokunen ”timanttinenkin” luomus. Vaikeaa se on, kun kokee kirjoittamisen muutenkin haastavaksi saati nopealla aikataululla.

 

Tämä on myös ongelma mielenkiintoisten kirjojen löytymisen kannalta, joo löytyy mielenkiintoisia kirjoja, jotka tekisi mieli lukea (kuunnella), mutta sitten samalla muistan ainiin kirjoitin jo tästä aiheesta esseen. En voi kirjoittaa samasta aiheesta uudelleen. Toistaisin vain itseäni – ja jo oppimaani.

Toinen ongelma on että keksin aiheen mutten löydä siihen sopivaa kirjalähdettä.

Opinnäytetyökin pitäisi kirjoittaa kuluvan vuoden aikana ja siihen päälle 27 esseepistettä. Rintaapuristaa jo ajatuskin tämmöisestä urakasta. Vaikka kuin paljon haluaisin olla taitava sanaseppo ei lauseet vain millään tahdo muodostua semmoiseksi kuin ne päässäni ajattelen. Tämä on varmasti myös taito siinä missä muutkin, että se kehittyy kun sitä käyttää. Mistä vain löytäisi motivaation ahkeraan kirjoitustyöhön ja rutiininomaisen työskentelytavan esseepisteiden kanssa. Niin monta kertaa olen ollut siinä tilanteessa, että olen varannut kokonaisia päiviä vain esseitä varten ja havahdun illalla kahdeksalta että en ole edes avannut wordia. Aina on mukamas jotain tärkeämpää ja kiireellisempää tekemistä.

 

Noo mutta jatkan tästä paremmalla fiiliksellä.

Julkaistu myös: https://wordpress.com/hilloleuka

LÄHDE:

esseepankki.proakatemia.fi

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close