Proakatemialla tuntuu tapahtuvan paljon sitä, että esseitä kirjotellaan esseepisterajojen takia. Viimeisellä viikolla runtataan säädyttömän kehnoja esseitä ulos ja hävyttömimmät pakkaa viimeisenä ehtoona sitä itseään pakettiin ja työntää esseepankkiin. En ole pulmunen. Olen syyllistynyt samaan osittain itsekin. Varma olen kuitenkin siitä, ettei se ole näiden esseiden tarkoitus.

Esseiden merkityksestä on kirjoteltu tusinoittain blogeja, joten siihen soppaan on minun ihan turha tunkea yhtä lusikkaa lisää. Ainoastaan katson asiakseni muistuttaa, että esseiden avulla on tarkoitus kartuttaa substanssiosaamista valitsemaltasi alueelta. Itselle huuhaa-asioista kirjoittamiselle kannattaa siis välittömästi vetää henkselit päälle. Toinen vaihtoehto esseiden aiheeksi on tietysti kirjoittaa itselle tärkeästä asiasta jakaakseen tietoa muille – kuten minä nyt teen. Nämä ovat hyvät tarkoitusperät kirjoittaa esseitä, mutta eivät nämäkään silti aina motivoi. Etenkin, jos to-do listalla on sata muutakin asiaa.

Nyt voisi siis olla aika kokeilla jotain muuta. Ensinäkin olen todennut esseepisterajan muodostavan esseiden kirjoittamisesta naurettavan syklistä. Esseepankkia kun seurailee, ei tarvitse paljon kysellä eri tiimeiltä, koska heillä on rajat. Rajapäivänä pankkiin helähtää helposti kymmeniä esseitä. Ei kai se ihme ole, jos on hiukan hankalaa keksiä viittä esseeaihetta samana iltana. Toinen asia, joka nykyisessä systeemissä tökkii, on esseiden irrallisuus muusta toiminnasta. Esseiden liittäminen projekteihin, henkilökohtaiseen visioon tai tiimiin on täysin oman arviointikykysi varassa. Mitään ohjautuvuutta tähän ei ole. Olisikohan paikallaan luoda aidosti motivoiva systeemi esseiden integroimiseksi oppimistyyliimme.

Yksi keino tähän on esseepankin uudistus, joka on ollut pinnalla. Kannatan. Enemmän sosiaalisen median muotoiseksi veistetty esseepankki tarjoaisi esseistä puhumiseen merkittävästi houkuttavamman alustan. Nykyisellään motivaation esseiden kirjoittamiseen täytyy tulla lähes täysin sisältäpäin. Esseet on loistava tapa tutustua ja päästä käsiksi toisen ihmisen ajatusmaailmaan ja siksi niiden esille nostaminen ja niistä puhuminen avaisi esseille aivan uuden ulottuvuuden.

Toinen keino olisi asettaa esseiden ja projektien välille voimakkaampi side, systeemillinen ohjautuvuus. Projektisuunnitelmista soluesseitä? Projektisuunnitelmien toteuttaminen akateemisena tekstinä, ottaen selvää erilaisista mahdollisuuksista. Soluesseenä toteutettu projektisuunnitelma vaatisi myös haalimaan reilusti ulkopuolista tietoa jokaiseen projektiin, joka taatusti näkyisi myös projektien liiketoiminnallisella puolella.

Kolmas keino voisi olla myös tiimin sisäiset tai tiimien väliset pienet tsemppiryhmät, esseepartiot, joissa me akatemialaiset autettaisiin ja tsempattaisiin toinen toisiamme esseiden parissa. Keskustelisimme henkilökohtaisista tavoitteistamme ja siitä, kuinka niitä voitaisiin tukea esseiden kautta. Erityisesti ristipölytysryhminä tämä voisi tuoda paljon apua esseiden kanssa kompasteleville.

Laadukkaiden esseiden kirjoittaminen ja lukeminen ovat vain ja ainoastaan meidän jokaisen Proakatemian yhteisön jäsenen etu. Jo nyt Proakatemian esseepankki omaa merkittävän hakukonenäkyvyyden. Voisimme hyödyntää tätä voimavaraa suunnattomasti, jos vain tartumme haasteeseen yhteisönä. Proakatemia antaa aina kaksin verroin sen, minkä ottaa. Ei pelätä antaa enemmän.

Kirjoittanut Joni Ramu

Julkaistu: https://pieceoftotal.blogspot.fi/2017/12/esseepisterajat-veks.html