Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Esimiehen viestintätaidot



Kirjoittanut: Oskari Avotie - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Jukka-Pekka Puron kirja Esimiehen viestintätaidot on erityisesti suunnattu esimiehenä toimiville henkilöille. Kirja eroaa kaltaisistaan esimiehien viestintää koskevista kirjoista keskittymällä käytännönläheisempään tarkkailuun ja toimenpiteisiin sekä antamalla monipuolisia työkaluja esimiesviestinnän toteuttamiseen. Teoksessa keskitytään keskinäisviestintään eli esimiehen ja työntekijän väliseen kommunikaatioon.

Itse valitsin tämän Puron kirjan siitä syystä, että tunsin kuuluvani juuri tuohon kategoriaan, jolle Puro oli kirjansa kirjoittanut. Olin kesän töissä esimiestehtävissä. Jälkikäteen tajusin kuinka suuri vaikutus viestinnällä on kohdattaessa erityisesti ihmisiä, joista olet vastuussa. Viestinnän toimiessa esimies ja työntekijät ovat yksi kokonaisuus, eikä erillinen joukko yksilöineen. Toiminta on tehokkaampaa sekä molemmin puolin mukavampaa työntekoa. Kirjasta etsin vastauksia tai keinoja, joita tulevaisuudessa voin käyttää hyväkseni esimiestehtävissä sekä faktaa itsepohdiskeluun siitä, kuinka hyvin oikeasti onnistuin esimiestehtävissä ja missä on parannettavaa.

Puro aloittaa kuuntelemisen merkityksellä. Puro käyttää esimerkkinä nykyaikaista koulutuksen peruslähtökohtaa ”puhumisen opetteleminen on mitä suuremmissa määrin kuuntelemista”. Tämä tarkoittaa, että puhujan pitää osata keskittyä kuuntelemiseen yhtälailla kuin omaan puhumiseensa. Hyvänä kuuntelijana usein pidetään empaattisia ihmisiä, mutta tätä ei tarkoiteta kuuntelemisella. Hyvä kuuntelija kuuntelee toista, ymmärtää puheen, sisäistää sen ja löytää hänen päämääränsä sekä osaa soveltaa kuulemaansa. Tämä on välillä todella vaikeaa, koska jokainen on erilainen ja kaikilla oma tapansa tuoda asia esille, joista esimiehen pitäisi osata tunnistaa puhujan päämäärä. Jotkut tuovat asiansa esille suoraan ja toisten puheesta pitää lukea rivien välistä mitä henkilö tarkoittaa. Tämä on kuuntelemisen jalo taito.

Toisena tulee puhumisen tärkeys. Varsinkin ennen suomalaiset arvostivat ihmisiä, jotka eivät puhuneet turhia vain keskittyivät asiaan. Esimerkiksi vanhat sananlaskut ”vaikeneminen on kultaa” tai ”viisas vähän puhuu” kuvaavat juurikin tätä. Nykyään Suomeen tulee kansainvälisiä tuulia, josta meillekin vähitellen leviää länsimainen viestintäkulttuuri. Suomalaiset usein varovat puhumasta liikaa ja me olemme tunnettuja hiljaisuudestamme. Varsinkin kansainvälisessä toiminnassa tämä kääntyy meitä vastaan, kun esiin tulee small talkin merkitys. Lisäksi esimiehenä mielestäni tärkeä puhumisen taito on kysyminen. Kysyminen stimuloi paljon paremmin työntekijää ja saa hänet ehkä ajattelemaan asiaa vielä toisesta näkökannasta.

Hyvä puhuja perustaa puheensa aina johonkin. Erityisesti esimiestehtävissä toimiville on hyvä löytää perustelut antamiisi vastauksiin. Puheessa pitää ottaa huomioon kelle asiaa esittää ja muokata esille tuotava asiaa sen mukaan. Puheella pitää olla myös jokin merkitys tai tavoite. Samalla kuin puhut, esimiehen roolissa on hyvä lukea myös kuuntelijaa ja tutkia mitä puhe hänessä herätti. Hän voi havaita työntekijässä esimerkiksi turhautumista, jännitystä ja näihin esimiehen on reagoitava parhaalla näkemällään tavalla. Yksi iso merkitys puhumisessa on kuinka tuot asian esille. Äänenpaino, korostukset, sanamuodot ja kaikki muut mitä kuuntelija sinusta aistii vaikuttaa antamaasi sanomaan. Tätä kutsutaan sanalliseksi ja sanattomaksi viestinnäksi. Se kuinka sanot asian ja miltä vaikutat ulospäin vaikuttaa kuuntelijaan merkittävästi. Ihminen lukee toista ihmistä jatkuvasti ja usein sen huomaa kehonkielestä millä mielellä puhuja on oikeasti. Esimerkiksi yrität innostaa työntekijöitä johonkin ja olemuksesi on veltto, uskovatko ja innostuvatko työntekijät asiasta, jos et itsekkään vaikuta innostuneelta. Sama pätee kuuntelemisessa. Lisäksi esimiehenä mielestäni tärkeä puhumisen taito on kysyminen. Kysyminen stimuloi paljon paremmin työntekijää ja saa hänet ehkä ajattelemaan asiaa vielä toisesta näkökannasta.

Esimiehen rooli työyhteisössä on jokseenkin muuttunut monipuolisemmaksi ajan saatossa. Karrikoidusti ennen tehtiin niin kuin johtaja sanoi, nykyään työnteko on enemmän yhteistyötä. Nykyään esimiehen tulisi osata kuunnella alaisiaan ja ottaa heidän puheistaan oleellinen irti ja tekemään niistä johtopäätöksiä, samalla kun hän vastaa perustellusti kysymykseen ja vie asiaa eteenpäin. Tämä omasta kokemuksesta ei ole niin helppoa, mutta ehkä juuri siihen esimiestoiminnan hienous perustuu. Lisäksi esimiehelle tulee vastaan erilaisia muita seikkoja, jotka voivat olla haasteellisia ja joissa tarvitaan erilaisia taitoja kuten esimerkiksi eripuran selvittäminen työyhteisössä, ongelmanratkaisut sekä ”lääkärinä” toimiminen sairaspoissaolojen myöntämisessä.

Kolmantena vuorossa on erilaisten viestintätilanteiden hallinta ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Tästä en kerro niin tarkkaan, koska Puro käsittelee aiheessa paljon käytännön esimerkkejä, joista on vaikea koota lyhyttä koostetta. Mutta annan yhden tärkeän vinkin, jonka itsekin huomasin esimiehenä toimiessani olevan merkittävässä roolissa eli tervehtiminen. Se on helppo tapa, josta molemmille osapuolille tulee positiivinen tunne. Varsinkin esimiehenä tervehtiminen tai sen pois jättäminen voi olla iso asia työntekijälle ja voi esimerkiksi aiheuttaa ahdistusta jos henkilö tuntee itsensä väärin kohdelluksi. Tämän kaltainen toiminta tuottaa hallaa työyhteisössä.

Viestinnän pelko ja epävarmuus ovat viestintää jarruttavia tekijöitä. Varsinkin esimies työntekijä asetelmassa henkilöiden välille voi syntyä jännitettä, koska toisella on enemmän valtaa. Välillä ihmiset eivät uskalla tuoda asioita esille jännitteen takia. Tämä on epäterve asetelma, josta on pyrittävä eroon. Helposti lähestyttävästä esimiehestä usein pidetään työntekijöiden joukossa. Työntekijän ja esimiehen välillä tarvitsee pitää jatkuvaa vuorovaikutusta ja antaa palautetta, jotta molemmat osapuolet voivat kehittyä ja jakaa puhuttavia asioita. Epävarmuutta vähentää se kuinka hyvin työntekijät tuntevat esimiehensä. Mitä enemmän alaiset tuntevat esimiestään, sitä syvemmäksi emotionaalinen suhde muodostuu. Jotkut antavat itsestään enemmän ulos ja toiset eivät, nämä ovat esimiehen itsepäätettävissä kuinka paljon hän avautuu itsestään alaisille. Usein viestinnän pelko tulee esiin, jos keskustelee hierarkiassa korkeammalla pallilla istuvan kanssa. Valta synnyttää pelkoa, vaikkakin valtaa käyttäisikin oikein. Esimiehellä on suuri valta mitä hän itse ei aina osaa ajatella, jotka ovat alaiselle tärkeitä kuten työolosuhteet, työvuorot sekä irtisanomiset. Nämä on työntekijälle merkittäviä asioita. Pelkoa vähentää myös tavat, joilla esität asiat alaisille. Määräätkö vai johdatteletko kysymällä. Esimerkiksi ”tule huomenna töihin klo. 8” verrattuna johdattelevaan kysymykseen “tulisitko huomenna klo 8?”

Kirjassa itselleni herätti eniten pohdintaa asioiden esittämisestä eri tavoin. Se on oikea taito osata sanoa asiansa juuri oikealla tavalla alaiselleen. Asiat voidaan esittää monella eri tavalla, mutta esimiehen on tärkeä havaita, mikä tapa toimii parhaiten eri ihmisille. Joillekin toimii suora puhe ja joillekin sitä ei kannata käyttää vaan ottaa toisen lähestymistavan. Johtaminen on muuttumassa henkilökohtaisemmaksi. Esimiehen rooli on monipuolinen, haastava sekä vaatii montaa eri taitoa, joista viestintä on yksi merkittävimmistä.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close