Tampere
28 Mar, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Erivärisiä idiootteja



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Johdanto

Erikson kertoo kirjassaan Idiootit ympärilläni eri persoonallisuustyypeistä värien kautta. Teoria pohjautuu William Moulton Marstonin* vuonna 1928 julkaisemaan DISC-malliin. Mallissa ihmisiä kategorisoidaan erilaisien inhimillisten kommunikointityylien perusteella hallitseviin, innostaviin, vakaisiin ja analyyttisiin tyyppeihin. (Erikson 2017, 270) Persoonallisuuksien ymmärtämisen kautta toisten ihmisten ymmärtäminen ja heidän kanssaan kommunikoiminen helpottuu. Tiedon vastaanottamiseen vaikuttaa vastaanottajan persoonallisuustyyppi, eli Eriksonin teoriassa vastaanottajan väri. (Erikson 2017)

*William Moulton Marston aka Charles Moulton on myös luonut sarjakuvahahmo Wonder Womanin.

 

Teoriaa väreistä

Marstonin DISC-mallin jatkokehitelmänä on luotu 1970-luvulla ruotsalaisen IPUn (Institutet för Personlig Utveckling) persoonallisuusanalyysiväline. IPUn mallissa DISC-profiilit on jaoteltu väreihin, jotka kuvaavat hyvin pitkälle alkuperäisen DISC-mallin persoonallisuustyyppejä, mutta hieman helpommin lähestyttävässä muodossa. (Erikson 2017, 271) IPUn mallissa DISC-mallin hallitseva tyyppi on korvattu punaisella, innostava keltaisella, vakaa vihreällä ja analyyttinen sinisellä. Punaisia kuvaillaan luonnollisiksi johtajiksi, sillä he ovat nopeasti reagoivia, välittömästi toimivia eivätkä pidä tehottomuudesta. He eivät myöskään ole ihmissuhdeihmisiä, joten heidän ulosantinsa voi olla joistakin jopa kylmää. Keltaiset ovat luonnollisia inspiroijia, sillä he eivät ole kiinnostuneet rutiineista, toimivat impulsiivisesti ja ponnistelevat saadakseen muutkin mukaan. Vihreät pitävät vakaudesta ja turvallisuudesta. He reagoivat hyvin rauhallisesti, kuuntelevat aktiivisesti eivätkä pidä konflikteista. Heidän luonnollisin elinympäristönsä on kaavamaisessa työssä tai kotisohvalla. Siniset taas sopivat lähes täydellisesti taloudellisiin tehtäviin, sillä he ovat hitaasti reagoivia, vahvoja organisoijia, perfektionisteja ja varovaisia toimissaan. (Erikson 2017, 26-27)

IPUn luoman mallin etuna ainakin omasta mielestäni on se, ettei se vangitse analyysin tekijää ajattelemaan vain yhtä väriä/persoonallisuustyyppiä yhtä voimakkaasti kuin alkuperäinen DISC-malli. Myös Erikson itse rohkaisee ja muistuttaa lukijaa siitä, että puhtaasti yhdenväriset ihmiset ovat erittäin harvinaisia. Suurin osa ihmisistä on kahden tai kolmen värin yhdistelmiä.

 

Pohdinta

Idiootit ympärilläni -kirja oli hyvä jatkumo jo aiemmin opinnoissani aloittamaani itsetutkiskeluun. Olen aina kokenut olevani äärimmäisen voimakas persoona, enkä pidä paikoillaan olemisesta, saati siitä, etteivät asiat etene. Kirjan myötä opin itsestäni paljon lisää: ei ole välttämättä väärin toimia näin, se johtuu vain peruspersoonastani ja -temperamentistani. Olen punainen, ja vielä melko puhdas sellainen. Punainen henkilö on nopeatempoinen, kiivas, asia- tai tehtäväkeskeinen sekä kommunikoinnissaan suora. Sinänsä haastavin osa-alue muille punaisen henkilön toiminnassa on tapa kommunikoida. Punaisen ajatusmaailmaan ei tahdo mahtua se fakta, että muut ovat erilaisia: hitaampia, pohdiskelevampia, ihmissuhdekeskeisiä…

Kirjaa lukiessani reflektoin eri värejä – punainen, keltainen, sininen ja vihreä – jatkuvasti tuntemiini ihmisiin, ja täten pystyin paremmin pohtimaan tilanteita ja toimintamalleja kriittisemmin. Miksi joku on toiminut jossain tilanteessa tietyllä tavalla, ja miksi kommunikointi ei jonkun kanssa välttämättä ole toiminut. Erikson mainitseekin kirjassaan usein, että viestiä ei tule välittää siten että se on itselle hyvin ymmärrettävissä, vaan siten kuin vastaanottaja sen haluaa kuulla ymmärtääkseen asian (Erikson 2017, 13-18). Tämä on helpompi ottaa huomioon, kun tuntee ympärillään olevat ihmiset ja tietää heidän persoonallisuuksiensa päävärin kyseisessä tilanteessa. Huomasin kirjaa lukiessani myös maakuntaidentiteettien pohjautuvan hyvin pitkälti kirjassa mainittuihin yleistyksiin eri väreistä: Hämäläiset ja Savolaiset ovat vihertäviä, Pohjanmaalla ollaan punaisia ja Karjalassa keltaisia. Pääkaupunkiseudulle on kerääntynyt sosioekonomisista syistä paljon sinisiä, mutta myös punaisia mahtuu joukkoon. Pienillä paikkakunnilla vihreä on vallitseva väri jo lähinnä sen vuoksi, että usein siellä halutaan elää hieman hitaammin. Toki näihin yleistyksiin mahtuu paljon poikkeuksia.

Itsetutkiskelun myötä opin itsestäni – ja muista – myös paljon muuta. Hyvin harva edustaa yhtä väriä, mutta tietyissä tilanteissa jotkut värit ovat enemmän esillä jokaisen persoonassa. Itselläni muita edustamiani värejä ovat sininen ja ehkä häivähdys keltaista. Sininen henkilö on myös asia- ja tehtäväkeskeinen, mutta hän on punaisesta poiketen äärimmäisen analyyttinen ja perustaakin kaikki mielipiteensä faktoihin. Sininen on aina perillä siitä, mitä tapahtuu eikä tule yllätetyksi juuri missään tilanteessa. Keltainen on taas luontainen esiintyjä. Hän nauttii huomion keskipisteenä olemisesta ja viihdyttää ihmisiä mielellään. Keltainen nauttii huomiosta jopa niin paljon, että saattaa viedä kaiken tilan, mikäli ei tule estetyksi.

 

LÄHTEET

Erikson, T. 2017. Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään. EU: Atena Kustannus Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close