JOHDANTO

Olen jo pitkään halunnut tutustua Elaine N. Aronin (2013) teokseen Erityisherkkä ihminen. Kiinnostukseni tietenkin kumpuaa ajatuksista omasta itsestäni. Nyt kesällä vihdoin sain kirjan käsiini ja olen päässyt perehtymään siihen. Ensimmäisenä tietenkin kaivoin esiin testin Oletko erityisherkkä? (Aron 2013, 30-31). Olin tuloksesta tietenkin varma, sillä tietyissä tilanteissa kyyneleet virtaavat poskillani muita useammin. Mutta, yllätyksekseni sain vain 8 pistettä, kun erityisherkkyyteen tarvittaisiin 12 pistettä tai enemmän. Testin mukaan en siis ole erityisherkkä. Heti testin perään kuitenkin todetaan, että testin perusteella ei voi tehdä niin tarkkoja päätelmiä, että niiden pohjalta kannattaisi alkaa rakentamaan elämäänsä. Se on vain suuntaa antava. Jatkan siis vielä avoimin mielin teokseen perehtymistä. (Aron 2013, 31.)

ERITYISHERKKÄ VS. EI ERITYISHERKKÄ

Ensimmäisessä luvussa kerrotaan siitä, miten erityisherkät kokevat usein olevansa vääränlaisia ja jollain tavalla aina erilaisia kuin kaikki muut. (Aron 2013, 34.) Itse en ole koskaan ajatellut näin. Koen vain olevani herkkä ja monessa tilanteessa herkempi kuin muut. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt siinä mitään pahaa. Herkkyyteni tulee usein esiin kyyneleiden kautta ja olenkin todennut, että on vähemmän noloa päästää muutama kyynel kuin se, että kasvoistani näkee kilometrin päähän, että nyt itkettäisi, mutta pidättelen kyyneleitä viimeiseen asti. Toki ne, jotka eniten kanssani ovat tekemisissä, ovat jo tottuneet tilanteeseen. Se siis varmasti helpottaa.

Aron (2013, 39-40) listaa asioita, jotka ovat ominaisia erityisherkille ihmisille verrattuna niihin, joilla sitä piirrettä ei ole. Tämä lista ei tietenkään ole absoluuttinen vaan kuten testi, tämäkin on vain suuntaa antava. Listassa on siis 14 kohtaa, jotka kuvaavat erityisherkkien kehoon tai mieleen liittyviä asioita. Melkein koomista on se, että tunnistan näistä piirteistä itselläni olevan vain kaksi. Ensimmäinen näistä on se, että koen muiden tunnetilojen vaikuttavan itseeni voimakkaasti (Aron 2013, 40). Koen tämän tulevan esiin erityisesti jotain ohjelmaa katsoessani. Tällä viikolla esimerkiksi myötäelin Elossa 24h -sarjan jaksoa, jossa vanhemmat olivat surullisia ja pettyneitä kun tyttären kauan odotettua sydänleikkausta siirrettiin muutamalla päivällä. Myötäelän yhtä paljon myös ilonhetkissä, kuten muissakin tunteissa. Toinen, jonka koen koskevani itseäni, on herkkyys kofeiinille (Aron 2013, 40). Kaksi kuppia kahvia muutaman tunnin sisällä saa minut huonovointiseksi, hikoilemaan ja tärisemään. Siksi kahvi onkin itselleni herkku, jonka sallin vain harvoin, enkä koskaan kotona normaalissa arjessani. Niissä tilanteissa, joissa tartun kahvikuppiin, oma kuppini on vain puolikas. Haluan nimittäin säilyttää nautinnon siihen liittyen.

EVÄS

Aronin (2013, 16-18) psykoterapeuteille kehittelemä tapa kuvata erityisherkkiä kiteytyy lyhenteeseen EVÄS. Emotionaalinen reaktiokyky on näistä piirteistä ensimmäinen. Tällä tarkoitetaan sitä, että erityisherkät ihmiset reagoivat vahvemmin myönteisiin kuviin. E:llä tarkoitetaan myös empatiaa. Kun tutkittaville näytettiin kuvia heidän rakkaistaan erilaisissa tunnetiloissa, heidän peilisolunsa aktivoituivat. Tällöin siis peilisolut reagoivat samoin, kun tarkkailtavan ihmisen solut. Itse koen, että minulla on emotionaalista reaktiokykyä, sillä kuten aikaisemmin toin esiin, myötäelän vahvasti muiden reaktioita ohjelmissa nähdystä lähtien. Tämä piirre siis sopisi tukemaan mahdollista erityisherkkyyttäni. (Aron 2013, 16-18.)

V-kirjain kuvastaa vivahteiden vaistoamista eli havaitaan sellaisia asioita, jotka monille muille jäävät huomiotta. Kyseessä ei ole poikkeuksellinen näköaisti tms., vaan vivahteilla tarkoitetaan tässä asioiden hienosyisiä merkityksiä. Erityisherkillä tämä piirre tulee esiin siten, että he pystyvät suunnittelemaan reaktionsa näihin hienovaraisiin vihjeisiin perustuen. (Aron 2013, 18.) Omalla kohdallani tunnistan tietyissä määrin piirteen itselläni, mutta koska en ole siihen aikaisemmin kiinnittänyt huomiota niin en koe sitä niin merkittäväksi ominaisuudeksi itsessäni.

Ärsykkeiden liiallisuus on lyhenteen kolmas kirjain. Tällä tarkoitetaan sitä, että huomataan jokainen pikkuasia, ja sen seurauksena väsytään normaalia suuremman tietomäärän vuoksi. Tällaisissa tilanteissa erityisherkkä kaipaa normaalia enemmän rauhaa ja lepoa. (Aron 2013, 19.) Itse tarvitsen kyllä rauhaa ja lepoa, mutta en koe sen johtuvan ärsykkeistä ympärilläni. Olen useamman vuoden työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana ja siellä on huomioitava jatkuvasti kaikkien lasten tekemistä. Kiinnitän siis huomioita pikkuasioihin ja se on varmasti myös taito, joka itselläni on kehittynyt vuosien saatossa. Se ei kuitenkaan vie itseltäni yhtään sen enempää energiaa kuin muukaan oleminen ja tekeminen.

Viimeisenä on vielä syvällinen käsittely. Tällä tarkoitetaan sitä, että erityisherkällä on keinot esimerkiksi muistaa puhelinnumero ulkoa, mikäli muistiinpanovälineitä ei ole saatavilla. He saattavat esimerkiksi liittää tiedon menneisiin kokemuksiin ja näin muistaa numeron paremmin. Syvällinen käsittely ilmenee myös siten, että tietoisen päätöksen tekeminen voi viedä paljon aikaa, mutta intuitiivinen päätöksenteko sujuu paljon helpommin. (Aron 2013, 20.) Tunnistan itsessäni kyllä intuitiivisen ajattelun helppouden ja sen, että asioita katsotaan monelta eri kantilta. Syvällinen ajattelu kuitenkin kuulostaa jotenkin jopa pelottavalta, sillä itse en kuitenkaan koe meneväni erityisen syvälle asioihin. Tai en ainakaan tee niin tietoisesti. Joku toinen voi kuitenkin olla tästä kanssani eri mieltä.

POHDINTA

No, olenko sitten lopulta erityisherkkä? Vaikka itseltäni löytyy osa erityisherkille ominaisista piirteistä, niin en siitä huolimatta koe olevani sellainen. Kaikista varmasti löytyy joitain piirteitä, jotka sopivat erityisherkän määritelmään. Nyt kuitenkin asiaan vähän enemmän perehdyttyäni huomaan, että minussa on oikeastaan todella vähän näitä esiteltyjä piirteitä. Lopputuloksena toteankin vain olevani herkkä. Se on ominaisuus, joka on ollut minussa lapsesta asti ja silloin näkynyt ujoutena. Se ei kuitenkaan vaadi mitään erityistä ”diagnoosia”, vaan on itsessäni selvästi vain yksi piirre muiden joukossa. Selvisipä tämänkin asia muutamien vuosien pohdinnan jälkeen. Toki, kuten teoksessa todetaan, testit ja listat eivät ole absoluuttisia totuuksia, joten erilaiseen teokseen perehtymällä asia voisi olla toisinkin. Nyt minun on kuitenkin hyvä näin.

Miten tämä sitten vaikuttaa minuun ja tiimiini? Omasta puolestani ei mitenkään. Tiimini on jo tottunut, että välillä ne kyyneleet vierähtävät poskille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin pois tilanteesta tai että ei voitasi esimerkiksi käsitellä jotain asiaa. Toimintakykyni säilyy kyynelistä huolimatta. Suurin anti erityisherkkyyteen perehtyessäni olikin se, että tiedän siihen liittyviä piirteitä paremmin. Tämä helpottaa esimerkiksi johtotehtävissä, jolloin voi olla sallittua tehdä erilaisia järjestelyä muiden hyvinvoinnin tueksi. Erityisherkillä on myös paljon sellaisia piirteitä, että niitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Nämä piirteethän ovat nimittäin positiivisia, ongelmia tulee siitä, että ne kuormittavat erityisherkkiä niin paljon. Kuten tässäkin asiassa, kohtuus kaikessa. Toisille se kohtuuden määrä on eri kuin toisille.

LÄHTEET

Aron, Elaine N. 2013. Erityisherkkä ihminen. 2. painos. Helsinki: Nemo.