Luin hiljattain kirjan tiimityöstä ja sen merkityksestä. Akatemialla varsinkin puhuttu aihe, josta riittää jokaiseen dialogiin sanottavaa, tottakai, onhan aihe kuin meidän lapsemme. Tiimiyrittäjiähän tässä ollaan.

Onnistu tiimityössä kirja on paljon kehuttu, eikä suotta. Sain kerrankin palon lukea ja hotkaisin koko opin kerralla, samalla sitä pureskellen ja nautiskellen. Opin jopa jotain uutta! Lähdin ammentamaan oppeja peilaten minun tiimiini Hurmaan, ja siihen kuinka erilaisuus on meidän todellinen voimavaramme.

En ole ennen tajunnut ajatella asian merkittävyyttä, kunnes uppouduin kyseiseen opukseen. Tiimin erilaisuuden voima on meidän suurimpia vahvuuksia, etenkin projekteja tehdessämme. Tuskin koskaan on tullut hetkeä, jossa hurmurit ovat täysin samaa mieltä asiasta, tai etteikö joku hihkaisisi uutta näkökulmaa ennen päätöksen syntymistä, ja siitäkös olenkin alkanut nauttia! Saatoin akatemian alkuaikoina toisinaan turhautua hetkeen, kun mielipiteitä oli vähintäänkin yhtä paljon kuin Hurmureita ja päätöksenteko senkun takkuaa. Lopulta, hyvän dialogin kautta ratkaisuun päästyämme, lopputulos oli paras mahdollinen ja taatusti hyvin mietitty ja kaikkia meitä tyydyttävä!

Erilaisuuden tärkeys korostui kuitenkin kesällä tekemässämme projektissa nimeltään Case Neverland. Jos et ole kuullut kyseisestä projektista, olet todella ihmeen kaupalla osannut säästää itsesi somemyllytykseltä Neverlandin likkojen takaa. Projektitiimissämme oli sopivasti erilaisia ihmisiä, joilla oli erilaisia tapoja reagoida asioihin sekä työskennellä yhdessä, intoutua onnistumisista, taikkapa harmitella epäonnistumisia.

Meillä oli ideoijia ja innostujia, tunteella eläviä sykyilijöitä, jotka olisivat suoraapäätä valmiita tekemään vaikka ja mitä. Onneksi meillä oli myös viimeistelijöitä ja harkitsijoita, jotka huolehtivat työn laadusta ja siitä että asiat saatetaan lopullisesti maaliin etenkin huolella. Sen lisäksi tiimissä oli piirteitä eteenpäin puustaavasta koordinaattorista sekä uteliaasta kokeilumielestä. Huomasin selkeästi, että luekeudun itse niihin intuitiivisiin ihmisiin, jotka työskentelevät energiapuuskien vallassa sekä pitävät luovuutta voiman lähteenään.

En sano, että Neverland olisi mennyt milläänlailla mittareilla lukien nappiin, mutta sanon, että rohkeus tehdä ja onnistua sillä tasolla kun onnistuimme, oli varmasti suurelta osin onnistuneen projektitiimin syytä ja seurausta.

Neverlandissä opimme paljon siitä, kuinka tärkeä erilaisuus voikaan olla projektin onnistumisen kannalta. Tempperamenttiset sykyilijät kaipaavat rinnalleen rauhallisempaa viimeistelijää ja toisinpäin. Balanssi pysyy ja hommat hoituvat hyvin. Meiltä löytyi takulla ripaus jokaista yhdeksää tiimiroolia, ideoijia jotka puskivat uutta ideaa ja nauttivat hurjista ideointihetkistä ja, siitä että vain taivas on rajana. Vauhdittajan piirteitäkin porukasta löytyi tiukan paikan tulla, kun palaverit venyivät ja aihe suistui raiteiltaan. Verkostoitujia koitimme olla jokainen, enemmän ja vähemmän. Itseään tuli haastettua tällä saralla. Äärimmäisen tärkeää viimeistelijän roolia oli onneksi iso ripaus joukossamme  ja sitä tosiaan tarvittiin kun ideat lensivät ja into kasvoi yli äyräiden. Tällöin pieni tilanteen tsekkaus ja pysähdys oli poikaa. Tytöt maan pinnalla ja homma jatkumaan!

Näillä opeilla ja tärpeillä on hyvä lähteä rakentamaan Case Neverland kakkosta, tai kuka tietää mitä!

LÄHTEET:

Jari Salminen. 2013. Onnistu tiimityössä. 1. painos. Helsinki: Multiprint Oy.Er