Tampere
22 Jan, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

Epäonnistu!



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Tunne lukkosi
Kimmo Takanen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Oman Proakatemian alkutaipaleeni aikana on vahvasti noussut esiin epäonnistuminen. Epäonnistuminen siltä kantilta, että täällä saa ja pitää epäonnistua. Mitä se kuitenkin käytännössä tarkoittaa? Kaikkia kehotetaan epäonnistumaan, miksi? Tekemään asiat huolimattomasti, jotta voi tuntea epäonnistuvansa, niinkö? Ehkä ei kuitenkaan sellaista epäonnistumista, vaan inhimillisiä erheitä, joita sattuu kaikille. Kuulostaa pelottavalta ihmiselle, joka omaa jonkin tason epäonnistumisen tunnelukon. Pelottavalta siksi, että itse karttaa tilanteita, joissa on mahdollisuus epäonnistua ja nyt täällä minun tulisi kohdata epäonnistumisia melkeinpä kehotuksesta. Toisaalta kehotukset ja ympäristö saavat ajattelemaan, että nyt ehkä olisi hyvä aika käsitellä epäonnistumisen tunnelukkoa tällaisessa paikassa, jossa se on sallittua ja jopa suositeltavaa. Palasin aikaisemmin lukemaani Kimmo Takasen kirjoittamaan kirjaan Tunne lukkosi, jonka sivuja lukiessani pystyin samaistumaan moniin tunnelukkoihin, joita omaan enemmän tai vähemmän. Ei ehkä vahvimpana, mutta ajankohtaisimpana on epäonnistumisen tunnelukko, joka pääsee oman pääni sisällä sekä paperilla käsiteltäväksi ensimmäisenä.

 

Tunnelukko

Tunnelukot ovat meidän lapsuudestamme opittuja uskomuksia meistä itsestämme, toisista ihmisistä, sekä koko elämästä. Tunnelukot ohjaavat meidät reagoimaan, käyttäytymään ja ajattelemaan saman kaavan mukaisesti tilanteissa, joihin tunnelukko vaikuttaa. Tunteet ja järki eivät kulje käsikädessä, vaan monesti tunteemme ohjaavat meidät toimimaan tietyllä tavalla, vaikka järki sanoisi, ettei se ole järkevää tai kannattavaa. Tunnelukot saavat meidät automaattisesti ajattelemaan negatiivisesti itsestämme ja muista. Tunnelukkomme eli uskomuksemme ei poistu sillä, että välttelemme tilanteita ja niin unohdamme uskomuksemme olemassa olon. Tärkeintä uskomuksen yli pääsemiseksi on yksinkertaisesti lakata uskomasta siihen ja todistaa itselleen uskomus vääräksi. Uskomusten muuttaminen ja niistä luopuminen ei kuitenkaan ole helppo ja nopea tie, sillä olemme uskoneet niihin koko elämämme ajan. (Takanen, 16–17)

 

Epäonnistumisen tunnelukko

Epäonnistumisen tunnelukko saa sinut uskomaan, että sinut on luotu epäonnistumaan. Olet taitava välttelemään haasteita ja vaikeita tehtäviä, koska olet siinä uskossa, että tulet kuitenkin epäonnistumaan ja siksi et ole valmis yrittämään tosissasi. Uskot, että et osaa tai kykene tekemään joitain asioita, koska näet mahdollisuuden epäonnistua. Positiivisen palautteen vastaanottaminen on hankalaa, sillä et usko sitä omaksi ansioksesi ja kuitenkin jossain on aina joku, joka on menestynyt tai pärjännyt sinua paremmin.

Työelämässä tunnelukko näyttäytyy vahvasti. Olet luultavasti alisuoriutuja, etkä käytä koko potentiaaliasi työtehtäviin. Uskot, että sinusta puuttuu jotakin sellaista, joka estää menestymisesi sekä uralla etenemisen. Välttelet vaativia työtehtäviä, joissa on mahdollisuus epäonnistua ja siksi pelaat varmanpäälle. Ylennykset, aloitteellisuus, työhön sitoutuminen ja haasteiden vastaanottaminen saavat sinut pelkäämään epäonnistumista ja siten karttamaan tällaisia mahdollisuuksia. Tämä johtaa siihen, ettet kehity, opi ja etene työssäsi.

Koet epäonnistuvasi herkästi, vaikka yleisellä mittapuulla olisit onnistunut. Asetat yleensä tavoitteet niin suuriksi, että jos et yllä sinne asti, tunnet epäonnistuneesi. (Takanen, 58)

 

Pelko

Miksi pelkään epäonnistumista? Olenko koskaan oikeasti edes epäonnistunut? Muistellessani sitä, en saa mieleeni yhtäkään asiaa, jossa olisin pahemmin epäonnistunut. Tiedänkö siis edes, miltä todella tuntuu epäonnistua? Mikä on pahinta, jota voisi käydä epäonnistuessani? Olen varmasti epäonnistunut elämäni aikana monesti, mutta ilmeisesti olen selvinnyt niistä, sillä täällä sitä ollaan ihan elävänä ja hyvinvoivana, eikä yksikään muisto kaiverra mieltäni tai kummittele takaraivossa. Lohduttavaa! Mitä siis pelkään…? Mitä epäonnistuminen todellisuudessa edes on ja kuinka sitä mitataan? Kirjoittaessani tätä esseetä totesin, että se taitaa olla ohi menevä tunne, josta aina opimme jotain uutta ja jonka loppujen lopuksi unohdamme.

Oman epäonnistumisenpelon takia olen menettänyt joitakin hienoja mahdollisuuksia. Olen viimeisen vuoden aikana tietoisesti yrittänyt päästä epäonnistumisenpelosta yli sanomalla kyllä ja heittäytymällä tilanteisiin. Löydän kuitenkin viikoittain itseni tilanteista, joissa olisin voinut heittäytyä mukaan, mutta alitajunta on vienyt minut pois tilanteesta tai sivuuttanut aiheen, sillä olen nähnyt mahdollisuuden epäonnistua. Yksi tavoitteeni Proakatemia ajalleni on se, että epäonnistun. Epäonnistun niin, että opin siitä jotakin ja voin todistaa itselleni, että selvisin siitäkin. Epäonnistuminen kuitenkin vaatii sen, että laitan itseni alttiiksi tilanteisiin, joissa näen mahdollisuuden epäonnistua. Ne ovat kuitenkin täällä Proakatemialla suurin mahdollisuus oppia, onnistuin tai epäonnistuin, ainakin yritin.

 

 

 

LÄHTEET
Takanen, K. 2011. Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta. WSOY.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close