http://www.uskallainnostua.fi/blogi/epamukavuusalueella-olemisen-kaksi-puolta

Epämukavuusalueella oleminen on epämukavaa. Välillä se on jopa todella epämukavaa. Epämukavuusalueella olemista voi myös harjoittaa. Se tarkoittaa sitä, että sinne haluaan mennä. Siellä olemista voi oppia tykkäämään. Se on kuin kovalla sykkeellä tehty juoksulenkki, se tuntuu epämukavalta, mutta sen haluaa tehdä, sillä tietää, mitkä hyödyt siitä on. Jos epämukavuusalueella on, eikä siellä halua olla, tai ei ymmärrä, minkä hyödyn siitä saa, se on todella epämukavaa. Täytyy siis kaivaa hieman syvemmältä syitä, miksi sen tekee, mitä hyötyä siitä on. Epämukavuusalueella olemista täytyy harjoitella ja siitä voi tykätä. Jossain vaiheessa se asia, ei enää tunnukaan epämukavalta, eikä se ole enää epämukavuusalue, kun siihen on oppinut. Mieli alkaa tottumaan. Omaa epämukavuusaluetta voi harjoittaa laajemmaksi, jolloin tietty asia, ei tunnukaan niin epämukavalta. Itse koen, että epämukavuusalueelle ei aina vain tietoisesti mennä. Joskus käy jopa niin, että sinne joutuu, vaikkei itse niin kovasti olisikaan halunnut. Esimerkiksi nämä Akatemiaan liittyvät kirjapisteet, joita jokainen opiskelija joutuu/pääsee kirjoittamaan. Itse nautin tästä suunnattomasti. Koen pääseväni jäsentelemään ajatuksia ja uutta oppimaani. Tiedän kuitenkin, että joillekin nämä ovat todella kaukana mukavuusalueesta. Tämä toistuu puolen vuoden välein, tietty kirjapistemäärä on saavutettava. Osalle kirjoittaminen on todella haastavaa, epämukavaa, eikä ne kirjatkaa eksy, kuin pakon edestä käteen. Luulen kuitenkin, että kun tälle alueelle on vain yksinkertaisesti pakko mennä, osa oppii jopa nauttimaan tästä. Saa ahaa-elämyksiä, kunhan ymmärtää, miksi tätä tehdään.

Tein tietoisen valinnan tälle syksylle oman epämukavuusalueeni kannalta. Viime keväänä kävimme Hurman kanssa palautepajaa ensimmäisestä puolesta vuodesta Hurmana, jossa yksi isoin asia jäi mieleeni pyörimään koko kesäksi. Tiimiläisemme Juho antoi palautetta minulle ja totesi, että toivoisi näkevänsä minut jossain vastuutehtävässä. Silloin mietin, että vau, mahtavaa, joku näkee minussa jotain potentiaalin rippeitä. Heti seuraava ajatukseni oli yhyy vastuuta, en osaa, en pysty. Olen todella huono ottamaan vastuuta toisiin ihmisiin liittyvistä asioista. Olen sujut itseeni liittyvissä valinnoissani, mitä teen. Osaan kantaa vastuun omasta tekemisestäni, sanoistani, sekä teoista. Mitä tulee muihin ihmisiin, tiimiimme, koin sellaiset vastuutehtävät järkyttävän suurina. Olen puhunut Promisian entisen BL:n kanssa, Hurman syksyn BL:n ja Promisian nykyisen. On ollut mahtava nähdä, miten rennosti, mutta asenteella kaikki ovat hoitaneet hommiaan. Ihailin sitä ja mietin, et varmasti itse yksinkertaisesti osaisi pitää pakettia kasassa, ei minulla ole annettavaa tarpeeksi.

Palasimme kesän jälkeen koko Hurman voimin takaisin Akatemialle. Oli aika päättää, mihin pienempään tiimiin kukin menee. Markkinointi, talous, myynti ja HR olivat vaihtoehtona. Tiesin, että markkinointi on alaani, tiedän siitä paljon, minulla on annettavaa. Aloin kuitenkin pohtimaan, onko se liian helppo tie. Juhon sanat olivat ajoittain kaikuneet kesän aikana päässäni. Oli liian myöhästä olla Hurman johtoryhmässä syksyllä, mutta vastuuta on aina mahdollista jakaa. Kun näin, että HR-tiimiin tarvitaan ainoastaan yksi jäsen Juhon lisäksi, tiesin, että tuota paikkaa on haettava. Itselleni erityisesti merkityksellisen siitä teki se, että paikkoja HR:n lisäksi oli vain yksi. Se oli itselleni iso askel. Paikka kiinnosti muitakin ja siinä vaiheessa mietin, että on hyvä vain perääntyä, luovuttaa paikka jollekin. Typerys, mitä sä edes yrität, mietin. Tiesin, että se johtuu epämukavuudesta ottaa vastuuta koko tiimiin koskevista asioista. On helpompaa olla yksi ääni muiden joukossa antamassa ainoastaan mielipiteitä, nyt täytyisi tosi toimin kehittää jotain suurta Juhon kanssa kaksi. Tietysti koko tiimi on tukena, mutta epämukavuus oli päällimmäinen tunne. Minut valittiin paikkaan, nyt sitä mennään, mietin. Ja ihan hyvä niin. Olemme kuitenkin yhdessä oppimassa ja tämä on itselleni niin monella tapaa opin paikka. On helpompi tehdä jotain, mitä osaa jo valmiiksi, kehittyä siinä, opiskella lisää. Ikään kuin kasata vain tietoa toisen päälle. Nyt joudun aloittamaan käytännössä tyhjältä pöydältä, mutta mikä mahdollisuus se onkaan. Täytyy tunnistaa, mikä hyöty epämukavuusalueella oleminen onkaan ja siitä voi alkaa nauttimaan. Hetken päästä, kyseinen asia ei olekaan enää omalla epämukavuusalueella. Kaikkeen tottuu. Eikun vain hommiin!