Oletko koskaan kokenut, että elämäsi ei ole yhtä hyvää, kuin jonkun toisen? Pelkäätkö haastaa itseäsi asioissa, joita et osaa?  Itse ainakin vastasin näihin keksimiini kysymyksiin kyllä. Tässä esseessä pohdin sitä, miten paineet vaikuttavat sinuun ja mitä haittoja ja hyötyjä pienestä paineesta voi olla. Käyn läpi epämukavuusalueelle menemistä ja sen hyötyjä. Kuuntelin Mark Mansonin kirjan, kuinka olla piittaamatta p*skaakaan ja se auttoi ainakin itseäni ajattelemaan monia asioita hieman erilaiselta kantilta.  

Vertailu 

“Jokin viimeaikaisessa teknologian murroksessa tuntuu lietsovan yksilön epävarmuudet ennennäkemättömän hurjaan roihuun” (Manson, M. 2018, Luku 3).  

Manson puhuu kirjassaan siitä, kuinka nykyinen media ja tiedon tulva on muokannut ihmiskuntaa hyvin paljon suuntaan, joka luo paineita jokaisen elämään. Kun sinulla on huono päivä, avaat esimerkiksi somen ja näet, että jollakin toisella menee elämässä mielestäsi paremmin, ei päiväsi ainakaan siitä parane. (Manson, 2018, Luku 1.) Koen, että nykyään vertaillaan todella paljon itseään muihin. Internet ja etenkin sosiaalinen media on iso syy itsensä vertailuun, olkoon se sitten omaan ulkonäköön, elämäntapaan tai oikeastaan mihinkä vaan, jossa itseään pystyy vertaamaan toisiin ihmisiin. Uskon, että sosiaalisen median takia epävarmuudet ovat nousseet pilviin mitä kummallisemmistakin asioista. Jossakin määrin vertailu voi olla hyväkin asia, sillä se voi inspiroida sinua ja luoda myös itsellesikin tavoitteita, mitä kohti kulkea. Koen kuitenkin, että nykypäivänä ihmiset vertailevat liikaa itseään toisiin, mikä luo turhistakin asioista painetta elämään. Itse kun aloitin Proakatemialla opiskelun, heräsi itselläni paljon ajatuksia siitä, että olenko minä tarpeeksi hyvä tähän ympäristöön ja minun omaan tiimiini. Suurin osa tiimiläisistäni ovat minua vanhempia, ja heillä on monessakin asiassa enemmän kokemusta, kuin minulla itsellä. Itse tulin Proakatemialle melkein suoraan lukion penkiltä, joka loi itselleni pientä painetta omista kyvyistä ja soveltuvuudesta tällaiseen koulutusohjelmaan.  

Mökkipajassa nuotion äärellä puhuimmekin muutaman tiimiläiseni kanssa asiasta ja tajusin, että en ollut näiden ajatusteni kanssa yksin. Pohdimme omia vahvuuksiamme ja kokemuksiamme tiimissä. Tulimme siihen lopputulokseen, että mitä vähemmän Proakatemialle tultua sinulla on tietotaitoa erilaisista yrittäjyyteen liittyvistä asioista, sitä enemmän sinulla on tietenkin mahdollisuus kehittyä ja oppia uusia asioita Proakatemian aikana. Aika loogista, kun näin jälkeenpäin miettii. Se, että tunnistaa omat puutteensa ja epävarmuutensa lisää siis mahdollisuutta oppia lisää. Uskon, että Proakatemia on juuri se oikea paikka itselleni, sillä mahdollisuudet uuden oppimiseen ainakin oman melko vähäisen kokemuksen takia ovat todella laajat. Omat heikkoudet ja niiden tunnistamiset lisäävät ainakin itselläni kehittymisen halua niillä osa-alueilla ja siksi koen, että mitä vähemmän asioista tiedät ennen Proakatemiaa, sitä opettavaisempi matka sinulla on mahdollisuus rakentaa ja kulkea. 

Onko kärsimyksestä hyötyä? 

Kärsimystä on, koska siitä on biologista hyötyä. Manson kirjoittaa siitä, kuinka kärsimys on luontainen keino muutokseen. Ihminen on kehittynyt sietämään jonkin verran epävarmuuden ja tyytymättömyyden tunteita, sillä sopivasti epävarma ja tyytymätön otus ponnistelee eniten keksiäkseen uutta ja selviytymään. Ihminen tympääntyy luonnostaan siihen, mitä hänellä on ja haluaa sellaista mitä hänellä ei ole. (Manson, 2018, Luku 2.) Ajattelin, että onpas ärsyttävän kuuloisia lauseita, kun ensimmäisen kerran nämä kuulin. Jotenkin ei niin positiivisten esimerkkien kautta käsittelevä kirja. Kuitenkin nämä lauseet pistivät mietityttämään ja pystyn kyllä hyvin monella elämäni osa-alueella samaistumaan näihin yllä oleviin Mansonin lauseisiin. Tällä hetkellä, kun tätä esseetä kirjoitan, koen pientä kärsimystä. En tykkää kirjoittamisesta, en osaa kirjoittaa mielestäni asiatekstiä ja pientä painetta ahdistusta taustalla luo myöskin esseesakko, jos esseepisteitä ei saa kasaan. Nämä tunteet kuitenkin puskevat minua eteenpäin esimerkiksi juuri kirjoittamisen kanssa. Haluan kehittyä kirjoittajana, koska uskon, että jos joskus haluan olla yrittäjä, täytyy osata kirjoittaa selkeää ja asiatyylistä tekstiä. Kun koen kärsimyksen tunnetta esseistä, haluan asiaan muutoksia, mikä saattaa tällä hetkellä olla se, että haluan saada esseeni valmiiksi. Siihen ei auta muu kuin tarttua tuumasta toimeen ja alkaa kirjoittamaan, jotta tunne menee pois. Pieni ärsyke, eli esseesakko, pienellä painostuksella rutistaa minua kirjoittamaan esseepisteeni kasaan. Pieni ahdistuneisuus ja paine, joka on luonut jollakin tasolla kärsimystä, on siis tuottanut tulosta, sillä kun luet tätä esseetäni, on ensimmäisen kevään esseepisteeni kasassa. Yksi tämänhetkisistä tavoitteistani on, että kehittyisin kirjoittajana ja lukijana, sillä olen huomannut jo ensimmäisen kevään aikana, kuinka paljon kirjojen lukemisesta ja reflektoinnista voi oppia ja oivaltaa. Taito, mitä en koe vielä osaavani, houkuttelee osata, joten Mansonin toteaminen siitä, että ihminen haluaa sellaisia asioita, joita hänellä ei vielä ole, pätee ainakin minun kohdallani esseiden kirjoittamisen osalta. 

Kärsimys on mielestäni kauhea sana, mutta ymmärrän, että sitä voi olla niin monen tasoista. Jotkin asiat tuottavat enemmän kärsimystä, kuin toiset. Itse ehkä korvaisin sanan kärsimys epämukavuudella. Jos kärsit, on sinulla silloin epämukavaa. Toisaalta epämukavakin on ankean kuuloinen sana. Tiimini pajassa puhuimmekin alkukeväästä epämukavuusalueesta ja sinne menemisestä. Päätimme, että ei käytetä sitä sanaa, vaan puhutaan ennemmin itsensä kehittämisalueesta tai kehittymisalueesta, kun kyse on opinnoista. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta monesti se, mikä koetaan epämukavuusalueeksi esimerkiksi opinnoissa, johtuu monesti siitä, että sitä ei vielä osata, sitä pelätään tai jotakin muuta tämänkaltaista. Epämukavuusalueella oloa voi kehittää arkisilla teoilla. Ilkka Koppelomäki, itsensä johtamisen valmentaja, kertoo arkisen esimerkin epämukavuusalueelle menemisestä blogissaan. Hän aloitti käymään kylmissä suihkuissa, vaikka ei yhtään tykännyt siitä. Hän kuitenkin halusi sitä, sillä koki siitä olevan terveydellisiä vaikutuksia, sekä hän halusi oppia kestämään paremmin epämukavuutta. (Koppelomäki, I. 2018. Blogi.) Epämukavuusalueella tai Roimalaisittain kehittymisalueella, sinulla on parhaat mahdollisuudet kehittää itseäsi ja kehittyä siinä, mitä teet. Elämän tarkoitus mielestäni ei kuitenkaan se, että koko ajan joutuu olemaan epämukavuusalueella, sillä ainakin itse koen sen jollakin tapaa stressaavana ja voimia vievänä asiana. Pienillä itsensä haastamisilla arjessa on hyvä lähteä itseään kehittämään, sillä kehitys ei tapahdu yhdessä yössä, eikä välttämättä vuosissa. Se on koko elämän mittainen projekti, joten tee suunnitelmat, missä haluat kehittyä ja tee valintoja ja ratkaisuja, jotka ohjaavat kohti kehittymistäsi. Kun totutat mieltäsi olemaan epämukavuusalueellasi ensiksi arkisilla ja helposti toteutettavilla toimilla, on tulevaisuudessa helpompi tätä taitoa soveltaa muissa tilanteissa. Jos haluat kehittää itseäsi, hyppää siis rohkeasti kehittymisalueelleesi, mutta pienin ja määrätietoisin askelin! 

Lähteet:

Manson, M. 2018. Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Koppelomäki, I. 2018. Epämukavuusalueella olemisen kaksi puolta. Uskalla innostua. Blogi. Luettu 2.5.2022

https://www.uskallainnostua.fi/blogi/epamukavuusalueella-olemisen-kaksi-puolta#