Pääsin toteuttamaan ensimmäisen projektini Proakatemialla jätskimyyjän roolissa keväällä 2022 ja tässä esseessä aion käydä motorolamaiseen tyyliin projektia läpi. Projekti toteutettiin jääkiekon mm-kisojen aikana Tampereella toukokuun puolessa välissä. Kirjoitan tätä esseetä puoli vuotta myöhemmin, joten aivan kaikkea en pysty muistamaan yksityiskohtaisesti. Olin projektista henkisesti hyvin poikki, ja kesätyöt alkoivat heti projektin päätyttyä. En kokenut siis omaavani voimavaroja käsitellä projektia esseen muodossa heti sen päätyttyä. Haluan kuitenkin reflektoida projektia nyt, kun koen siihen olevan enemmän voimavaroja. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Keväällä 2022, kun olimme saaneet rakkaan tiimiyrityksemme Empirian jaloilleen, aukeni meille mahdollisuus luoda konseptikehitystä eräälle yrittäjälle. Emme omanneet mitään osaamista kyseiseen tehtävään, eikä tuo konseptikehitys juurikaan ottaneet tulta alleen ja se käytännössä haihtui pois. Sen paremmin en osaa tuon projektin loppumista kuvailla. Tästä voisikin kirjoittaa ihan oman esseensä, jonka tulemmekin tekemään hinnoitteluesseen muodossa soluesseenä myöhemmin. Sain kuitenkin idean konseptikehitysprojektin aikana hyödyntää jäätelöpyöriä Tampereella järjestettävissä jääkiekon mm-kisoissa. Olimme yrittäneet tehdä konseptikehitystä sitä tarvitsevalle yrittäjälle liki 11 tiimiläisen voimin, joten projektin koko oli tässä kohtaa jo mielestäni liian iso. Jäätelöpyöräprojektiin jäikin osa alkuperäisen projektin osallistujista, mutta lopulta meitä oli projektissa enää 2, minä ja Iiris. Jos 11 oli liikaa alkuperäiseen projektiin, oli jäätelöpyöräprojektissa kahdelle henkilölle aivan liian iso vastuu hoidettavaksi. Tämä olisi pitänyt tajuta jo heti tässä vaiheessa, mutta olimme vielä pienen pieniä pinkkuja, joilta puuttui kokemuspohja projektin pyörittämisestä.

Valmistelimme projektia kevään aikana niin pitkälle, kuin pystyimme sitä valmistelemaan, sillä paikka jäätelönmyynnille varmistui meille vasta kaksi viikkoa ennen kisojen alkua. Iiris lähti tässä vaiheessa jo aikaisemmin varatulle lomamatkalle, joten vastuu kaatui tässä kohtaa omille harteilleni valmistelujen suhteen. Selvitin, hain tietoa, soittelin tarvittavista luvista kellon ympäri. Oppini oli valtava tuon viikon aikana niin ylipäätään tarvittavista luvista, kuin elintarviketoiminnasta ja sitä koskevista ilmoituksista, omavalvontaohjeesta, hinnoittelusta, tuotteiden hankinnasta, työvuorosuunnittelusta, katetuottolaskennasta, myyntitavoitteiden laskemisesta kriittinen piste huomioiden kuin projektin riskien hallinnastakin. Loin näistä kokonaisuuden exceliin, jota myös opettelin samalla käyttämään ja hyödyntämään projektin aikana. Kiitos tästä kuuluu sekä konseptikehitystä tarvitsevalle yrittäjälle, että ystävälleni Matildalle, joka opiskelee joulukuussa valmistuvassa tiimiyrityksessä Proakatemialla.

Muutama päivä ennen mm-kisojen alkua valmistelimme jäätelöpyörien visuaalisuutta ja hoidimme maksuvälineet sekä hinnastot kuntoon, sekä teimme työvuorot valmiiksi mm-kisojen ajalle. Huomasimme jo tuolloin, miten paljon meille kasautui tunteja mm-kisojen ajalle, ja tässä kohtaa aloin olemaan itse myös henkisesti hyvin väsynyt. Muistan projektin alkua edeltävän päivän kuin eilisen – Kaikki stressi oli kasautunut tuohon päivään, ja tunsin halua luopua koko projektista. Sain kuitenkin tiimiläiseltäni Tonylta vertaistukea ja voimaa jaksaa, sillä hän oli saanut juuri Padelfest -projektin omalta osaltaan vietyä loppuun.

Kun ensimmäinen päivä koitti, ja pääsimme asettumaan fanialueelle Iiriksen kanssa, oli fiilis jännittynyt ja odottava. Pohdimme hintojamme, sekä tulevaa menekkiä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Oli perjantaipäivä, ja Suomella oli Latviaa vastaan ottelu. Panikoimme korkeita hintojamme, ja mietimme, tulisiko niitä laskea, kun ohitsemme oli kulkenut vain muutamia asiakkaita. Päätimme kuitenkin luottaa hintoihin, ja siitä se lähti. Päivä oli menestys, ja teimme hyvän myynnin. Saimme ensimmäisestä päivästä niin paljon voimaa tulevaan kahteen viikkoon, että olimme Iiriksen kanssa suorastaan myyntitykkejä. Myimme, myimme ja myimme. Huomioimme lähes jokaisen ohikulkijan, kiertelimme vastaväitteitä ja yhteinen energiamme myyntiin ei olisi voinut toimia paremmin. Saimme Sussusta ja Roosasta neljänä puolikkaana päivänä apua, mutta muuten painoimme Iiriksen kanssa 12-15 tuntisia päiviä projektin eteen. Olimme itsekin tietynlaisessa mm-kisahuumassa, emmekä malttaneet lähteä kotiin, vaikka asteet tippuivat illalla 10 asteeseen, ja ajankohta jäätelön myymiselle ei ollut paras mahdollinen. Saimme silti myytyä, ja se meitä motivoi eteenpäin. Myimme välillä kuuluisan sanonnan mukaan ”jäätä eskimoille”, ja sille nauroimme itsekin. Iiris on nimennyt itsensä myyjäksi Jumalan armosta, ja koin saavani myös itse tuota armoa tässä projektissa. Pidimme ennen kaikkea hauskaa, ja myyminen ei tuntunutkaan sen vuoksi raskaalta. Päivät olivat kuitenkin pitkiä, ja sen huomasi illalla nukkumaan käydessä. Näin jälkikäteen katsottuna ymmärrän vasta, kuinka tärkeää rooli omalla asenteella ja oikealla fiiliksellä myyntityössä on.

Emme kuitenkaan välttyneet vastoinkäymisiltä tuon kahden viikon aikana. Ennen kisoja oli monia sattumuksia ja kisojen aikana meillä oli milloin jäätelöt sulaneet irrotetun sähköjohdon vuoksi, milloin jäätelöallas pyörässä jäätynyt kiinni. Jäätelöpyörä sai myös osittain osumaa kuljetuksissa ja onnistuimme yhden Zettle -maksupäätteenkin hajottamaan vilkkaana päivänä. Emme antaneet näiden vastoinkäymisten meitä lannistaa. Naurahdimme, mietimme miten jatkaa ja jatkoimme. Yhteistyö Iiriksen kanssa oli ennen kaikkea hauskaa, mutta myös pääasiassa todella mutkatonta. Istuimme yömyöhään asuntoni lattialla laskemassa päivän käteismyyntiä ja valmistelemassa seuraavan päivän pohjakassaa. Nuo hetket ovat erityisesti painautuneet mieleeni.

Projekti oli menestyksekäs. Teimme hyvin liikevaihtoa, ja jäimme myös hyvin voitolle. Projekti sekä otti, mutta antoi paljon. Verkostoiduimme tuon kahden viikon aikana monen eri alan ammattilaiseen ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja niin muiden työntekijöiden kuin asiakkaidenkin kanssa. Loimme myös osittain energiallamme pienen työyhteisön muiden alueella työskennelleiden kanssa, ja tuo luotu työyhteisö olikin haikeaa jättää taakse kisojen loputtua. Olen onnellinen, että meillä oli rohkeutta lähteä toteuttamaan projektia, vaikka epävarmuus kaiken onnistumisesta painoikin takaraivossa. Haluan vielä lopuksi kiittää tiimiläisiämme Juliaa projektin mahdollistamisesta, Samulia ja Tumea jäätelöpyörien kuskaamisesta, Roosaa ja Sussua myyntiavusta kisoissa, Aapoa ja Santeria maksupäätteiden lainaamisesta, Tonya henkisestä tuesta ja ennen kaikkea Iiristä mahtavana aisaparina toimimisesta.

Jäätelöpyöräprojekti oli kokonaisuudessaan mahtava kokemus, josta en vaihtaisi päivääkään pois.