Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Ennen Helvetinviikkoa



Kirjoittanut: Annamari Aalto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ennen helvetinviikkoa

 

Osa 1

 

Luettuani Larssenin aiemman teoksen ”Paras” ei tarvinnut kauaa miettiä tartunko hänen toiseen teokseensa nimeltä ”Helvetinviikko”. Larssen on henkinen valmentaja, joka valmentaa huippu-urheilijoita, yritysjohtajia, poliitikkoja ja esiintyviä taiteilijoita saavuttamaan huipputuloksia. Hän on koulutukseltaan upseeri ja käynyt oman ”helvetinviikkonsa” armeijan panssarijoukkojen pääsykokeissa. Viikko, jonka aikana itsensä venytetään aivan äärimmilleen. Viikko, jonka aikana henkinen ja fyysinen rasitus on niin äärimmäistä, että seinä tuntuu tulevan vastaan. Viikko, jonka aikana otetaan itsestään todella mittaa.

 

Larssen koki helvetinviikon niin voimakkaaksi kokemukseksi, että halusi muokata siitä version, jonka kuka tahansa voi toteuttaa, vaikka ei olisi Norjan erikoisjoukkojen sotilas. Viikko tuntuu mahdottomalta. Kuitenkin siitä selviydyttyä ymmärtää, mikä mieletön potentiaali itsessä on. Viikon tarkoituksena on ylittää itsensä, kohdata äärimmäisiä haasteita, ja jonka jälkeen pienet kompastuskivet eivät enää tunnu niin ylitsepääsemättömiltä. Viikko toimii vipuvartena, jonka avulla saat liikkeelle ne muutokset, joihin olet tarvinnut pientä ”potkua takamukselle”. Viikon aikana tehdään kaikki kuten ennenkin, mutta äärimmäisen hyvin. Asetat itsellesi tavoitteita, toimit määrätietoisesti ja sisukkaasti. Kohtaamme taas paljon puhutun teeman siitä, kuinka suurin kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella.

 

Larssen vertaa elämää ja tapaa elää kameraan ja kuvien ottamiseen. Useimmat alkavat vain räpsiä kuvia ja toivoo parasta lopputulosta. He eivät lue käyttöohjeita kuinka pystyisivät hyödyntämään kameran kaikki ominaisuuksia. Kuinka paljon enemmän he saisivatkaan kamerasta irti, kun osaisivat käyttää sen kaikkia ominaisuuksia? On jokaisen oma valinta heittääkö käyttöohjeet pois ja toivoo, että saa otetuksi hyviä kuvia, vai opetteleeko käyttämään kameran kaikkia ominaisuuksia. Sama elämän kanssa, menetkö vain kaasu pohjassa eteenpäin toivoen parasta lopputulosta vai pohditko todella, kuinka saada käyttöön kaikki potentiaali, joka sinussa on?

 

Alkuperäisenä ajatuksena minulla oli alkaa toteuttamaan Helvetinviikkoa 3 päivää kirjan hankkimisen jälkeen. Larssen kuitenkin neuvoo aloittamaan sen noin 3 viikkoa kirjan lukemisen jälkeen. Nopeasti ymmärsin miksi. Vaikka tuntuu, että olen pitkään virittänyt itseäni parhaaseen työmoodiin ja aikaisempien kokemusten myötä oppinut toimimaan mielettömän periksi antamattomasti, käsittelee Larssen kirjassa sellaisia seikkoja, jotka todella vaativat perehtymistä ja pohtimista.

 

Tavoitteet. Mitä haluat viikolta? No mutta olenhan minä miettinyt, pohtinut, punninnut ja vertaillut tavoitteita vähintään koko Proakatemiassa oloni ajan. Tai oikeastaan jo pitkään ennenkin sitä. Tiedän, mitä haluan ja olen henkisesti valmis, enkö muka olisi jo valmis Helvetinviikkoon? Minulla on pitkän ajan tavoite, joka on pilkottu pienempiin lyhyen aikavälin tavoitteisiin. Tiedän, missä haluan olla valmistuessani Proakatemialta, mutta koska se tuntuu kuitenkin vielä vähän hämärältä, olen asettanut itselleni tavoitteita niin, että tiedän, mitä minun tulee tehdä seuraavaksi. Olen kokenut tämän itselleni erittäin tärkeäksi, sillä saatan helposti jäädä haaveisiin ja unelmiin vellomaan ja maalailemaan pilvilinnoja taivaalle. Olisi upeaa tehdä sitä ja olisi upeaa tehdä tätä. Tarvitsen toiminnan suunnitelman, ettei haaveet jää vain ajatuksen tasolle. Olen vankkumaton haaveiden toteuttamisen perään rummuttaja, ja uskon, että meistä on vaikka mihin, jos vain teemme töitä sen eteen. Ja uskon sydämeni pohjasta siihen, että kaikki on mahdollista. Selvä, tavoitteeni uraani kohti ovat suhteellisen selkeät.

 

Helvetinviikon tavoitteena ei ole kuitenkaan vain tehdä töitä tehokkaasti, vaan olla kaikin puolin parempi ihminen. Kirja herätteli myös ajattelemaan millainen tahdon olla työtoverina, tiimiläisenä, ystävänä, puolisona. Tavoitteet koskevat myös näitä. Hetki oli otollinen näiden pohtimiseen, sillä olin hetki sitten havahtunut siihen, että olen aivan liian usein kireä ja huonotuulinen kotona. Nyt oli aika miettiä miksi, vaikka osittain tiesin siihen jo syyn. Nimittäin liiallinen stressi omien yllämainittujen työuraan liittyvien tavoitteiden kanssa. Mikä oikeasti elämässäsi on tärkeää? Miten löytää balanssi kaikkien näiden elämän osa-alueiden kanssa? Tämän pohtiminen ei ole minulle uutta, mutta pystyin taas lähestymään asiaa uudessa valossa. Onko sillä nyt loppujen lopuksi väliä ovatko ne astiat tiskattuna? Onko sillä niin paljon väliä, että siitä kannattaa tiuskia kumppanille luoden negatiivista ilmapiiriä. Ei, sillä ei todellakaan ole.

 

Kun olet asettanut itselleni selkeät tavoitteet viikkoa varten, on sinun tehtävä suunnitelma. Kuinka tulet saavuttamaan ne? Mitä teet, jos kohtaat edessäni vaikeuksia? On laadittava tarkka viikkosuunnitelma. Sitten se alkaa.

 

”Kokonainen kuoro huutaa sisälläsi, anelee sinua painamana torkkunappia ja palaamaan unten maille, mutta sinä et ole kysynyt niiden mielipidettä. Se ääni, jota olet päättänyt kuunnella on uhmakas ja kertoo, että sinulla on syysi aikaiseen herätykseen. Nouse siis ylös, paina jalat lattiaan äläkä katso taaksesi, meillä on töitä. Tervetuloa helvetinviikolle.”

 

”Et pysty näkemään vastustajaasi, mutta tunnet koko ajan miten hän seuraa kannoilla, eikö niin, hengittää koko ajan niskaasi. Tiedätkö kuka hän on? Sinä itse. Sinun oma pelkosi, epäilyksesi ja epävarmuutesi. – Älä kuitenkaan menetä rohkeuttasi. – Nyt joudut kamppailemaan omia ajatuksiasi ja kehoasi vastaan—”

 

Ensimmäisenä teemana on pohtia tapoja. Kartoittaa omat tavat, määritellä mitä tapoja haluan omaksua ja miten onnistun muuttamaan tapojani. En ollut ennen edes ajatellut, kuinka myös ulkonäkö kertoo tavoistamme. Olemmeko siistejä ja huoliteltuja, onko paitamme silitettyjä vai ryppyisiä. Vaikka tällaiset seikat tuntuvat toissijaisilta, vaikuttavat ne väistämättä muun muassa ensivaikutelmaan tavatessamme uusia ihmisiä. Tapa on toistuva ja usein tiedostamaton toimintamalli. Se on omaksuttu useiden toistojen kautta. Näitä tapoja on mahdollista muuttaa, pakottaa ajatuksia toiseen suuntaan.

 

Olen mestari torkuttamaan aamuisin. Tuo viheliäinen tapani. Pystyn kuitenkin uudelleenohjaamaan tapojani. Herätessäni aikaisin aamulla minun ei kannata kuunnella kehoani mitä se sanoo, sillä se lähes varmasti kertoo minulle, kuinka väsynyt se on. Se tahtoo pysyä peiton alla lämpimässä. Tuolla pehmeässä ihanassa pesässä. Jos jäisin kuuntelemaan kehoani, olen varma, että käteni taas hivuttautuisi torkkunappia kohden. ”Pakkohan minun on vielä nukkua, jos kehoni on kerta näin väsynyt.” Mutta olen edellisenä iltana päättänyt etsiä itselleni uusia ajatusmalleja. Sen sijaan, että kysyn keholta, kuinka se voi, kysyn itseltäni esimerkiksi ”Mitä hienoa tänään tulee tapahtumaan?” tai muistelen mitä ihanaa aamupalaa olen edellisenä iltana itselleni hankkinut. Näihin pystyn vastaamaan innolla ja sängystä nouseminen on huomattavasti helpompaa. Ja voin myös kehittää itselleni uuden tavan mennä aikaisin nukkumaan, jolloin kehoni alun perinkään ei olisi aamulla niin väsynyt.

 

Helvetinviikon aikana on siis tarkoitus olla paras versio itsestään. Pohtia, mitkä ovat omat tavoitteet, mitkä huonot tavat haluaa kitkeä pois ja minkälaisia uusia tapoja kehittää. Tämä herätti minut pohtimaan, että onko odotettavaa, että on aina paras versio itsestään? Että aina pystyy antamaan itsestään 100%? Vai onko ihan ok ja inhimillistä, vaikka ei ole ihan täydellinen aina? Larssen ei kuitenkaan tarkoita, että aina pitäisi olla täydellinen. Hän puhuu myös priorisoinnista, ja kertoo, että se, joka tekee kaiken aina 100%: sesti on itse asiassa epäonnistunut. Hän on epäonnistunut, koska ei ole onnistunut priorisoimaan. Kaikkea ei pysty tekemään aina täysillä ja on pystyttävä valitsemaan, mille asioille antaa itsestään kaiken, ja mihin asioihin riittää tarpeeksi hyvä suoritus.

 

Huippu-urheilijat menestyvät lajissaan todennäköisemmin osaessaan virittäytyä oikeaan tunnelmaan. He eivät anna tapahtumien vaikuttaa tunteisiin, vaan toiste päin, antavat tunteiden vaikuttaa tapahtumiin. Ja tähän tiettyyn tunteeseen, mielialaan, he hakeutuvat tiedostaen ja määrätietoisesti ennen toimintaa. On olennaista oppia tunnistamaan, millainen ”moodi” on itselleen paras mihinkin tilanteeseen ja sen jälkeen oppia löytämään se silloin, kun sitä tarvitsee. Itse saatan assosioida tietynlaisia moodeja myös tiettyihin ihmisiin. Kun tiedän, että minun tarvitsee olla esimerkiksi erityisen vakuuttava ja rohkea, mietin mielessäni Australialaista AuPair-äitiäni, joka on minun mielessäni erityisen ”Boss Lady”. Miettiessäni häntä, saan itselleni samanlaisen mielentilan päälle. Kun minulla on edessä asiakaspalvelutaitoja vaativa tilanne, mietin ystävääni, johon törmäsin yhdellä promootiokeikalla. Hän oli aivan erityisen mahtava asiakaspalvelija pilke silmäkulmassa. Ajatellessani häntä, saan päälle leikkisän, sosiaalisen ja iloisen asiakaspalvelumoodin. Jos tarvitsen johonkin tilanteeseen hieman henkseleiden paukuttelu-asennetta, kuuntelen Cheekiä ennen tätä. Larssen opettaa löytämään oikean moodin muistellessaan itseään sellaisessa tilanteessa, jossa tämä moodi on ollut erityisen onnistunut. Mutta uskon, että näitä moodeja pystyy löytämään muillakin tavoin, kuten ajattelemalla jotain tiettyä henkilöä.

 

”Aika on ihmisen ainoa omaisuus jolla on todellista arvoa ja ainoa jota hänellä ei ole varaa tuhlata.”

 

Jokainen tietää sen peikon, joka alkaa kurkkimaan olkapään takaa. Se, kun tuntuu, että tekemistä on aivan liian paljon ja hommat tuntuvat alkavan kaatumaan kasaan. Se on ystävämme nimeltä stressi. Ennen kuin tämä peikko pääsee kasvamaan liian isoksi, mahdollisesti jopa lamauttaen meidät täysin, on hyvä puhaltaa peli poikki. Ottaa aikalisä. Larssen neuvoo tekniikkaan, jossa ensimmäisenä puhalletaan peli poikki. Pysähdytään ja kirjoitetaan ylös kaikki ne asiat jotka ovat mielessä tehtävälistalla. Kaikki naapurin koiran ulkoiluttamisesta äidin viestiin vastaamiseen ja auton pesemiseen. Helvetinviikolla on mahdollista suorittaa listalla olevia asioita, tai jos kaikkea ei ehdi tekemään, niin purkaa asiat listalta kalenteriin. Kun olet oksentanut kaiken päästäsi ulos ja järjestänyt ne kalenteriin, olo helpottuu usein jo tällä. Ajanhallinta ei ole vain kalenterin sullomista täyteen tekemistä maanantai-aamusta perjantai-iltaan, vaan järkevää suunnittelua jokaisella elämään osa-alueelle. Menestyjät osaavat myös levätä.

 

Menestyminen korreloidaan helposti työn määrään. Mitä enemmän teen töitä, sitä menestyneempi tulen olemaan. Mitä enemmän teen pitkiä päiviä koulussa, sitä paremmin minun opinnot tulevat menemään. Nämä eivät kuitenkaan suinkaan ole yhteydessä toisiinsa. Näillä tekijöillä itsekuri on valtavan hyvä, joka sinänsä on hyvä juttu, mutta he voisivat menestyä vieläkin paremmin, jos osaisivat myös levätä. Moni on varmasti päässyt todistamaan sen tunteen, kun väsyneenä yrittää päntätä seuraavan päivän tenttiin. Ei ole ihan tuulesta temmattuja ne vanhempien neuvot muistaa levätä kunnolla ennen seuraavan päivän suurta koitosta esimerkiksi pääsykokeissa.

 

Olin täynnä palavaa halua päästä jo aloittamaan Helvetinviikkoni. Halusin kuitenkin valmistautua siihen täydellisesti. Se oli asia, jonka halusin tehdä kunnolla. Huomasin, että 3 päivää ei riittänyt siihen. Uusia näkökulmia tavoitteiden ja mielentilojen pohtimiseen oli todella paljon. Niinpä jaottelin tämän esseen kahteen osaan. Toisessa osassa tulen tarkastelemaan Helvetinviikkoni toteutumista ja siinä tekemiäni havaintoja.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close