Tampere
05 Dec, Saturday
1° C

Proakatemian esseepankki

Ennen en osannut levätä lainkaan, nyt lepään epävarmuudessa



Kirjoittanut: Kiia Innanmaa - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Blogiessee julkaistu myös LinkedInissä.

 

—-

Ennen en koskaan osannut pysähtyä. En osannut keskittyä, en osannut toimia ilman painetta ja kiirettä. En osannut levätä. Rakensinkin yläkoulu- ja lukioaikoihin elämästäni sellaista, että ei tarvinnut pysähtyä. Tein todella ahkerasti erilaisia opintoihini liittyviä asioita, otin enemmän ja enemmän vastuuta itselleni harrastuksen tiimoilta, tein keikkatöitä, siivosin, treenasin, kirjoitin blogia (johon julkaisin uusia tekstejä useamman kerran viikossa). Suoritin ja multitaskasin.

 

Vielä alkuvuodesta 2018 kamppailin sen kanssa, että en osaa levätä, mikäli jokin asia on tekemättä. Tunsin syyllisyyttä pelkästään nukkumisesta, saatikka muunlaisesta lepäämisestä, kuten sarjojen katselu, syöminen tai ajanvietto ystävien kanssa. Kamalinta oli, jos viikonloppuaamuna poikaystävä halusi nukkua pitkään ja senkin jälkeen vielä löhöillä mun kanssa sängyllä, vaikka mulla olisi ollut asioita tekemättä. Koska faktahan on se, (että tässä kaupungissa on vaan yks seriffi) että asioita on aina tekemättä. Koskaan et voi sanoa olevasi valmis ja tehneesi kaiken, minkä voit. Aina voisit opiskella lisää, siivota enemmän tai tarkemmin, treenata, kirjoittaa uuden blogipostauksen tai aloittaa vaikka uuden harrastuksen. Aina on asioita, joita voisit tehdä.

 

Samaan aikaan, kun lepääminen tuotti syyllisyyden tunteita, tehokkuus ja asioiden aikaan saaminen tuotti suunnatonta tyydytystä. Sillä ei oikeastaan ollut väliä, mitä sain aikaan, kunhan tunsin olleeni tehokas ja päivän to do listalta oli ainakin suurin osa tehtävistä ruksattu tehdyksi. Kirjoitin silloin aina niin pitkiä to do listoja, ettei ollut mitenkään realistista, että sen kaiken saisi yhden vuorokauden aikana tehdyksi ja ymmärsin sen itsekin. Silti tein niin monien vuosien ajan. Kaikkein parhaita olivat ne päivät, jos heräsin riittävän aikaisin ja valvoin riittävän myöhään, jotta ehdin saada kaiken listallani olleen tehdyksi. Olin tehokas ihan vain tehokkuuden vuoksi, en välttämättä siksi, että tekemäni asiat olisivat merkittävästi vieneet minua eteenpäin.

 

Muutos alkoi vuosi sitten

Vuosi sitten lokakuussa meillä oli Proakatemialla johtamiseen liittyvä workshoppi/luento tai niin kuin me akatemialla puhutaan, paja. Tätä pajaa oli vetämässä Kimmo Sirainen, joka kertoi omista johtamiskokemuksistaan Nokia River Golfin toimitusjohtajana sekä edellisissä työpaikoissaan.

 

Tuo paja ei silloin tuntunut erityisen erikoiselta, mutta siitä alkoi päänsisäinen muutos, joka on kääntänyt mun koko elämän ihan päälaelleen. Olen kirjoittanutkin tästä jo useissa esseissä, blogiteksteissä ja onpa tähän muutoksen vuoteen mahtunut myös Ylen tekemä haastattelu siitä, miten lakkasin stressaamasta.

 

Puhuimme kuitenkin aiheesta valmentajani Veijo Hämäläisen kanssa vielä tämän syksyn kehityskeskustelussani. Siellä totesin ja vasta siellä itsekin ymmärsin, että olen oppinut lepäämään epävarmuudessa.

 

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka elämääni tulee yhä kompleksisempia ja pidempikestoisempia projekteja ja kokonaisuuksia, jotka eivät yksinkertaisesti yhdessä päivässä tule valmiiksi, osaan silti laittaa työkoneen iltapäivällä kiinni, nauttia vapaa-ajasta ja levätä yön yli. Työasiat eivät tule mukanani ajatuksen tasolla vapaa-ajalle. Osaan levätä, osaan keskittyä, nautin kiireettömyydestä ja osaan jopa pysähtyä. Saatan jopa pitää kokonaisia vapaapäiviä tai vaikka useamman putkeen. Etten tee mitään ”järkevää” tai saa aikaiseksi mitään. Onnellisuuteni ei enää riipu siitä, paljonko sain päivän aikana aikaiseksi.

 

Olen myös ymmärtänyt, ettei tehokkuus ole arvokasta tehokkuuden itsensä vuoksi. Tehokkuus on tärkeää silloin, kun deadlinet lähestyvät ja asioita täytyy saada etenemään. Ja tämäkin vain niissä asioissa, joiden edistymisellä on oikeasti merkitystä. Päätin hiljattain esimerkiksi lopettaa blogin kirjoittamisen, sillä ymmärsin, että se on yksi niistä asioista, joita teen pitääkseni itseni kiireisenä. En myöskään enää tee tiettyjä rutiineja ihan vain rutiinin vuoksi, vaan ainoastaan, jos ne on tarpeellista tehdä. Tästä konkreettisena esimerkkinä on kodin siivous: mulla on tietyt rutiinit, jotka teen viikottain, mutta jos olen käytännössä koko viikon poissa kotoa, nyt on ihan ok olla vaikkapa siivoamatta vessaa tai vaihtamatta lakanoita – jos niitä ei koko viikolla ole edes käytetty. Ennen en olisi moista myönnytystä voinut itselleni tehdä.

 

En kuitenkaan ole valmis

Edellä kuvaamani tapa levätä epävarmuudessa on hyvin pintapuolinen käsitys siitä, mitä epävarmuudessa lepääminen on. Paljon on siis sen suhteen vielä opittavaa, ja nyt ymmärrän, että sekin on ok. Jos nyt vuodessa olen oppinut pintapuoleisesti, miten levätään epävarmuudessa, seuraavan vuoden tavoite on ehdottomasti syventää tätä osaamista ja päästä lähemmäs epävarmuudessa lepäämisen ydintä.

 

Qmotionin blogitekstissä Epävarmuudessa lepäämisen rohkeudesta epävarmuudessa lepäämistä ja sen syvempää olemusta kuvataan näin: ” Lepään itsessäni – omassa kehossani – omassa pelossani. Lepään sinussa. Lepään siinä, etten voi eikä minun tarvitse hallita tilaa, tunnetta ja energiaa, joka yhteisessä vuorovaikutustilanteessamme syntyy. Minun ei tarvitse määritellä tätä vuorovaikutuksen hetkeä”.

 

Epävarmuudessa lepääminen parhaimmillaan onkin juuri itsensä ja toisten kohtaamista tietynlaisella avoimuudella ja rohkeudella. Kykyä olla oma, avoin ja haavoittuvainen itsensä, pelkäämättä toisten mielipiteitä. Kykyä olla läsnä omana itsenään.

 

Siihen pyrin siis seuraavaksi. Nyt hoidan kuitenkin viikon viimeiset työjutut, ennen kuin iltapäivällä suljen työkoneen ja nautin vapaasta viikonlopusta.

 

Lähteet:

Kehityskeskustelu, 24.9.2019.

Qmotion. N/A. Epävarmuudessa lepäämisen rohkeudesta, osa 1. [Blogiteksti]. Luettu 18.10.2019. http://www.qmotion.fi/epavarmuudessa-lepaamisen-rohkeudesta/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close