Tampere
28 Nov, Saturday
0° C

Proakatemian esseepankki

Enhän minä ole luova? Vai olenko?



Kirjoittanut: Juha Kankaanpää - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Luomiskertomus
Henkka Hyppönen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Enhän minä ole luova? Vai olenko?

 

Olen uskotellut itselleni todella kauan, etten ole luova. Suoraan sanottuna liian kauan. Olen yrittänyt pohtia, mistä moinen uskomus johtuu tai on saanut alkunsa. Olinhan lapsena se henkilö, joka oli todella hyvä piirtämään ja taitava käsistään asiassa kuin asiassa. Se pieni tyyppi, joka oli aina yksi porukan uteliaimmista ja nautti suuresti kaikenlaisesta luovasta tekemisestä. Pulmatehtävät ja ongelmien ratkaiseminen suorastaan veti mukaansa niin, että ajantaju katosi täysin. Kuinka moni nyt oikeasti lapsena nautti kovasti ristikoiden täyttämisestä aikakausilehdistä? Ei varmasti moni. Koen edellä mainitun uskomuksen olleen merkittävä este ihmisenä kehittymiselle ja kaikenlaiselle oppimiselle aikuisiällä.

 

Siitä, milloin viimeksi koin itseni yhtä luovaksi kuin nyt, on jo niin pitkä aika, etten edes muista. Kuitenkin belbinin tiimiroolitestin tulokset noin vuosi sitten akatemiaurani alkupuolella saivat minut pohtimaan asiaa. Miten oma ja läheisteni sekä aikaisempien esimiesteni arviot itsestäni voivat erota noin rajusti juuri luovuuden kohdalla? He kokivat minut hyvinkin luovaksi, kun minä taas en yhtään. Myöhemmin opintojen edetessä ja kirjoja kahlanneena on sisälläni alkanut kyteä ajatus, että ei hitto, minähän olen ihan helkkarin luova! Koen yhdeksi merkittävimmistä asiaan vaikuttavan tekijöistä olevan pysähtymään oppiminen. Pysähtyminen edes hetkeksi luo tilaa ja aikaa ajatella ihan eri tavalla, ihan eri syvyydellä, kuin aiemmin. Aikaisempi suorittamisen mentaliteetti ei yksinkertaisesti antanut tilaa laadukkaalle ajattelulle tai luovuudelle. Aina oli pakko tehdä jotain tai vähintään antoi syyn tuntea syyllisyyttä, jos ei tehnyt.

 

Aikakaudesta ja koronasta huolimatta päähäni pukkaa uusia bisnesideoita lähes päivittäin ja välillä näen erinäisissä asioissa useita uusia mahdollisuuksia, kun hetken tiiraan niitä uusista näkökulmista. Pitkistä päivistä huolimatta tiimin haastaviin tilanteisiin ratkaisuja pohtiessani, saan niistä jollakin jännällä tavalla energiaa ja bensaa liekkeihini. Vaikka se välillä puuduttaa, niin tavallaan se myös palkitsee. Halu ratkaista ongelmia ja avata solmuja, on valtava. Sisälläni potee poikkeuksellisen kova voitontahto. Voitontahtoa lisäsi entisestään tämän päivän Veijo Hämäläisen paja aiheesta systeemiajattelu. Paja sai pohtimaan systeemiajattelua syvemmin. Miten meidän tiimi ja systeemi toimii tai oikeastaan yrittää toimia? Jos systeemiajattelun tärkein elementti on yhdessä ajatteleminen ja sitä kautta vaikeiden asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, miten ujuttaa systeemiajattelu mukaan tiimityöskentelyyn ja hyödyntää sitä tiimissämme? Luovuuden näkökulmasta voisi miettiä, kuinka luoda riittävä ympäristö, jolla on potentiaali tuottaa yhdessä luovia uusia ideoita tai kompleksisia innovaatioita? Avaintekijät ovat hyvin yksinkertaiset: Egon jättäminen narikkaan sekä pelkojen hyväksyminen. Eiköhän kääritä hihat ja aleta hommiin yhdessä. Pahinta, mitä voi tapahtua on hetkellinen häpeä epäonnistumisen hetkellä, mutta oletko kuullut kenenkään menestyjän selvinneen ilman haasteita tai epäonnistumista? Sitä minäkin.

 

Luin hiljattain Henri Hyppösen uutuuskirjan Luomiskertomus, Matkalla luovuuden tulevaisuuteen. Kirja kertoo tulevaisuuden luovuudesta ja kuinka maailma alati muuttuu ja on muuttunut luovuuden näkökulmasta teknologian tultua pelikentälle. Itselleni kirjassa eniten ajatuksia herätti Hyppösen haastatteleman vasta-ajattelijan ja finanssialalla arvoinnovaatioon perustuvaa shorttausta tekevän Safket Capitalin perustajan Fahmi Quadirin sanat.

 

”Fahmi suhtautuu lähtökohtaisen positiivisesti siihen, että joku on hänen kanssaan eri mieltä. Työntekijöiltään Fahmi edellyttää kykyä haastaa häntä. ”Meillä ei koskaan ole hierarkiaa ajatteluprosessissa. Kaikkien pitäisi aina pystyä kritisoimaan ja kyseenalaistamaan kaikkea. Kun tiimi on rakennettu, jokainen katsoo jokaista positiota minkä otamme. Tieto ei jää siiloihin. Jokainen ajattelee, jokainen osallistuu ja jokainen kyseenalaistaa.” Minusta Fahmin kuvaama toimintatapa on kaunis, ja tiedän kokemuksesta, että se on hetkittäin raskas. Tiedän että se on filosofia, jolla ryhmästä tulee älykäs. ”Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se noin. Kyse on siitä, määrittelenkö oman egoni mikrotasolla tuon yhden idean kautta, vai haluanko nähdä meidän onnistuvan firmana”, Fahmi jatkaa.” (Hyppönen 2020.)

 

Fahmin kuvaama malli vastaa hyvin pitkälti optimaalista mallia, johon Proakatemialla tiimeissä ja pajatilanteissa pyritään. Fahmin kuvaus tittelien nurkkaan heittämisestä ja tiimin edun laittamisen yksilön edun edelle, on keskeisimpiä tekijöitä tiiminä onnistumiseen ja näkyy suoraan tuloksessa. Mietin voiko kaikkien asiayhteyksien ajoitus tähän hetkeen olla sattumaa, että ajatukset luovuudesta, tiimin tämän hetkisestä tilanteesta ja potentiaalista linkittyy näin vahvasti systeemiajatteluunkin. Ilman omien ja muiden ajatusten haastamista sekä kritisointia oppimista ei tapahdu. Liika pään silittely estää ja hidastaa tiimin toimintaa. Tiimissä tulisi saada yksilöiden luovuus esiin ja hyödyntää Veijon sanoin ”neuvokkuutta ja taitoa muuttaa oma osaaminen rahaksi tekemällä työtä, jota maailma kaipaa ja josta itse syvästi nauttii omaa elämäntapaa tukevalla tavalla”. Tiimikavereita haastamalla ja vierestä huomioita tekemällä saattaa olla valtava merkitys toisille, sillä ihmiset eivät yleensä itse huomaa asioita, jotka toisten silmissä ovat ilmiselviä. Yksilöiden vahvuudet ja luovuudet yhdistämällä tiimin mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

 

Uskomukset omalla kohdallani siihen, etten olisi luova pohjasivat varmasti taipumuksesta perfektionismiin, aikaisempaan liialliseen suunnitelmallisuuteen sekä epävarmuuden sietämättömyyteen ja näkökulman pienuuden haasteeseen. Olen oppinut hyväksymään, että useimmissa tapauksissa hyvä on parempi kuin paras. Nautin nykyään myös enemmän spontaanista hetkistä ja annan sattumalle mahdollisuuden. Epävarmuus on tullut osaksi elämään yrittämisen mukana ja näkökulmaa ovat avartaneet hienot ihmiset ympärilläni, kirjat ja paremmin ajattelemaan oppiminen. Kohti luovempaa tulevaisuutta.

 

LÄHTEET:

Hyppönen, H.2020. Luomiskertomus, Matkalla luovuuden tulevaisuuteen. Helsinki: Kosmos kustannus

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close