Tampere
21 Jan, Thursday
-5° C

Proakatemian esseepankki

’’En osaa kävellä oikein’’ – kyllä muuten osaat!



Kirjoittanut: Minna Suomalainen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Fysioterapeuttien täytyy miettiä tarkkaan, mitä sanoo asiakkaillensa. Useiden asiakkaiden suusta olen kuullut monen moista virhettä ja suurta ongelmaa, mitä heille on sanottu. Minullekin ammattilaiset ovat huomautelleet mm. kiertyneestä lantiosta, liikkumattomasta sääriluusta ja laiskasta holvikaaresta. Kommentit saavat väkisinkin ainakin hetkeksi ihmisen ajattelemaan, että on jotenkin virheellinen, epänormaali.

Fysioterapeuttikoulutuksessa keskitytään paljon virheisiin ja nähdään ongelmia. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista onkin ongelma-ajattelumalli, joka kehittyy opiskelijoille. Kun nähdään heti ensimmäisenä ongelmia, voi olla vaikeaa olla ratkaisukeskeinen. Tässä voi myös käydä niin, että fysioterapeutti haluaa muuttaa asiakkaasta jokaisen pikkiriikkisen ’’poikkeavuuden’’ ja asiakas lähtee haluamattaan pitkän virhelistan kanssa kotiin. Tietysti koulutuksessa pitää harjoitella tutkimista, koska ilman ’’normaalin’’ tunnistamista tuki- ja liikuntaelinoireiden tutkiminen olisi äärimmäisen hankalaa. Esseessä esittelen kävelyn tutkimista sekä pyrin lyhyesti selittämään pronaatiota ja herättämään ajatuksia siitä, mitä ylipronaatio mahtaa tarkoittaa. Pohdin myös, tarvitseeko erilaisten asiakkaiden kävelytyyliä lähteä edes muuttamaan.

Kävely ja sen havainnointi

Kävin helmi- maaliskuun vaihteessa Joensuussa Jari Tapion alaraajakurssilla. Eräs tämän viikonloppukurssin aiheista oli kävelyn havainnointi. Havainnoimme toistemme kävelyä, ja etsimme nimenomaan niitä virheitä. Vaikka osalla kävelijöistä oli toisessa jalassa vanha vamma tai operaatio takana, välillä oli lähes mahdoton tietää, kumpi jalka se oireileva olikaan. Miksi se oli niin haastavaa? Koska kaikilla on oma kävelytyyli. Yhden päivän aikana emme saaneet toisistamme pelkän kävelyn avulla välttämättä edes oireilevaa jalkaa selville, sillä vaikka osaamme tunnistaa ’’poikkeavuuksia’’, niin omaan silmään ’’poikkeava’’ askellus voikin olla asiakkaalle se normaali. Tällöin vammautunut alaraaja voi kipujen takia jopa näyttää oikeaoppiselta, ja terve väärältä. Omaan silmään ei siis voi pelkästään luottaa, vaan asiakasta on kuunneltava.

Sandström ja Ahonen (2016, 322.) toteavat, että kävelyä on tosiaankin vaikea havainnoida. Allekirjoitan tämän täysin: niin monta asiaa tapahtuu kerralla, että joskus ei tiedä, mitä katsoa. Kannattaakin jakaa kävelyn tutkiminen eri osiin. Eri vaiheiden tunnistaminen on edellytys hyvälle tutkimiselle. Helpommaksi vaiheiden tunnistamisen tekee vain yhteen puoleen keskittyminen kerrallaan. Aluksi voi luoda yleiskäsityksen kehon asennosta ja kehon osien sijainnista toisiin nähden. Kuulemma on helpompaa havainnoida kävelyä juoksumatolla, jolloin havainnoitava ei liiku kauas, vaan pysyy periaatteessa paikallaan. Kävelyn tutkimista tukee videokuvaus, jolla saa tarvittaessa hidastettua kävelyä. Jos halutaan opettaa kävelystä jotain asiaa, olisi hyvä, jos peilejä olisi kävelymaton edessä ja sivuilla. Tällöin asiakas saa sensomotorisen harjoituksen lisäksi visuaalista viestiä. (Ahonen & Sandsrtöm. 2016. 322.)

Sagittaalitason havainnointi tehdään sivulta. Tällöin voidaan kiinnittää huomiota siihen, miten paino on jakautunut: nojaako asiakas esimerkiksi eteen tai taakse, vai onko paino keskellä. Kuinka pitkä on askelpituus, entä kävelyn äänekkyys kantaiskun kohdalla, tai millainen on askeleiden rytmi? Voit kiinnittää huomiota pään asentoon: onko leuka ylhäällä tai alhaalla? Entä rintakehän ja lantion asennot? Tapahtuuko kiertoa? Kuormitusvasteen aikana katso asiakkaan polvia, koukistuvatko ne symmetrisesti, ja ojentuvatko ne heti keskitukivaiheen alussa. Kannattaa myös katsoa asiakkaan käsien liikettä, onko liike rentoa heilahdusta, vai onko havaittavissa jäykkyyttä? (Ahonen & Sandsrtöm. 2016. 323.)

Frontaalitason havainnoinnissa katso painonsiirtoja. Onko ne symmetriset? Entä putoaako jompikumpi hartia enemmän keskitukivaiheen aikana? Millainen askellus on? Tapahtuuko se keskilinjan molemmin puolin, vai yhtä viivaa pitkin peräkkäin? Alaraajojen havainnoinnissa kannattaa kiinnittää huomio siihen, miten jalat kulkevat. Onko jalkojen liike suhteellisen symmetristä, vai tapahtuuko vasemman ja oikean välillä esimerkiksi erilaista rotaatiota. Osoittaako polvet tai nilkat sisään tai ulospäin? Kompensoiko lanneselkä tai rintaranka jotain alaraajojen liikettä? (Ahonen & Sandsrtöm. 2016. 323)
Harvemmin on mahdollista tarkkailla asiakkaan kävelyä horisontaalitasossa, sillä se tapahtuisi asiakkaan yläpuolelta tai alapuolelta. Tässä tasossa tapahtuu mm. pronaatio ja supinaatio. Pronaatio-supinaatio vaihtelussa voi havainnoida sitä, onko vaihtelu symmetristä, vai onko jompikumpi esim. pitkittynyt. Myös lantion ja käsivarsien kiertymistä voi havainnoida. (Ahonen & Sandsrtöm. 2016. 323-324)

Pronaatio on aktiivinen, ei passiivinen

Pronaatiosta puhutaan paljon. Jari Tapio (2020) painotti, että pronaatioon vaaditaan aina inversio. (Tapio. 2020) Monella tämä unohtuu, jolloin diagnosoidaan jo seisoma-asennon tai kyykyn perusteella ylipronaatio. Asiakas voi olla orientoitunut pronaatio suuntaan, mutta pronaatiota tällaisesta asennosta ei saa, sillä pronaatio on aktiivinen liike. Tapio (2020) selittää, että taluksen liikettä ei oikein voi ulkopuolelta mitata aktiivisen liikkeen aikana. Kuulemma on kehitetty jopa 62 erilaista mittaria siihen, mutta useimmilla näistä ole mitään yhteyttä toisiin. Jos pronaatiota on niin vaikea mitata, kuka määrittelee sen, mikä on liikaa, ja mikä liian vähän? (Tapio. 2020) Emme löytäneet parin -kolmenkymmenen henkilön joukosta ketään, jolla kävelyssä olisi pronaatioliike näyttänyt liialliselta.

Myös Horwood ja Chockalingam (2017) selittävät, että ylipronaatiosta ja / tai liiallisesta pronaatiosta puhutaan paljon, vaikka näille sanoille ei ole selkeää määritelmää. Pronaatio – sana tulee latinasta. Se tarkoittaa ’’taipua eteenpäin’’. Tätä sanaa on käytetty yläraajoissa ensiksi. Nilkan pronaatioliike tulee talocalcanea- ja talocalcaneonaviculare (yhdessä subtalare) nivelestä, mutta käytännössä liike on yhteydessä talocrural nivelliikkeeseen. (Horwood & Chockalingam. 2017) Subtalaarinivelen ja nilkkanivelkompleksin liikerata yhdessä on suurempi kuin yksinään nilkkanivel tai subtalarnivel. (Hintermann & Nigg. 2019.) Pronaatio tulisi nähdä nivelen liikkeen sijaan kokonaisena liikkeen kineettisenä ketjuna (Horwood & Chockalingam. 2017.)

Hintermann ja Nigg ovat määritelleet pronaation näin:‘’Motion of the foot articulations that allow the foot to become more prone to the support surface thereby increasing the ground contact surface area of the foot.’’ (Hintermann & Nigg. 2019.)

Selaillessa teoriatietoa netissä, huomasin moneen kertaan, ettei ylipronaatiota osata määritellä. Joissain lähteissä oli väitetty, että ylipronaatio tarkoittaisi lättäjalkaa.
Ylipronaatiossa liiallinen nivelten liikealue saa jalan alttiimmaksi tukipinnalle, mikä on suurempaa kuin se, mitä henkilö tarvitsisi tuki- ja liikuntaelimiin kohdistuvien voimien esimerkiksi kävelyn aikana. (Hintermann & Nigg. 2019.) Liiallinen pronaatio voi johtua anatomisista rakenteista. Tämä johtaa alaraajojen kompensaatioon, mm. tibian lisääntyneeseen sisäkiertoon, joka taas saattaa aiheuttaa polveen kipuja. (Hintermann & Nigg. 2019.)

Pitäisikö kävelyä tukea?

Miten pronaatiotuettuja kenkiä menee niin paljon, vaikka kukaan ei tiedä, mikä on normaalia pronatoimista? Väitän, että kenkäkaupoissa suurimmalla osalla myyjistä ei ole ammattitaitoa todentaa pronaatiota, ja tukipohjallisten tai tuettujen kenkien tarvetta. En ole itse nähnyt yhdenkään kenkämyyjän tutkivan asiakkaiden kävelyä tai juoksua kaupassa, ainoastaan passiivisen seisomisasennon. Seistessä esim. pehmeällä alustalla voidaan todeta ainoastaan nilkkojen lepoasento, ei muuta. Olen sitä mieltä, että lepoasennon perusteella ei kannata tehdä nilkan liikkeestä päätelmiä ja muuttaa vielä mitään.

Nilkan kaaren kohdalle asetettava mediaalinen tuki saattaa vähentää nilkan ylipronaatiota, mutta saattaa samalla lisätä tibian ulkokiertoa. Toisaalta taas mediaalinen tuki asennon korjaamiseksi saattaa jopa rasittaa turhaan ja ylikuormittaa nilkan nivelkompleksia tekemällä siitä jäykemmän. (Hintermann & Nigg. 2019.) Jos asiakkaalla on matala jalkaholvi, mielestäni nilkkaa ei tulisi passivoida tukemalla sitä, vaan päinvastoin, aktivoida lihaksia. Esimerkiksi Tibialis posterior on suuressa roolissa jalkaholvin pitkittäiskaaren stabiloinnissa ja samalla nilkassa tapahtuvan pronaatioliikkeen ohjaamisella (Hintermann & Nigg. 2019.)

Tapion (2020) mukaan hänellä on auttanut pienen tuen asettaminen nilkan sisäsyrjään. Hänellä ei kuitenkaan ole ongelmana se, että nilkka pettäisi liiakseltaan pronaatioon, vaan oikeastaan päinvastoin: hänen nilkan sisäsyrjä on kävelyn aikana ilmassa. Asettamalla pienen tuen sisäsyrjään, asiakas voi vihdoin saada sensomotorisen tuntemuksen hänen sisäsyrjän olemassaolosta, jolloin hänen askellus voi olla sulavampaa. (Tapio. 2020) Vastaavanlaiselle asiakkaalle saattaisin suositella ja kokeilla samaa. Asiat eivät ole simppeleitä, vaan asiakkaiden kanssa pitää yksilöllisesti miettiä paras ratkaisu.

Ketä lähdet muuttamaan?

Youtubessa on video legendaarisesta maratonjuoksijasta Haille Gebrselassiesta. Hänen juoksutyylissä näkyy suuri pronaatio, mutta silti hän pystyi juoksemaan huippu aikoja. (Njsportsmed.2009) Lähtisitkö korjaamaan huippujuoksijan tekniikkaa? Saattaisi jopa olla, että korjaamisen vuoksi vauhti lopahtaisi tai tulisi loukkaantumisia. Tätä ei voi tietenkään tietää. Tapaus kuitenkin kertoo sen, että pronaatiota ei tarvitse pelätä, eikä se ole este huippusuorituksille.

’’Pingviinimäiseen’’ kävelytyyliin saattaisin puuttua, sillä tässä kävelytyylissä asento on niin leveä ja vakaa, että minkäänlaista painonsiirtoa ei ole havaittavissa. Painonsiirrot mahdollistavat monipuolisen kehon käytön ja liikkumisen, joten en itse näe painonsiirron harjoittelussa haittaa. Myös selkeästi muuttuneeseen kävelytyyliin (esim. leikkauksen jälkeinen varominen) itse puuttuisin. Puuttuisin tähän jotta asiakkaalle ei tulisi uuden kävelytyylin vuoksi kiputiloja muualle vartaloon erilaisen kehon käytön johdosta. Kaikkien kävelytyylit ovat oikeita, vaikka joku muu olisi niitä joskus vääränlaisiksi väittänytkin. Ei meistä kukaan taida kävellä oppikirjojen mukaan.

Lähteet:

Ahonen, J., Sandström, M. 2016. Sovellettu biomekaniikka. 1. painos. VK – kustannus OY. Keuruu.

Hintermann, B., Nigg, B. 2019. Pronation in Runners Implications for Injuries. REVIEW ARTICLE Sports Med. Sep; 26 (3): 169-176.

Horwood, A., Nachiappan Chockalingam. 2017. Defining excessive, over, or hyper-pronation: A quandary. Elsevier. The Foot. Staffordshire University https://www-sciencedirect-com.libproxy.tuni.fi/science/article/pii/S0958259216301134?via%3Dihub

Njsportsmed. 2009. Haille Gebrselassie. https://www.youtube.com/watch?v=EAW87NsiGuI

Tapio, J. 2020. Integraalinen fysioterapia – alaraajat. Joensuu.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close