Aloitan tämän esseen niin, että sanon jo heti, että en edes tiedä mitä tähän tulen kirjoittamaan. Kirjoitan tämän todella tunnepohjalta, koska se kuvaa täydellisesti sitä, mitä koin kuunnellessani kirjaa: Aki Hintsa – Tänään olen elossa, Oskari Saari. Joskus iltaisin pysähdyn miettimään elämääni ja kaikkea sitä mitä olen jo tehnyt, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, mitä ehkä haluan joskus olla, mikä on minulle elämässä tärkeintä, mitä haluan vielä elämässäni saavuttaa… Nyt pysähdyn hetkeksi ajattelemaan ja käymään läpi kirjassa kuulemaani ja samassa analysoin omaa elämää ja mitä tästä kirjasta voin oppia ja viedä käytäntöön.

Ensimmäiset ajatukset ja opit

Tänään olen elossa – kuolevan miehen päiväkirja, oli koskettava ja kauniisti tehty teos. Kirjan aikana koin paljon erilaisia tunteita, surua, iloa ja hämmennystä. Kirja muistutti minua siitä, kuinka onnekas olenkaan ja se sai minut vaan entistä enemmän ymmärtämään sen, kuinka paljon haluankaan elää hetkessä ja tehdä juuri niitä asioita, mitkä minua itseäni innostaa ja mitkä minulle itselleni antaa energiaa jokapäiväiseen elämään. Saaren kirjassa Aki Hintsa pohti paljon sitä, kuinka oli laiminlyönyt elämässään tärkeitä asioita, kuten yhteistä aikaa perheen kanssa, koska ajatteli usein seuraavasti: ”sitten kun on enemmän aikaa, sitten kun…”. Elämä on armotonta ja ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämän vuoksi, haluan elää elämäni niin, että en tee tekosyitä minun elämässäni tärkeimpiä asioita vastaan. Joskus tuntuu siltä, että elämän kiireeseen voi niin sanotusti jäädä jumiin, ja siinä samassa unohtaa ne itselleen tärkeimmät asiat ja unelmat, sivuuttamalla ne vaan kauemmaksi tulevaisuuteen. Haluan, että voin sanoa eläneeni elämäni täysillä tehden niitä asioita, mitä rakastan ja käyttäneeni aikani niiden ihmisten kanssa keitä rakastan. Koen tällä hetkellä todella tärkeäksi löytää elämästäni ne jutut, mitkä vievät minua eteenpäin, mistä nautin ja mitkä ovat minulle merkityksellisiä. Tajusin, että pieni omien arvojen uudelleen pohtiminen ja analysointi ei olisi pahitteeksi. En ole hetkeen kunnolla pohtinut arvomaailmaani ja sitä, että elänkö sen mukaisesti.

Kirjassa kuullaan paljon Hintsan tekemiä päiväkirjamerkintöjä. Merkintöjen myötä rupesin miettimään, että en itse ikinä kirjaa ajatuksiani ylös, pitäisikö? Auttaisiko se jäsentelemään kaikkea elämässä tapahtuvaa paremmin. Joskus tuntuu, että en itsekkään pysy omien ajatusteni perässä. Ajattelin, että voisin kokeilla jonkinlaista päiväkirjan pitoa ihan matalalla kynnyksellä, kirjoitan kun siltä tuntuu. Päiväkirjan kirjoittamista pohtiessani heräsi minulle myös ajatus siitä, miten sisäisesti ”puhun” itselleni. Millä tavalla ajattelen itsestäni jokapäiväisessä elämässäni? Olen lähiaikoina kuullut paljon puhuttavan siitä, kuinka itselle puhuminen on tärkeää ja ajatus tästä kulkikin pidemmälle ja päätin, että tutustun aiheeseen hieman lisää netissä.

”Arvioiden mukaan jopa neljä viidestä on negatiivisempia itseään kuin ystäviä tai muita ympärillä olevia ihmisiä kohtaan. Arvostelemme omaa suoritustamme, omia sanomisiamme, käyttäytymistämme ja jopa ulkonäköämme.” (Kastikainen n.d.)

”Sopivassa määrin itsekriittisyys voi olla ihan hyvä asia, mutta jos puhumme toistuvasti ikävästi itsellemme, on sillä ikävät seuraukset. Liiallinen itsekritiikki heikentää stressinsietokykyä ja voi altistaa jopa masennukselle ja ahdistukselle. Itsensä soimaamisesta on löydetty yhteyksiä myös työuupumukseen.” (Kastikainen n.d.)

En ole oikeastaan hirveästi kiinnittänyt tähän asiaan huomiota omassa elämässäni. En koe puhuvani itselleni mitenkään huonoon sävyyn, mutta saatan joskus olla aika itsekriittinen, jonka kautta saatan helposti ahdistua turhista ja pienistäkin asioista. Ajattelin ottaa konkreettisesti käytäntöön tuon asioiden ylös kirjoittamisen ja rupean kiinnittämään huomiota enemmän omaan ajatteluuni itsestäni. Olen varma, että positiivisella ja tsemppaavalla ajatusmaailmalla on myös vaikutus siihen, kuinka tehokkaasti ja todennäköisesti pääsen lähemmäksi omia unelmia ja tavoitteita elämässäni. Aihe rupesi kiinnostamaan sen verran paljon, että voi olla, että kirjoitan tästä tulevaisuudessa ihan oman esseen.

Miten voin hyödyntää kirjasta nousseita ajatuksia tulevaisuudessa? 

Omien tuntemusteni arviointi kirjan avulla auttoi ajattelemaan vielä enemmän sitä, kuinka haluan kasvaa ihmisenä vahvemmaksi ja itsetietoisemmaksi. Tahdon jatkossa keskittyä minulle tärkeimpiin asioihin ja ottaa härkää sarvista kiinni heti kun se on mahdollista. Hintsan kirjasta ja yhdestä tiimimme unelma pajasta inspiroituneena päätin kirjata tähän esseeseen ylös bucket list tyylisesti muutamia asioita, jotka koen tällä hetkellä tärkeiksi elämässäni ja haluan niihin panostaa. Kirjoitan myös ylös ne askeleet, joilla pääsen alkuun näiden asioiden saavuittamiseksi:

Minun bucket list:

• Haluan viettää enemmän aikaa ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Askeleet: Varaa kalenterista enemmän aikaa juuri tähän. Älä tunge kalenteriasi aina täyteen ja unohda sitä sinulle tärkeintä eli sukulaisia ja ystäviä. Ole itse aktiivinen ja ehdota tapaamisia itse.

• Haluan lisätä unenmäärää ja parantaa sen laatua. Askeleet: Rupea seuraamaan paljonko nukut yössä. Yritä mennä joka ilta suunnilleen samaan aikaan nukkumaan. Tee nukkumaanmenosta rytmi. Yritä olla mahdollisimman vähän puhelimella ennen nukkumaan menoa.

• Haluan keskittyä enemmän liikuntaan. Askeleet: Ota enemmän arkiliikuntaa huomioon jokapäiväisessä elämässä. Pidä motivaatio yllä niin, että et yritä tehdä liikaa kaikkea samaan aikaan. Kirjaa kalenteriin ylös aikoja, jolloin pääset harrastuksien pariin!

Lopuksi

Oli kiva huomata, kuinka paljon loppupeleissä kirja laittoi minut miettimään itseäni, vaikka kyseessä olikin elämänkerta tyylinen kirja. Jonkin aikaa jo mietin, että voinko tämän kirjan pohjalta edes kirjoittaa esseetä. Vaikka tästä ehkä vähän erilainen essee tulikin, niin olen silti tyytyväinen, että tämän kirjoitin. Kirja sai ajattelemaan vahvasti elämän tärkeimpien asioiden priorisointia ja sen aion ehdottomasti ottaa tulevaisuudessa tarkkailun alle. Normaalisti esseiden kirjoittaminen tuntuu minulle helpolta, mutta tämän esseen kohdalla kirjoittaminen oli jotenkin hankalaa. Tuntuu, etten löytänyt missään vaiheessa täydellistä punaista lankaa esseen tekemiseen. Toki kirjoitinkin esseen tunnepohjalta, joka voi luoda sekavuuden tunnetta kirjoittaessa. Kaikesta oppii ja niin tästäkin, ensi esseeseen teen mind mapin, jonka pohjalta sitä lähden kirjoittamaan!

Lähteet:

Saari, O. 2021. Aki Hintsa – Tänään olen elossa. Helsinki: WSOY.

Kastikainen, H. n.d. Negatiivinen sisäinen puhe kiusaa jopa neljää ihmistä viidestä – Miten sisäistä puhetta voi muokata positiivisemmaksi oman pään sisässä tai tiimissä? Luettu 26.10.2021 https://helenakastikainen.fi/negatiivinen-sisainen-puhe/