Tampere
01 Dec, Tuesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Elämäni Esports: osa 1 – Alku #4pointtia



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Neljä pointtia:

  1. Dream, 2. Believe, 3. Work Hard and 4. Succeed.

-Alexander Stubb

 

Dream

Esiaskel lähti aikanaan vuonna 2012-2013 Haaga-Helian opintojen lomassa ystäväni kautta, joka tutustutti minut Esportsiin eli tietotekniikkaa hyödyntävään kilpailulliseen urheiluun / kilpapelaamiseen. Keskustelimme alan kehityksestä, mahdollisuuksista ja “scenestä” suomessa ja maailmalla, katsoimme muutaman ison turnauksen pelin suorana ja aloimme pohtia mihin tämä voisi tulevaisuudessa johtaa? “Ala” oli minulle uusi, (minkä olen huomannut jälkeenpäin että niin on monelle muullekin vielä 2018-luvulla) vaikka kosketus konsoleihin ja pelaamiseen oli jo tapahtunut varhain lapsuudessani. Ymmärsin kuitenkin heti, että nyt olen tekemisissä sellaisen asian tiimoilla, josta voisin rakentaa “tee sitä mitä rakastat” -unelmia.

Nautin ihmisten auttamisesta ja heidän “optimoimisesta”, miten saada kaikki irti ihmisestä itsestä ja hänen elämästä / urasta. Ajatusmaailmaani kuvaa hyvin Tom “Syndicate” Cassellin tunnuslause “Life’s too short, make the most of it!” Tähän kuului niin liikunnan puitteissa fyysisen ja henkisen terveyden optimoiminen ja elämäntapamuutokset, kuin uravalintojen ja konkreettisten tekojen tekeminen. Alkuperäinen vastaus “mikä sinusta tulee isona?” -unelmakysymykseen oli “henkilö, vähän kuin manageri, joka kertoo mitä artistien pitää tehdä.” Hetken pohdittuani koin, että tämän yhdistäminen Esportsiin ei olisi kovinkaan kaukaa haettua ja asetin unelmakseni työskennellä Esportin parissa valmentajana tai managerina seuraavan 5-vuoden sisällä.

 

Believe

Mistä aloittaa, kun ei ole lainkaan substanssi-osaamista alalta? Mitä pelejä pelataan kilpailullisesti, millaisia eri genrejä on olemassa, millainen community ja scene on tällä hetkellä, entä itse ekonomia? Tunsin vetoa FPS (first person shooter) -genren peleihin, joten luonnollisesti FPS -pelien pitkän historian omaava “kuningaslaji” Counter-Strike sai huomioni. Lisäksi olin kokeillut pelin Counter Strike Source -versiota hikisillä peruskoulun ATK-luokan koneilla ja katsellut kavereilla vierestä heidän CS-tahkoamista yläkoulu ja lukio aikoina, joten en ollut aivan noob / nyyppä asian suhteen. Vuonna 2012 tullut Counter-Strike: Global Offensive oli siis hyvä alusta aloittaa substanssi osaaminen alalle. Kone tilaukseen, steam-tili pystyyn, CS:GO koneelle ja hankkimaan osaamista. Ensimmäisen 365-päivän aikana “oppimista” tapahtui runsaat 850h ja sittemmin ollaan jo pitkälti toisen tuhannen paremmalla puolella. Tämä on vielä vähän, kun katsoo ammattilaisia, joilla on pelkästään CS:GO:sta lähemmäs 10 000h, joka ei sisällä Sourcen tai alkuperäisen CS:n tunteja.

Kyllä siinä oli vasta-alkanut parisuhdekin vähän ymmärryksen ja ahdingon partaalla, kun oletus CS-pelaamisesta oli jo entuudestaankin toiselle negatiivinen asia. Onneksi olin hyvä perustelemaan että pelin pelaaminen kartoittaa ja antaa minulle valmiuksia tulevaisuudessa ymmärtää alaa ja urheilijoita paremmin ja mahdollistaa esim. valmennus tai managerointi työni. Tämä ei ihan vielä riittänyt aamupala pöydässä, mutta hätäpäissä kyllä koira keinot keksii ja pokerinaamalla myin ajatuksen puolisolle “tunkemalla” pelitunnit kilpa ja huippu-urheilun opinto-tunneiksi ja valmennus osaamisen erikoistumisen opintoihin, joiden turvin sain rauhassa tahkota CS:GO:ta kotona iltaisin ja valmistuin korkeakoulusta liikunta-alan ammattilaisena. Ja tämä ei ole edes vitsi. (Toki syvensin peli tuntien oppeja peilaamalla niitä anatomian, fysiologian ja psykologiaan ja omiin tuntemuksiin pitkistä peli päivistä)

Usko ei horjunut, vaikka monta miinaa oli maassa. Olin vuoden painanut kädet verrainnollisesti paskassa, tehden yhtä sun toista ja pitkiä päiviä leivän eteen opintojen ohessa ja en siihen aikonut palata. Olin määrätietoinen ja uskoin että tämä tulee olemaan se mitä haluan tehdä, kunhan ensin rakennan tieni pisteeseen, jossa voin saada jalkani ovien väleihin. Pelaaminen auttoi ymmärtämään peliä ja sen vaatimia fyysisiä ja henkisiä vaatimuksia. 8-10 -tunnin pelipäivät 5-kertaa viikossa alkoivat tuntumaan niin kropassa kuin päässä. Olin aiemmin tehnyt paljon valmennusta muissa lajeissa, kuten kamppailu-urheilussa, jääkiekossa ja yleisurheilussa, ja toiminut asiantuntija rooleissa eri tasolla seuroista liittoihin, joten minulla oli tietynlainen valmennus filosofia jo rakennettuna päässäni. Fyysisten ominaisuuksien optimointi ja mentaalinen valmennus oli minulla jo hallussa, mutta omien sekä muiden pelaajien kokemuksien pohjalta tulin tulokseen, että Esportissa mentaaliset tekijät ovat korostetussa roolissa, joten halusin tutustua tähän syvemmin.

Ensimmäisen vuoden +800h pelaamisen jälkeen, aloin hankkimaan osaamisen tueksi tietoa Haaga-Helian opinnoissa mentaalivalmennuksesta, urheilupsykologiasta, erilaisista uusista tutkimuksista ja seuraamaan kaikkia mahdollisia joukkueita ja kanavia mitä Esportista löytyi. Lisäksi tutustuin Vierumäellä Aki Hintsaan ja hänen performance valmennuksen circle of success -malliin joka avarti katsomustani valmmennuksesta ja coresta. Vuodesta 2014-2015 olen enenemissä määrin valmentanut kyseisen mallin mukaisesti ja voin suositella sitä muillekin, en vain valmentajille, vaan myös ihan kaikille ketkä ovat kiinnostuneet omasta hyvinvoinnista ja terveydestä. Malliin voit tutustua useista artikkeleista internetistä, tämän essee-sarjan kolmannesta osasta Elämäni Esports: osa 3 – Performance & Mental Coach at Havu #CS&ES joka käsittelee kyseistä mallia ja ajatuksiani Havun valmennuksesta joukkueen taustalla tai suoraan Akin kirjasta The Core.

 

Work Hard

Haaga-Helian valmistumisen jälkeen keväällä 2016 halusin oppia vielä lisää johtamisesta ja hioa samalla managerointi ja valmennus osaamistani Esport alalla. Lisäksi halusin alkaa rakentamaan ympärilleni alan verkostoa ja asiantuntijoita, sekä luomaan henkilökohtaista brändiä Esportin valmentajana ja asiantuntijana. Muistan pohtineeni keväällä 2016 miten voin jatkaa työstöä niin, että päivien tunnit eivät valu hukkaan esim. kokopäivätyössä alalla joka ei kiinnosta ja saan ympärilleni tekijöitä joista hyödyn tulevaisuudessa pidemmällä tähtäimellä. Olin kiinnostunut koulutuspolitiikasta ja olin varma, että ensimmäiset näytöt Esportin pelaaja- ja asiantuntijoiden kouluttamisesta suomessa tulee kasvamaan myös ammattikorkeakoulun tasolle. Päätin että jatkan toiseen korkeakouluun ja yhteishaun kautta päädyin TAMK Proakatemialle yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutusohjelmaan, jossa sain rauhan työstää konkreettisesti unelmaani.

Verkostoiduin välittömästi TAMK liiketalouden koulutusohjelman opiskelijaedustajiston kautta liiketalouden johtoryhmään ja siten myös edu-puolen ja hankkeiden tekijöihin. Heidän kanssa aloitin työstämään alustusta Esportin kouluttamiselle TAMK:ssa. Lisäksi TAMK:ssa oli jo vahvaa osaamista Games Academyn puolella, joten loin suhteet sinne, sekä samassa talossa Mediapoliksella toimivaan Yleen joka oli hiljattain julkistanut Yle E-urheilun. Läpimurtoni tapahtui oikeastaan Ylen 2018 toukokuussa järjestämässä FutureZone Mediapolis: E-urheilu tapahtumassa, jossa tutustuin tarkemmin ENCE:n markkinointipäällikköön, suomen CS-scenen dinosaurukseen Joona “Natu” Leppäseen, sekä Gavu Gamingin toimitusjohtajaan Lasse “Klashy” Salmiseen. Keskustelimme pelaajien optimoimisesta ja mentaalivalmennuksesta kummankin tahon kanssa ja lopulta pääsin yhteisymmärrykseen Havu Gamingin kanssa, jonka alla tein debyyttini Esport mentaali valmentajana Assembly Summer 2018 projektissa (bootcamp + turnaus).

Oli jo selvää että finaalin pelaa Havu vs. ENCE, ja ongelma oli pelaajien “pelkotila” Enceä ja vanhoja pelikavereita kohtaan. Ajatuksien ero Enceä kohtaan bootcampin alkuviikosta vs. finaalin jälkeen oli kuin päivällä ja yöllä. Vaikka hävisimme finaalin vasta kolmannen mapin kolmannen jatkoajan taistelun jälkeen, mentaalinen voitto oli meille todella suuri. Meistä jokainen ymmärsi, että pystymme pelaamaan kovempaa kuin ENCE (HLTV #13). Mahdollisuudet ja potentiaali Havulla on nousta maailman parhaiden sekaan, mikäli oikeita asioita ja tukea saadaan ympärille. Tosin vahva kantani on että tämänhetkinen isommissa määrin tapahtuvan puhumisen energian pitäisi siirtyä tekemisen puolelle. Kentällä on monta “uraanuurtajaa” joilla on paljon asiaa, mutta mikä on sitten todellisuus se jääköön nähtäväksi.

Huomautan että LinkedIn on erittäin loistava alusta verkostoitumiseen Esportin sisällä. Tutustuin sen kautta moniin kansainvälisiin ammatti peliorganisaatioihin ja valmentajiin, kuten esim. legendaarisen Ninjas in Pyjamas, NiP -joukkueen mentaali valmentajaan Jens Hoferiin, joka mentoroi minua ja vaihdamme ajatuksia ajoittain. Lisäksi ESL Lontoon toimistossa työskentelevä Tomi oli erittäin hyvä connect auttamaan Turtle Entertainmentin yhteistyön kanssa, sekä Tanskalaisen RFRSH Entertainmentin valmennuksen ja joukkueiden vastaava Kasper on avannut omaa työkenttää ja verkostoani todella paljon. Mainitaan myös suhteet Kajaaniin KAMK – Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiaan ja SuperJymyyn jossa on todella kova pöhinä ja tekemisen halu päällä. Kajaanin ammattikorkeakoulu on koulutuspoliittisesti jo pitkällä Esportissa, kun BBA Esports business korkeakoulutus ohjelma alkoi nyt syksyllä 2018 kouluttamaan korkeakoulu tasoisia asiantuntijoita Esportin maailmaan.

 

Succeed

Assembly oli jo minulle suuri onnistuminen ja voitto, mutta yhteistyö jatkuu edelleen Havun kanssa tietyissä puitteissa hyvien tulosten jälkeen ja pyrin rakentamaan omaa uraani jatkuvasti eteenpäin. Tällä hetkellä focukseni on saada taakseni organisaatio, jonka kanssa voin työskennellä oman tavoitteeni kanssa saavuttaa CS:GO joukkueella HLTV #1 ranking ja pysyä Top #5 team rankingin sisällä 9/12kk. Tämä tarkoittaa todella kovaa työtä, lukemattomia ominaisuuksia ja uhrautumista niin itseltä valmentajana, kuin pelaajilta valmennettavina. Minulla on vain yksi tavoite valmentaja uralleni: olla maailman paras. Ennen sitä en todennäköisesti lopeta, kun tiedän olevani maailman parhaassa joukkueessa valmentajana. Jos se ei ole Suomalainen Havu, niin sitten se on seuraava joukkue, jonka kanssa saan sitoutua ja työskennellä yhdessä joukkueen ja organisaation kanssa. En näe sitä mahdollisuutena, että hyppäisin joukkueen mukaan, joka on varma Major-voittaja, vaan haluan luoda polun Major-voittajaksi yhdessä pelaajien kanssa. Lisäksi jatkan Syke Triben kanssa kehittämään Esportin valmennukseen keskittyvää valmennus ohjelmistoa, jonka avulla voidaan optimoida, seurata ja analysoida harjoittelua ja harjoittelun tuloksia.

3-päivää sitten CS:GO Suomalainen ammatti pelaaja Miika “Sunny” Kemppi summasi oman Major-turnauksen pettymyksen hyvin, ja mielestäni tästä kultaisesta ohjenuorasta on hyvä jatkaa: “Olemme kuitenkin viisi sormea nyrkissä, yhdessä voitamme tai häviämme. En ikinä syytä muita siitä, että häviämme.”

 

Kiitos Havu Gamingin Lasselle ja Tanelille suuresta inspiraatiosta, luottamuksesta ja tuesta uralleni, sekä mahdollisuuksista ja motivaatiosta joita yhteistyömme on vauhdittanut. Odotan yhteistyömme syventymistä ja jatkumista tulevaisuudessa! Kiitos edesmenneelle Aki Hintsalle ajatuksista, keskusteluista ja alustuksesta oman valmennus filosofiani muotoutumiseen Core -mallin suuntaan. Viimeisenä erityiskiitos myös yhdelle omalle esikuvalleni Alexander Stubbille, jonka elämänkertaan ja pointteihin tämä essee perustui.

 

Elämäni Esports on esseesarja, jossa tarkastelen omaa ammatillista osaamista ja kehittymistä, sekä uraani kirjojen avulla. Elämäni Esports: osa 1 – Alku #4pointtia perustuu Alexander Stubbin oma elämänkertaan Alex, jonka kuuntelin äänikirjana Bookbeat -sovelluksen kautta Alexin itse äänittämänä. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat pohtia omaa elämää läpi ja miettiä omia elämänvaiheita ja valintoja, sekä löytämään vastauksia ja kritisoimaan omaa elämää. Kirjan poliittisten aiheiden lomassa kirjasta oli havaittavissa paljon itsensä johtamista ja Alexin ajatusmaailmaa miten omaa elämää voi aina tehdä paremmaksi vaikka olisi todella kiire ja matkustus päiviä vuodessa yli 200. Minulle tärkein oppi Alexilta oli tarttua aina mahdollisuuksiin, vaikka ne vaatisivat isoja ponnisteluja ja uhrauksia sekä hänen 4 pointtia, joihin tämä essee perustui.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close