Tampere
05 Dec, Saturday
1° C

Proakatemian esseepankki

Elämää ilman rahaa



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Eräänä päivänä marssin kirjastoon tiimikaverini Ville Polojärven esseen innoittamana lainaamaan Henkka Hyppösen Nautitaan raakana kirjaa. Löysin kirjan, mutta silmiini osui teos sen vieressä. Kirjan nimi oli Miten elää ilman rahaa. Itse hieman materialistina päätin napata opuksen matkaan mukaan. Ennakko odotusteni vastaisesti kirjalla oli minulle paljon annettavaa. Kirja on nuoren suomalaismiehen kirjoittama opas siitä miten elää ilman rahaa. Mies itse oli elänyt neljä vuotta ilman rahaa ja matkustellut maailman ympäri. Vaikka kirjassa oli hc vinkkejä siihen miten dyykata omat ruokansa ja vallata talo omaan käyttöön, sieltä löytyi myös hienoja ajatuksia siitä miten raha pyörittää maailmaa. Itsekin havahduin siihen miten moni yhteiskunnan asettama normi ja odotukset muokkaavat meitä haluttuun suuntaan. Tajusin myös miten kapeakatseinen olen ollut monissa asioissa ja kuinka moni meistä voisi parantaa maailmaa ihan pienillä teoilla. Aion avata muutamia oivalluksiani kirjan myötä ja suosittelen jokaista lukemaan kirjan. Se on rennolla otteella kirjoitettu, mutta minua se myös herätteli siitä että tämän hetkinen oravanpyöräni on aivan täysin itse luotu. Meillä jokaisella on vapaus valita mitä haluaa elämällään tehdä ja että joskus kannattaa löysätä pipoa.

Ensimmäinen oppi oli luottamus ja avunpyytäminen. Nykyihminen ei juurikaan luota muihin. Ei ainakaan samalla tavalla kuin aikoinaan. Emme tunne naapureitamme ja koemme että olisi noloa pyytää apua joltakulta jota emme tunne. Joillekin jopa omilta ystäviltä avun pyytäminen on vaikeaa. Nyky-yhteiskunnassa on pärjättävä omillaan. Me häpeilemme sitä että emme osaa jotain tai omat voimavaramme eivät riitä. Kirja kertoi hienoja tarinoita siitä kuinka rahattomana sinun on turvauduttava muiden apuun. Rahaton reissaaja tarvitsee jostain ruokaa, mutta mistä sitä saa jos ei ole rahaa? Dyykkaamalla kyllä, mutta vieraassa maassa voi olla hankalaa löytää dyykkaus kohteita, eikä ruuan valmistuskaan onnistu pelkällä pyhällä hengellä. On siis pyydettävä sitä muilta ihmisiltä. Olin aluksi järkyttynyt kun kirjassa kerrottiin että ruokaa saa pääasiallisesti pyytämällä vaikkapa ravintoloista. Ajatus siitä että pyytää ruokaa ilmaiseksi ravintolasta kuulosti kamalalta. Mitä ne ihmisetkin siellä miettii? Ettei tolla tyypillä ole rahaa ruokaan? Kuitenkin kun luin kirjaa eteenpäin ymmärsin että tämäkin on vain meidän yhteiskuntamme asettama ajatus. On noloa pyytää apua tai ilmaisia aterioita, vaikka ravintolat heittävät ruokaa roskiin jatkuvasti. Miksei tätä poisheitettävää ruokaa muka oikeasti voisi antaa sitä tarvitsevalle. Monet yrityksetkin heittävät päivämäärät ylittävät tuotteet roskiin ja lukitsevat roskikset ettei kukaan pääse niitä sieltä hakemaan. Päätin että jos minulla on joku päivä mahdollisuus antaa ruokaa jota kukaan ei käytä ja joku sen haluaa, lahjoitan sen eteenpäin. Olin sitten yrittäjän roolissa tai yksityishenkilönä.

Luottamus, jos haluat elää rahattomana sinun on alettava luottaa ihmisiin. Rahaton kulkuri ei pitkälle pötki jossei luota tuntemattomiin jotka haluavat auttaa. Tosin tässäkin on syytä käyttää maalaisjärkeä, mutta pääsääntöisesti muihin ihmisiin luottaminen tuo enemmän kuin vie. Tämä ajatus sopii myös akatemia ja tiimi maailmaan. Luottamus ja avunpyytäminen tiimiltä tai yhteisöltä tuo enemmän kuin ottaa. Luottamus on myös yksi akatemian arvoja. On luotettava muihin jotta tiimi toimii. Olen myös huomannut että luottamalla muihin ihmisiin voi tapahtua aika siistejä juttuja. Luottamus toki pitää ansaita tiimin kesken, mutta kirjassa piti opetella luottamaan tuntemattomiin. Liftatessa kyydin tarjoajaan, majapaikan emäntään tai ihmiseen joka tuli vaihtamaan kuulumisia kadulla. Ihmiset ovat monesti skeptisiä tuntemattomia kohtaan ja halutaan kulkea laput silmillä.

Kirjan kolmas ja ehkä minulle tällä hetkellä osuvin oppi oli se kuinka yhteiskunnan normit ohjaavat meitä aika paljon. Tiedän että varsinkin itse kuuntelen liian paljon muiden mielipiteitä tekemisistäni tai tekemättä jättämisistä. Kirjan päähenkilö kuitenkin rikkoi normeja huolella. Hän on kauppakorkeakoulun käynyt ja päättää heittäytyä elämään rahattomana. Suomessa ei juurikaan arvosteta sitä, että haluat heittäytyä rahattomaksi vain omaksi iloksi. Hänen vanhempansa olivat olleet järkyttyneitä ja moni ihminen ihmetteli kuka hullu tuollaista tekee. Hän kertoi myös kirjassaan siitä kuinka rahattomuus vaikuttaa kaverisuhteisiin. Se että elät vapaaehtoisesti ilman rahaa on aika iso tabu suomen kaltaisessa valtiossa. Hän rikkoi tabuja ja normeja ja koki saavansa siitä hurjasti asioita. Kirjassa oli hienosti kiteytettynä se mitä monelle käy kun ei ota ohjaksia omasta elämästä vaan kulkee jo valmiiksi hyväksyttyä polkua. Se meni lyhykäisesti näin ensin käydään koulu ja valmistutaan, sitten mennään töihin, otetaan asuntolaina, tehdään lapset,  tehdään lisää töitä ja otetaan lisää lainaa, käydään enemmän töissä jotta saadaan lainat maksettua. Lopulta saattaa tulla avioero koska kaikki aika on mennyt elämän rakentamiseen, mutta unohdettu läsnäolo ja se mikä on oikeasti tärkeää. Raha ei tee ketään onnelliseksi eikä ne rahalla saadut asiat jossei niistä kerkeä nauttimaan kun on kiire tehdä lisää rahaa.

Kirja muistutti siitä kuinka ilman rahaakin voi saada elämältä paljon. Monet elämänkokemukset ovat ilmaisia ja ilman rahaakin voi tehdä vaikka mitä kunhan on vähän seikkailumieltä. Itse en ala dyykata tai vallata taloja, mutta ajattelin että voisin tehdä hieman vapaaehtoistöitä ja saada sitä kautta uusia kokemuksia.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close