Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Blogiessee: Elämää hetkestä seuraavaan



Kirjoittanut: Jenna Keskinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Tiimimme markkinoinnin tytöt pyysivät kaikkia tiimiläisiä kuvaamaan meidän Instagram-tilille videot kukin eri aiheesta. Minulle osoitettu kysymys oli ”kuinka pitää tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä?”. Tästä ensimmäisenä herännyt ajatus oli, että kuinka voisin ikinä antaa vinkkejä tällaisesta aiheesta, kun oma itseni johtaminen ja elämäni aikataulutus ovat hyvinkin retuperällä. Pohdin aihetta ja jätin asian hautumaan vähäksi aikaa. Nyt kuitenkin oli aika ottaa itseäni niskasta kiinni, ja päätin perehtyä aiheeseen blogin kautta.

 

Eveliina Naulo perehtyy blogissaan jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hän pyrkii sekä tuomaan asioita ilmi asiantuntijan näkökulmasta että antamaan konkreettisia ratkaisuja arjen toimiin. Keskityn tässä tekstissä blogin osaan kaksi, joka koostuu ravintokäyttäytymisestä ja vireystilan parantamisesta elämätavoilla ja säännöllisillä rytmeillä arjessa.

 

En koe olevani väsynyt tai ylirasittunut, mutta yhtenä päivänä todella heräsin ajatukseen, että elämässäni menee tällä hetkellä aika lujaa. Yksi maanantaipäiväni oli karkeasti tällainen: aamulla kävin koiran kanssa noin 30 minuutin lenkin, sitten venäjän tunnille koululle kahdeksaksi, josta kodin (ja koiran pissattamisen) kautta Proakatemialle. Siellä kuukausipalaveri ja myyntitiimin aika neljään asti, minkä jälkeen taas kotiin ja koira pissalle. Sen jälkeen käytin reilut pari tuntia suunnitellakseni projektia, jossa toimin projektipäällikkönä. Seitsemältä illalla aloin tehdä lähtöä koiran kanssa autolla metsään kuluttamaan energiaa, minkä jälkeen meillä oli vielä ohjatut tunnin mittaiset treenit. Kello oli vähän päälle ilta kymmenen, kun olin kotona ja päivä oli vihdoin lopuillaan. Huomattakoon, että ruoka-ajoista ei ollut mainintaa, koska syöminen tapahtuu liikkeessä tai niissä enintään vartin tauoissa, mitä tuohonkin päivään kuului. Lisäksi voi vaan miettiä, tuliko vähintään kahdeksan tunnin yöunet täyteen, mikäli seuraava päivä jatkui samalla kaavalla. Ei tullut. Onneksi joka päivä ei ole tällainen, mutta joka päivässä on viitteitä tähän. Silloin kun minulla on vapaapäivä, se kuluu useimmiten rästihommissa tai muissa velvollisuuksissa.

 

Toisinaan eksyn ajattelemaan, että eikö tällaista elämän rytmiä voi ihan hyvin pitää yllä niin kauan kuin jaksaa. Joka kerta kuitenkin ymmärrän myös realiteetit siinä, että mikäli ruoka- ja unirytmini olisi kunnossa, tällaiset päivät voisivat tuntua mukavammilta. Naulokin painottaa blogissaan, että uni, palautuminen ja ravitsemus ovat avainsanat jaksamiseen. Näiden lisäksi vaikuttajia ovat tietenkin liikunta ja fyysisyys, ikä ja terveys, stressinhallinta sekä tietenkin sosiaalinen tuki. En koe, että vaatisin säännöllisiä työaikoja klo 8-16, mutta välillä olisi pakko päästä hengähtämään. Ajatus siinä, että jaksan kiireistä elämää, on se, että päivän tehtävät ovat pitkälti niitä itselle mielekkäitä ja kiinnostavia. Tiedän, että puolivuotias koiranpentu vaatii todella paljon aikaa ja tekemistä, mutta se on myös valinta, jonka olen halunnut tehdä elämässäni. En koe eläväni lomasta lomaan tai odottavani sitä kuuluisaa sopivaa aikaa. Elämä on tässä ja nyt, eikä sitä kannata heittää hukkaan. Näillä eväillä kasattakoon videokin Instagramiin. Elämä kannattaa elää tässä hetkessä, ei eilisessä eikä huomisessa.

 

 

Naulo, E. 2015. Kiireessä hyvinvoinnin ylläpitäminen Osa 2: Ravintokäyttäytyminen ja vireystila. Luettu 28.10.2018. http://www.eveliinanaulo.fi/blogi/tag/jaksaminen/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close