Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Eläinten vallankumous



Kirjoittanut: Titta Savolainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Eläinten vallankumous
George Orwell
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

En muista koska viimeksi olisin viihtynyt näin hyvin fiktiivisen tarinankerronnan parissa. Valmentajamme Timo piti meille kirjapajan, jota varten jokaisen tuli lukea fiktiivinen teos, muutoin aihealue oli vapaa. Oli piristävää vaihtelua lukea kaunokirjallisuutta, kun lähes koko vuoden on keskittynyt asiapitoisempaan luettavaan. Päätin valita jonkun klassikoista, jotka ovat pyörineet lukulistallani jo pitkään.

Klassikkokirjallisuudesta on pakko myöntää, että osa minulla menee yli hilseen, koska toisinaan ne voivat olla liian proosamaisia tai raskaita lukea. Tai aina ei vain huvita. Seasta kuitenkin löytyy ajoittain aina helmiä, kuten tällä kertaa George Orwellin ”Eläinten vallankumous”. Kyseessä on vuodelta 1945 viihdyttävä ja surullisen totuuteen pohjautuvakin poliittinen satiiri, jossa Orwell ottaa omalla irvailevalla tavallaan kantaa silloiseen toisen maailmansodan aikaiseen totalitarismiin.

Jalon aatteen vääristyminen

Tarina sijoittuu Englantiin, Willingdonin Kartanoon. Maatilan eläimillä on kurjat oltavat juopottelevien ja julmien ihmisten alaisuudessa. Lopulta vanha Majuri-karju saa idean, että eläimet nousevat kapinaan ja ajavat ihmiset pois tiluksilta. Majurin jalona aatteena on, että eläimet voisivat elää tasa-arvoisina maatilalla ja hoitaa sen arkea itse. Se vahvana uskossaan vapaudesta muun muassa luo tunnuslaulun, ”Englannin eläimet”. Tämä laulu, jota isäinmaalliseksikin voisi kutsua, kertoo ihmisten sorrosta eläimiä kohtaan ja kannustaa eläimiä toimimaan yhteen kukistaakseen yhteisen vihollisen ja nauttiakseen taas vapaudesta.

Onnistunut vallankumous tapahtuu onnellisen sattuman kautta juhannusaattona. Jo ennen tätä siat ovat opetelleen lukemaan ja kirjoittamaan. Ne myös ovat nimenneet aatteen animalismiksi ja sille on luotu jopa seitsemän käskyä. Näitä ovat mm. ”yhdenkään eläimen ei pidä käyttää vaatteita” ja ”kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia”. Alkuun kaikki sujuukin hyvin, mutta pian viekkaat siat alkavat juonitella kuten ihmiset konsanaan. Ovathan he älykkäimpiä kaikista eläimistä.

Tarinan sisältöä liikaa paljastamatta ja toisten lukunautintoa pilaamatta voi todeta, että niin kutsuttu ihmisluonto näyttäytyy etenkin sikojen käyttäytymisessä tarinan edetessä. Myös muiden eläinhahmojen käyttäytyminen on tunnistettavissa ihan vaikka nykytyöelämästäkin: on niitä, jotka hiljaisina tyytyvät kohtaloonsa ja ovat toisten johdettavina, vaikka eivät pidäkään siitä, miten valtaa käytetään. On helpompi mutista hiljaa pienissä porukoissa, kuin rohkeasti avata suunsa ja tuoda ilmi epäkohtia julkisesti. Löytyy myös niitä, jotka kyseenalaistavat nykymenon ja pyrkivät saamaan aikaan muutosta, mutta kaipaisivat tuekseen lisää rohkeita yksilöitä. Ja on niitä, joille on ihan sama mitä tapahtuu suuremmassa mittakaavassa, kunhan heillä on katto pään päällä ja hieman ruokaa. Heitetäänpä ilmaan sekin kysymys, että miksi tehdä mitään nykyoloille, kun oma elinikä on enää niin lyhyt, ettei itse pääsisi nauttimaan tuloksista?

Tarinan ja hahmojen ajattomuus

Tarina viihdyttää etenkin rikkailla eläinhahmoillaan, joille on taitavasti kuvailtu persoonat ja luonteet. Löytyy arvonsa tunteva kissa, jota kukaan ei näe silloin, kun töitä pitäisi tehdä, mutta saapuu paikalle, kun on kyse esimerkiksi herkuista. Majuri-karju on karismaattinen ja taitava puhuja, jonka sanojen painoarvoa lisää sen kunnioitettava koko ja ikä. Itsepäinen aasi toimii oman päänsä mukaisesti eikä suostu taipumaan kaikkiin määräyksiin. Kaunis primadonna hevonen ajattelee omaa parastaan ja arvottaa kauneutensa ja hyvinvointinsa niin korkealle, että on valmis luopumaan vapaudestaan saadakseen etuja kuten sokeria ja kauniita rusetteja. Koirat koulutetaan tottelemaan sikojen määräyksiä, pulut toimivat viestinviejinä ja korppiin ei ole luottamista.

Työhevonen uurastaa päivät pitkät ja herää aina töihin hieman ennen muita. Se haaveilee eläkepäivistä ja uskoo lupauksiin, että saa viettää ne vehreällä laitumella laiskotellen. Totuus on kuitenkin toinen ja sen ajatusmaailma kuvaakin ajattomasti hyvin sitä, kuinka yhä nykyäänkin työelämässä sorrumme painamaan töitä täysillä ajatellen, että kohta helpottaa. Vaikka oikeasti tulisi osata nauttia elämästä jo tässä ja nyt, työ ei tekemällä lopu ja voi olla, ettet koskaan saakaan palkintoa, jota varten niin uurastit. Yksi sioista on myös jopa niin edistyksellismielinen, että alkaa kaavailemaan tuulimyllyn rakentamista maatilalle. Se on sitä nykyaikaa ja pitkän tähtäimen panostamisella tuottaa heille moninkertaisesti takaisin! Luonnollisesti tälle ajatukselle löytyy paljon skeptisiä vastustajia, mutta myös sen hyödyt ymmärtäviä hahmoja.

Faktaa vai fiktiota?

Vaikka kyseessä onkin kaunokirjallisuus, on se opettavainen tarina ja kuvaus vallan väärinkäytöstä. Se kuvaa hyvin sitä, kuinka ihmisellä tuntuu olevan luontainen halu luoda järjestystä ja hierarkiaa. Siat opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan ja siten muita älykkäämpinä voivat höynäyttää lähes kaikkia muita eläimiä. Esiin nousee myös ahneus, jonka seurauksena lopulta animalismin seitsemästä käskystä yksi on muuttanut täysin merkitystään ja kuuluukin: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

Toisaalta tarinassa myös nousee esiin henkilöpalvonta, kun osa ehkä hieman yksinkertaisemmista eläimistä selkeästi kokee siat ylempinä kuin muut ja uskovat sokeasti näiden sanoihin ja tekoihin. Siat tuntuvat unohtavan edesmenneen Majuri-karjun alkuperäisen aatteen ja ratsastavat vain sen varjolla. He luovat siitä itselleen keinon muiden eläinten hallitsemiseen ja lopulta turvautuvat myös väkivaltaisempiin keinoihin, vaikka yksi käskyistä myös kuului, etteivät eläimet tapa toisiaan.

Jokaiselle varmasti tarinasta nousee erilaisia ajatuksia mieleen ja eri lukukerroillakin tulee huomaamaan tarinasta eri asioita ja vivahteita. Itse en nyt ensimmäisellä lukukerralla kiinnittänyt liikaa huomiota siihen, että yrittäisin yhdistää tarinan hahmoja niitä vastaaviin todellisuuden henkilöihin. Tällä kertaa lempihahmoni olivat sekä jääräpäinen aasi että uudistusmielinen sika, valitettavasti samaistuin myös työhevosen hahmoon ja haaveiluun. Ehkä seuraavalla kerralla tutustun etukäteen siihen, ketä tarinan hahmot edustavat ja näin tarinasta nousee taas uusia ajatuksia ja ahaa-elämyksiä pinnalle.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close