Tampere
30 Nov, Monday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Elä, älä kadu



Kirjoittanut: Arttu Vitikainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Viisi viimeistä toivetta

”Kuinka ihmisen tulisi elää, ettei joutuisi katumapäälle elämän viime metreillä? ” Bronnie Waren ”viisi viimeistä toivetta” perustuu Waren kohtaamien saattohoitopotilaiden viiteen yleisimpään katumuksenaiheeseen. Ne peilautuvat siihen, kuinka meidän tulisi elämää elää, ettei viimeisellä vuoteella enää tarvitsisi katua elämänsä valintoja.

  1. Olisipa minulla ollut rohkeutta elää uskollisena itselleni eikä muiden odotusten mukaan

 

Ensimmäisen kohdan esimerkkinä oli mainittu Grace. Pieni nainen, joka oli elänyt elämää, jollaista häneltä oli odotettu. Kasvattanut lapset ja elänyt miehensä vaatimalla tavalla, toivoen kuitenkin koko ajan omaa vapautta matkustella ja nauttia elämästä.

Tämä kohta on enemmän kuin helppo ymmärtää. Meidät asetetaan elämässä usein muottiin, jonka mukaan meidän oletetaan elävän. Varsinkin perheyrityksissä perillisten uskotaan jatkavan puikoissa, tämä kulminoituu erityisesti maatiloilla. Suomalaisessa mentaliteetissa ”punainen tupa ja perunamaa sekä farmari Volvo” ovat yhä onnellisen elämän perusta. Mutta mitä jos haluaakin pakata koko omaisuutensa rinkkaan ja lähteä kiertämään maailmaa? Silloin on noustava pois muotista ja lähdettävä, sillä tällä pallolla tallataan vain kerran. Älä heitä elämääsi hukkaan muiden käsissä.

 

  1. Kunpa en olisi tehnyt niin paljon töitä

 

Toisen kohdan esimerkkinä on mainittu John, lähes 90 vuotias herrasmies. Tämä herra yhä tuossa iässä jaksoi elää pieni pilke silmäkulmassaan ja pyysi myös Warea ulos syömään, ollen suunnattoman iloinen tämän suostuessa. Heidän keskustelujensa perusteella nousi esiin yksi hiljainen toive, ”kunpa en olisi tehnyt niin paljon töitä”. Koko elämänsä rehkinyt John oli laiminlyönyt vaimoaan, sekä omaa terveyttään, sillä ettei hän ollut suostunut jäämään eläkkeelle. Nyt vanhana ja yksinäisenä ei rahasta ja asemansa tuomista sosiaalisista etuuksista ollut enää iloa.

Tämä kohta on ehkä lähimpänä omaa elämääni tällä hetkellä. Olen tietoisesti pyrkinyt jättämään, joka päivästä aikaa ihmisille joista välitän. Suomalainen mentaliteetti ”kyllä sitten eläkkeellä ehdin”, on todella kohtalokas. Kymmeniä vuosia voi heittää hukkaan, mikäli uhraa aikaansa vain työlle, josta ei välttämättä edes pidä. Muista siis jättää aikaa ihmisille ja asioille joista välität.

 

 

  1. Olisipa minulla ollut rohkeutta ilmaista tunteeni

 

Kolmannen kohdan esimerkkinä on 90 vuotias Jozsef, joka oli kokenut myös Saksan keskitysleirit. Hän oli tehnyt todella paljon töitä peittääkseen tunteensa ja näin ollen hänen perheensä ei edes tuntenut häntä kunnolla. Leirin kovettama mies ei ollut osannut näyttää tunteitaan vaan oli opettanut lapsilleen rahan teon ja ihannoinnin. Vasta viimeisinä elinvuosinaan hän oli oppinut tuntemaan itsensä, näin ollen hänen läheisimmillään ei ollut mahdollisuutta tutustua häneen.

Tämä kuvaus sopii valitettavan hyvin muutamaan itselleni tuttuun vanhukseen. Pitkän ja menestyksekkään uran jälkeen elämältä katoaa pohja, kun keho ja mieli eivät enää kestä työntekoa. Olemalla ihmisille aito ja välittävä, saa heidät olemaan myös aitoja sinulle.

 

 

  1. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini

 

Neljännen kohdan esimerkkinä on Doris, hoitokodissa elävä vanha nainen. Hänen lapsensa elää Japanissa ja on vieroutunut äidistään. Ystävät olivat kuolleet tai samassa tilanteessa kuin hän, heistä ei enää paljoa kuulunut. Elämä oli ajanut ohitse.

Itse koen olevani siitä onnellisessa asemassa, että minulla on yhä muutamia ystäviä, jotka ovat kulkeneet samalla polulla jo hiekkalaatikolta asti ja, joiden uskon kulkevan samaa matkaa hautaan asti. Ystävyys ei silti pysy yllä itsestään, vaan sitä pitää hoitaa. Puhelut, lounaat yhteiset harrastukset ynnä muut rakentavat ystävyyttä, mutta ei sen aina tarvitse olla noinkaan konkreettista. Joskus pelkkä ”mitä kuuluu?”-tekstari tuntuu todella hyvältä. Yhtenä oppina voidaan myös pitää, että ”pidä ympärillä ihmisiä, jotka ovat valmiita sinua kantamaan viimeiselle matkalle”.

 

 

  1. Olisinpa antanut itselleni luvan olla onnellinen

 

Viimeisenä esimerkkinä on Rosemary, joka oli toiminut kansainvälisessä yrityksessä johtotehtävissä. Eroon päättyneen suhteen henkinen ja fyysinen väkivalta oli ajanut hänet muuttamaan kaupungista ja aloittamaan alusta. Tämä kovetti hänen sydämensä.

Onnellisuus ei ole jotain mitä joillakin on ja joillakin ei. Se on tietoinen valinta joka päivä. Jotkut vain valitsevat olevansa onnellisia, joskus se onnistuu, joskus ei. Anna siis itsellesi lupa olla onnellinen, joka päivä. Jos olet tänään onnellinen, niin todennäköisesti olet sitä myös huomenna. Näin pystyt myös paremmin herättämään muissa ihmisissä onnellisuuta.

 

 

En halua tätä kirjoittaessani listata viimeistä toivettani, sillä toivoisin lähteväni täältä aikanaan ilman saattokodin vuoteita tai turhaa katumusta. Siksi listaankin viisi toivetta tähän hetkeen.

 

  1. Jätä aikaa ystäville
  2. Näe maailmaa
  3. Uskalla
  4. Välitä
  5. Priorisoi

 

Nämä eivät varmasti auenneet hyvin sinulle, joka luet tätä, mutta ei se ollut tarkoituskaan. Nyt toivon silti sinun hetken miettivän, mitä sinä toivot itseltäsi tänään ja tulevaisuudessa?

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close