Yhteiskuntamme on erittäin suorituskeskeinen. Meidän tulee joka hetki olla menossa ja tehdä töitä suurella palolla ja innolla. Akatemiallakin on sellainen ilmapiiri, että menestyjiä ovat ne, joita näkee eniten tiimipöydän ympärillä, ja jolla on monta rautaa tulessa.

Onnistumista mitataan ulkoisin seikoin. Se, kenen kirjapisteet ovat tehty ajoissa, ja joka on naputellut eniten rahaa firmaan, on tiimin sankari. Suuri määrä onnistumisia usein korreloi sen kanssa, että oma elämä on kunnossa, mutta ei läheskään aina.

Kirjan sanoin; korttitalon päälle ei voi latoa tiiliskiviä. Jotta yrityselämän vaativa hektinen suorittaminen onnistuisi, on elämän peruspilarien oltava kunnossa. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on nykyhetken muotisana, joka jää helposti sanahelinäksi. Jos muistaa käydä kerran viikossa kääntymässä salilla, ja otti salaattia ruuan kanssa ainakin kaksi kertaa, niin onko se hyvinvointia?

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, ja oman tulkintani mukaan myös seksuaalisuus voitaisiin liittää tämän yleisesti hyväksytyn pyhän kolminaisuuden joukkoon. Tuntuu, että kaikille meistä jokin näistä osa-alueista on helpompi pitää kunnossa ja osa hankalampaa. Meille on luontaista pitää huolta vain niistä osa-alueista, jotka ovat meille helppoja ja vain sivuuttaa loput. Varsinkin nuorena tuntuu, että jaksaa loputtomasti. Keho onkin hyvin mukautuvainen ja kestää hyvinkin paljon. Toisilla katkeamispiste tulee aikaisemmin ja toisilla myöhemmin. Kun kroppa viimein pettää, akatemiaympäristössä se tarkoittaa yleensä käytännössä burnouttia ja sairaslomaa. Siksi ennakointi on tärkein taito, kun puhutaan hyvinvoinnista.

Olemme käsitelleet tiimimme hyvinvointia tänä keväänä esimerkiksi pitämällä hyvinvointipajan. Sanana hyvinvointi on markkinakoneistojen turmelema. Itselleni ainakin tulee mieleen vain luita tuotteita ja palveluita, joita meille tyrkytetään hyvinvoinnin nimissä. Siksi koko sana vastaa minulle kirosanaa, ja automaattisesti sivuutan kaiken, jossa tuo avainsana vilisee.

Fyysinen puoli on monella tiimiläisellä kunnossa, sillä joukossa on paljon urheilijoita ja muita sellaisia, jotka ovat tottuneet pitämään tavoitteellisesti huolta itsestään pienestä saakka. Minulle fyysinen puoli oli pitkään retuperällä, ja sain sen parempaan kuntoon vasta ryhdyttyäni kasvissyöjäksi. Kasvissyöjäpiirit rummuttavat Hintsankin mainitsevaa kokonaisvaltaista sairauksien ehkäisyä ja puhuvat siitä, kuin oikea ruokavalio, liikunta, uni ja veden juominen ovat kaikkein tärkeintä sairauksien ennaltaehkäisemiseksi. Kirjaa lukiessa oli mukavaa huomata, että myös joku tavallinen lääkäri kuten Hintsa perustaa ajatuksensa ennaltaehkäisyyn.

Kun itse aikanaan aloin laittaa fyysistä puolta elämästäni parempaan kuntoon, huomasin selvän nousun energiatasoissa. Kun aloin liikkumaan enemmän pelkän istumisen sijasta, huomasin pitäväni siitä enemmän kuin olin ajatellut. Opin myös pitämään liikuntaa tapana, johon purkaa stressiä ja johon purkaa pahaa oloa.

Hyvinvointia ajatellessa ajattelemme yleensä pelkkää fyysistä puolta. Jos kroppa alkaa väsyä stressin alla, ensimmäiset neuvot jota jakelemme muille, ovat parantaa ruokavaliota, liikuntaa ja unta. Fyysinen puoli onkin erittäin tärkeä ja se luo perustan kaikelle muulle. Liikkuminen poistaa stressihormoneja ja uni auttaa palautumaan. Kun hankala ja stressaava elämänvaihe iskee päälle, tärkeintä on pitää ensisijaisesti fyysisestä jaksamisesta huolta, sillä kropalla ei ole tarpeeksi työkaluja käsitellä ja hoitaa vaikeita asioita, jos siitä ei pidä ensiksi huolta.

Ongelmien ratkaisu ei kuitenkaan saa keskittyä pelkästään fyysiseen puoleen. Lähipiirimme kotona ja töissä voi olla meille joko stressin lähde tai voimavara. Kirjassa kerrottiin, kuinka huippu-urheilija Mika Häkkistäkin stressasi hänen perheensä asiat ja kuinka tämä heikensi hänen suoritustaan.

Itselläni on liian usein tapana vähätellä tunteiden merkitystä stressiin. Aivan kuin stressi olisi vain fyysinen tekijä. Haluaisin olla kova ja ajatella, että tunteilla ei ole mitään väliä, ja on typerää ottaa stressiä toisista ihmisistä. Tilanne läheistemme kanssa kuitenkin vaikuttaa meihin paljon, ja selvittämättömät asiat voivat muodostua työntekoakin hidastaviksi solmuiksi.

Kirjassa puhutaan henkisestä innostumisesta ja motivaatiosta. Kuinka huippusuorittajilla on joka aamu intoa ja motivaatiota lähteä tekemään sitä, mitä he haluavat. Kirja puhuu omien tavoitteiden määrittelemisestä ja jakamisesta pienempiin osa-alueisiin. Se, mikä erottaa huippuammattilaiset harrastelijoista on todellinen into ja palo tehdä juuri kyseistä juttua. Urheilijan on päätettävä, onko hän urheilija vai opiskelija. Meillä kaikilla on käytettävissä rajoitettu määrä tunteja vuorokaudessa, joten valitsemalla oman fokuksen, voi kehittyä huipuksi juuri sillä osa-alueella.

Kun oma fokus on selvillä, voi kaiken muun elämässä asettaa tukemaan sitä. On helppoa tehdä tavoitteeseen vieviä asioita ja jättää tekemättä niitä, jotka hidastavat kehitystä. Tämä ei tarkoita sitä, että omaa tavoitetta kohti pitäisi harjoitella ympäri vuorokauden ilman vapaa-aikaa, vaan sitä, että uni, kavereiden kanssa olo ja mielekkäät harrastukset toimivat kaikki palautumisaikana ja tukevat omaan juttuun pääsemistä.

Tällainen ajattelu antaa hyvin suorituskeskeisen kuvan maailmasta. Jos haluaa olla huippu, on tiedettävä mitä haluaa, ja oltava valmis uhraamaan paljon sen eteen. Kilpailu maailmalla on kova, ja niillä, jotka eivät omaa tarvittavaa draivia ja elämänhallintataitoja, ei ole mahdollisuuksia päästä huipulle.

Parhaan tuloksiin päästään, kun yhdistetään kirjan mainitsemat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin askeleet, tavoitteellisuus ja positiivinen elämänasenne. Hyvinvointi on tärkeä sana, joka kuvaa sitä, että omasta kehosta ja mielestä täytyy pitää huolta. Emme voi venyttää itseämme suuriin saavutuksiin, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Kun perusta on kunnossa, se näkyy heti suorituksen parantumisena, akatemialla aktiivisuutena pajoissa ja tehokkuutena projekteissa.

Mieti siis joka päivä, mitä voit tehdä tänään paremmin oman hyvinvointisi eteen.