Pohdin vuoden 2017 alussa hyvin paljon miten yrittäjyyttä pitäisi lähestyä. Kerran Proakatemialla käydessäni menin Veijon pakeille. Pyysin kirjaehdotuksia. Yksi ehdotuksista oli Eric Riesin kirja The Lean Startup. Otin kirjan heti luentaan. Kirja vaikutti minuun suuresti. Ajattelin jakaa joitakin ajatuksia siitä, mitä se minussa herätti.

Monia meitä vaivaa perfektionismi. Pyrimme täydellisyyteen ja emme tyydy vähempään. Minulla on ollut vaikeuksia kyseisen asian kanssa. Haluan hioa tekemiäni töitä uudelleen ja uudelleen. Haluan suunnitella projektejani niin pitkään, että projektien toteutus voi jäädä kokonaan tekemättä. Olen myös jättänyt väliin projekteja tyystin perfektionismini takia. En kuitenkaan saisi siitä kerralla hyvää, täydellistä.

Eric Ries kertoo kirjassaan kuinka niin monesti luodessamme uutta liiketoimintaa suunnittelemme liian pitkään. Emme lähde kokeilemaan ideoitamme tarpeeksi ajoissa. Haluamme hioa jotakin yksityiskohtaa, ominaisuutta kunnes se tyydyttää meidän taiteellisia näkemyksiä. Unohdamme asiakkaan. Kenelle aion myydä tuotetta tai palvelua? Onko tuotteelle edes kysyntää? Miten ikinä hieno siitä tulisikaan. Näiden kysymysten äärellä meidän tulisi viettää enemmän aikaa. Mitä suunnitelmien liiallinen hiominen sitten aiheuttaa?

Jos meillä on uusi upea idea maailmaa mullistavasta sovelluksesta, miten etenemme sen kanssa? Voisimme aluksi kysyä olisiko ihmisillä tarvetta sovellukselle. Tai kenties tehdä liiketoimintasuunnitelman laskelmineen esittääksemme sen rahoittajille. Rahoituksella voisimme tehdä prototyypin sovelluksestamme. Tässä kohtaa olemme käyttäneet tuhottomasti aikaa liiketoimintasuunnitelman laatimiseen ja laskelmia varten tarvittavan tiedon keräämiseen. Olemme myös kuluttaneet rahoittajien rahaa kuukausikaupalla sovelluksen kehittämiseen. Meillä on vihdoin prototyyppi kaikilla ominaisuuksilla, joita halusimme sovellukseen. Nyt on aika testata sovellus asiakkailla. Onko tämä kaikki käytetty aika, vaiva ja rahankäyttö tarpeen?

Olisimme yhtä hyvin voineet matkia Dropboxin perustajaa Drew Houstonia. Hän kehitti videoanimaation Dropboxin toiminnasta. Yhtäkään lanttia ei tarvinnut käyttää sovelluksen kehittämiseen. Riviäkään koodia ei tarvittu. Tarvittiin vain visuaalinen näyte miten palvelu tulisi toimimaan. Kaikkia mahdollisia ominaisuuksia ei tarvinnut esitellä videolla. Videon tarkoitus oli konkretisoida Dropboxin idea: toimiva tiedostojen jakamisalusta, joka toimii eri käyttöjärjestelmien välillä.

Hioessamme liaaksi tuotteitamme ja palveluitamme tuhlaamme aikaamme ja rahaamme. Mitä, jos suunnittelemme ominaisuutta, jota kukaan ei tarvitse. Miksi pyrimme saamaan kokonaisuuden täysin valmiiksi ennen kuin voimme viedä sen asiakasrajapintaan?

Kokeile ja opi. Eric Ries havainnollistaa kirjassaan hyvin kuinka kokeilemalla aktiivisesti säästää aikaa ja vaivaa. Voimme harjoittaa AB-testausta. Voimme aloittaa facebookissa mainoskampanjan kahdelle eri segmentille samalla mainoksella samalla rahasummalla. Voimme oppia kumpaan segmenttiin mainos toimii. Voimme myös oppia aivan jotain muuta. Oppi voi olla, että oletettu kohderyhmämme on ollut väärä. Tärkeintä kokeilussa on juurikin oppiminen ja opin hyödyntäminen. Jos edellä mainitussa tapauksessa opimme, että kohderyhmämme on ollut väärä, pitää meidän tehdä suunnan muutos. Joko muuttaa tarjoamaamme oletetulle kohderyhmälle sopivaksi tai alkaa kehittää tarjoamaa uutta kohderyhmää ajatellen. Parhainta ainaisessa kokeilussa on se kuinka pieniä asioita voi kerrallaan laittaa testaukseen.

Kirjassa käytetään termiä MVP (Minimum viable product). Termi tarkoittaa käytännössä raainta mahdollista tarjoaman irvikuvaa. Kirjan mukaan meidän tulisi aina luoda MVP ja ottaa asiakas heti alussa mukaan kokeiluun. Ajattelin aluksi, että järjetöntä tuohan on. Miksi ikinä antaisin puolivalmista saatika tarjoamani irvikuvaa asiakkaan käsiin? Mainehan siinä voisi mennä ja matto alta liiketoiminnalta heti alku tekijöiksi. Mieleni kuitenkin leppyi. Tajusin, että ainahan löytyy innokkaita kokeilijoita uusille asioille. Ei kaikkia haittaa bugeja täynnä oleva peli tai ulkoasultaan kivikaudella oleva taloushallinnon ohjelma. Tärkeintä on nähdä onko idea tarjoaman taustalla toimiva.

Nyt olen Proakatemialla. Haastan itseäni koko ajan luomaan aluksi mahdollisimman raa’an version, siitä mitä teen. Se ei ole aina helppoa. Mutta uskon säästäväni niin itseni kuin monien muiden aikaa ja rahaa. Voin suositella kirjaa jokaiselle. Kyseessä on hyvin systemaattinen tapa tuottaa uusia tuotteita ja palveluita mahdollisimman vähillä resursseilla äärimmäisen epätietoisuuden keskellä.