Tampere
20 Jan, Wednesday
-5° C

Proakatemian esseepankki

Ehjäksi särkynyt



Kirjoittanut: Tiinu Pärssinen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Ehjäksi särkynyt
Jere Nurminen
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Ehjäksi särkynyt

Kiira Korpi kertoo saaneensa voimaa ja vertaistukea lukiessaan muiden elämänkertoja, jotka ovat olleet rehellisiä sekä inhimillisiä. Olen ihaillut Kiiran urheilu-uraa ja positiivista olemusta nuoresta pitäen. Oli myös minulle voimaannuttavaa lukea hänen elämänkertaa, jossa kerrottiin rehellisesti niin tähtihetkistä ja kuopista. Kaikkea ei todellakaan näe päällepäin julkisuuteen.

Lapsena Kiira oli äärettömän päättäväinen ja itsepäinen. Hän ei ollut välttämättä lahjakkain luistelija, mutta hänellä oli intohimoa ja tahtoa harjoitella. Treenaaminen tuotti tulosta ja Korpi edusti ensimmäisen kerran Suomea Torinon olympialaisissa vuonna 2006 vain 17-vuotiaana. Ennen kisoja ja vielä Torinossa hän muistaa esiintymisen ja haastatteluiden antamisen olleen rennompaa ja vapautuneempaa, mutta olympialaisten tuoma julkisuus aiheutti suorituspaineita. Kisojen jälkeen Kiiraa revittiin julkisuudessa ympäriinsä. Hän halusi suoriutua koulusta, harjoittelusta ja haastatteluista täydellisesti. Kiira halusi tyydyttää kaikkia. Tämä kävi todella raskaaksi ja hän oli henkisesti ja fyysisesti riekaleina. Väsymys kaikesta julkisuus pyörityksestä alkoi tuntua ja näkyä Kiiran elämässä.

Uskon, että tahtomalla ja kovalla työllä voi saavuttaa unelmiaan, kuten Kiirakin saavutti. Se vaatii uhrauksia, mutta usein niitä on valmis tekemään unelmiensa eteen. Rohkeutta on uskoa omaan tekemiseensä, vaikkei se heti tuottaisi tulosta. Tämä pätee myös yrittäjyyteen. Uskomalla omaan visioon ja tekemällä töitä se todennäköisesti tuo onnistumisia. Välillä täytyy olla myös hieman hullu asettaessaan tavoitteita itselleen. Kaiken keskellä pitäisi kuitenkin myös muistaa oma rajallisuus ja hyvinvointi. Tämä on asia, jota jokaisen pitäisi useammin muistella, kun haalii erilaisia tehtäviä ja hommia. Jatkuva suorittaminen ja vapaa-ajan puute syö intohimoa ja tekee kaikesta pakonomaista selviytymistä. Monesti vasta jälkikäteen tajuaa, kuinka liialliset työmäärät ovat rasittaneet omaa hyvinvointia. Kiirallekin loukkaantumiset antoivat hengähdystauon normaalista arjesta ja hän nautti eri lailla kuntouttavista harjoitteista, kuin normaalista treenistä. Kuntoutumisjakson jälkeen oli helpompi ja paineettomampi fiilis palata kilpajäille, kunnes taas normaali taitoluistelijan arki alkoi. Vaikka loukkaantumiset olivatkin ikäviä, antoivat ne mahdollisuuden etäisyyden ottamiseen normaalista arjesta.

Myöhemmin luistelu-urallaan Kiira koki riittämättömyyden tunnetta ja vaati itseltään loputtomasti asioita. Piti olla hoikempi, urheilullisempi, harjoitella enemmän ja olla aina parempi. Tämä väsytti mielen. Hän oli hukassa, eikä tiennyt edes kuka oikeastaan on. Oli vain taitoluistelija- Kiira, jonka piti miellyttää kaikkia. Useat loukkaantumiset varjostivat kisa ja harjoittelu kausia. Kirjaa lukiessa en voinut kuin ihailla Kiiran tahtoa ja voimaa kuntoutua vammoista ja palata jäälle. Hän ei antanut periksi, vaikka ei ollut helppoa. Toivon että, pystyn olemaan yhtä päättäväinen silloin kun on hankalampaa. Pitäessä mielessä päämäärän jaksaa paremmin selättää vaikean jakson.

Toisaalta luopuminenkin on taito. On tärkeää pystyä myöntämään, mikä on itselleen hyväksi, varsinkin jos se ei ole se entinen päämäärä. Kirja herätti ajatuksia olisiko Kiira onnellisempi ilman kilpailemista. Kilpailut aiheuttivat paljon paineita ja edes voittaessa hän ei ollut tyytyväinen. Ohjelma ei ikinä ollut täydellinen, vaan hän löysi siitä aina virheitä. Perfektionismi on vaarallinen piirre. Toisaalta se on hyvästä ja saa ihmisen suorittamaan aina parhaansa. Liiallisena se kääntyy itseään vastaan, kun mikään ei kelpaa itselle. Ei ole helppoa tavoitella täydellisyyttä, kun sitä harvoin edes on olemassa. Jatkuva tyytymättömyys ei tee hyvää itsetunnolle, vaan tekee mielestä heikomman. Kiiran tarina muistutti siitä, kuinka tärkeä on muistaa kiittää itseään ja olla ylpeä siitä, mitä on saavuttanut.

Monesti matka kohti saavutuksia on se antoisin osuus. Se opettaa, luo kokemuksia ja auttaa ymmärtämään itseään. Sen tuoma saavutus on vain plussaa, mutta miltä tuntuisi saavuttaa jotain ilman sitä matkaa. Tyhjältä? Voiko nykytilanteesta nauttia, jos sen eteen ei tee töitä, vaan se vain yllättäen eteen. Ehkä silloin sitä ei osaa arvostaa samalla lailla. Kiira kulki pitkän matkan tunteakseen itsensä ja antaakseen armoa itselleen. Ilman tätä matkaa hänkään ei olisi siinä tilanteessa, missä tällä hetkellä on. Arvokisamitalit ovat vain mitaleita, mutta kokemus niiden takana arvokkaampaa.

Lähde:
Nurminen J. 2018. Ehjäksi särkynyt. Otava.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close