Afrikka on kärsinyt länsimaiden kuristusotteessa jo yli 100-vuotta. Kippaamme länsimaiden valtaisat jätevuoret Somalian rannikolle ja nyt kun Kiinan talous alkaa nousta, teemme Afrikasta seuraavaa elektroniikka ja vaatetehdasta länsimaille. Tämä on viimeisin trendimme tämän mantereen riistämiseksi.

Tarina Afrikan riistämisestä alkaa 1800-luvun lopussa, jolloin Euroopan suurvallat alkoivat pakottaa voimaansa mantereen eri maihin.  1900-luvun alussa kaikki maat Etiopiaa ja Liberiaa lukuunottamatta olivat länsimaiden hallinnassa. Vuosikymmenien saatossa manner on käynyt läpi useita sotia, joiden taustalla on luonnonvarojen riistäminen länsimaisten yhtiöiden ja valtioiden vaurastuttamiseksi.

Nähtyäni Blood diamond(2006) elokuvan, havahduin siihen, kuinka todellista ja arkipäiväistä tämä riistäminen on vielä tänä päivänäkin.  Elokuva käsittelee Sierra Leonen sisällissotaa 2000-luvun taitteessa ja yksinkertaistettuna osoittaa, kuinka länsimaiset ihmiset rahoittivat tietämättään timanttien ostamisella valtavaa verenvuodatusta ja sotaa Afrikan maissa. Elokuvassa myös viitataan siihen, kuinka vastaavanlaista riistoa ja verenvuodatusta on tapahtunut, joka kerta kun Afrikasta on löydetty luonnon rikkauksia.

Tosi tapahtumiin perustavassa elokuvassa paljastetaan, kuinka timantit kuljetetaan monimutkaisia reittejä pitkin länsimaihin, jossa ne pestään ja huolellisesti vapautetaan puhtaiden timanttien sekaan ettei kukaan pysty erittelemään niitä. Veritimantit olivat siis huolellisesti verhojen takana tehtyä bisnestä, josta länsimaiset asiakkaat eivät voineet kohtuullisesti tietää.

Vuosituhannen vaihteesta tähän päivään on tapahtunut kaksi isoa muutosta. Ensimmäisen muutos on uudet veritimantit, jotka ovat ottaneet muotonsa lapsityövoimana. Raaka-aineet eivät enää kiinnosta yhtä paljon kuin elektroniikka, joten halpa lapsityövoima on uusin tapa, jolla riistämme näitä maita. Toinen muutos, joka on kuitenkin paljon isompi ja tässä tapauksessa mielenkiintoisempi on tiedon aikakausi.

Internetin ja sosiaalisen median valta on saapunut ja sen mukana tieto kaikesta mitä maailmalla tapahtuu on jokaisen ihmisen silmillä. Ensimmäistä kertaa näemme omin silmin, mitä toisella puolella maailmaa tapahtuu, että voimme ostaa ruokamme, vaatteemme ja elektroniikan niin edullisesti kuin ostamme.

Maailmassa on tänä päivänä hälyttävä määrä lapsityövoimaa käyttäviä yrityksiä, joiden tuotteita käytän itsekin päivittäin. Näihin yrityksiin lukeutuu mm. Apple jonka valmistamalla tietokoneella kirjoitan tätä esseetä. Kaikesta huolimatta kuitenkin suljemme silmämme ja jatkamme saman systeemin tukemista.

Elokuvassa Jennifer Connelyn näyttelemä toimittaja Maddy Bowen uskoo, että ihmiset ostavat veritimantteja vain, koska he eivät tiedä mistä ne ovat peräisin ja mitä niiden eteen on tehty. On kuitenki äärimmäisen surullista ja samalla mielenkiintoista huomata niin itsestäni kuin muistakin, että tämä ei pidä paikkansa.  Ostan itse edelleen näitä tuotteita, vaikka tiedän kaiken tämän ja uskon, että suurin osa tätäkin esseetä lukevista henkilöistä tekevät vastaavasti. Miksi?

Koen, että tuote on onnistuneesti etäytetty sen lähtökohdista ja verisestä valmistuksesta niin hyvin, että voin helposti sulkea silmäni siltä kärsimykseltä, jota tuen ja keskittyä omaan elämääni. Tämä tietysti on äärimmäisen väärin, mutta oma eettinen kompassini on joko liian pieni tai turtunut kärsimykseen, että osaisin muuttaa tottumuksiani estääkseni aktiivisesti tällaisen tapahtumista jatkossa.

Lähteet:
Blood Diamond(2006)
https://content.wisestep.com/companies-use-child-labor/
http://exhibitions.nypl.org/africanaage/essay-colonization-of-africa.html